Blogin alaotsikko paljastaa, että arkistot ovat meistä antoisia paikkoja. Olemme käyneet vuosien mittaan yhdessä jos toisessakin suomalaisessa arkistossa ja tutustuneet niissä asiakirjaan poikineen. Meillä ei ole suinkaan aietta eikä tarvetta lopettaa arkistokäyntejä, vaikka aineistoa digitoidaan kaiken aikaa. Arkistoon tutkijan mieli!
Ohessa näkyy alaosa erään senaatin oikeusosaston aktin sivusta vuodelta 1827. Kuvassa luetellaan, mistä käräjäpöytäkirjojen pykälistä aktissa on jäljennökset. Alimpana sivulla on sana verte merkkinä siitä, että pöytäkirjaluettelo jatkuu seuraavalla sivulla.
Verte on imperatiivi eli käskymuoto verbin perusmuodosta vertere, ’kääntää (sivua)’. Preesensin taivutusmuodot ovat seuraavat:
- verto (minä käännän)
- vertis (sinä)
- vertit (hän)
- vertimus (me)
- vertitis (te)
- vertunt (he).

Vertimus on siis blogin kirjoittajien vastaus kääntämiskehotukseen: käännämme (sivua). Joskus käännämme myös kielestä toiseen. Vertere-verbiä on käytetty latinassa vanhastaan myös kielen kääntämisen merkityksessä, mutta siihen tarkoitukseen on monia muitakin vastineita, kuten transferre, reddere, convertere, interpretari, explicare ja mutare. Vastineiden tarkempi ruotiminen veisi käännösteorian syövereihin, mihin blogissamme ei ole tarkoitus syventyä.
Blogin aihepiirit liittyvät etupäässä 1800-lukuun. Tapaamme blogissa ajan oloon esimerkiksi käsityöläisiä, sotilaita, leskiä ja opintietä käyviä naisia. Entisaikojen käräjilläkin varmasti käydään tutustumassa elämänmenoon eri puolilla Suomea.