Vanhan sanonnan mukaan aika tekee pellavasta kultaa! Nähtäväksi jää, päteekö väite vintiltä löytyneeseen pellavaani, joka oli siellä odottanut jatkojalostusta jo yhden sukupolven ajan. Ilahduttava löytö joka tapauksessa, ja antaa hyvän syyn kirjoittaa pellavasta enemmänkin, lähinnä naisten näkökulmasta.
 |
| Pellavani on kasvanut Lopella aikana, jolloin kankaat ostettiin jo kaupasta. Niin on viimeinen pellavasato jäänyt kehräämättä. |
Suomessa pellavaa viljeltiin 1800-luvulle tultaessa kaikkialla maan etelä- ja keskiosissa. Pellavanviljelyn ydinalue oli Etelä-Häme, ja hämäläisille talonpojille pellavanmyynti olikin merkittävä tulonlähde. Pohjalaiset kävivät ostamassa vuosittaisesta sadosta ison osan, loput myytiin markkinoilla Hämeenlinnassa ja Tampereella sekä Turussa, mistä myös laivattiin vientiin menevä pellava.
Tuloja pellavasta saatiin mukavasti, mutta vaivaakin sen eteen oli nähty. Hämäläinen pellava myytiin lihdattuna. Ennen kuin siihen asti päästiin, pellava oli kylvetty, kitketty, nyhdetty, rohkittu, liotettu, kuivatettu ja loukutettu. Naiset olivat mukana kaikissa pellavankasvatuksen vaiheissa, ja lihtaamisesta lähtien pellavankäsittely oli kokonaan naisten työtä. Kehräämään he pääsivät, kun pellava ensin oli häkilöity ja harjattu. Kevättalven aikana, kun alkoi olla tarpeeksi valoa kutomiseen, syntyi kangasta työvaatteiksi ja liinavaatteiksi sekä hienoimmasta kuidusta kehrätystä langasta pöytäliinoiksi ja muiksi arvotekstiileiksi.
Jokaisessa talossa ja torpassa kehrättiin ja kudottiin omaan tarpeeseen. Lisäksi pellavan jatkojalostus tarjosi ansaintamahdollisuuksia. Kehruuta myyntiin harjoitettiin laajalti varsinkin Hämeessä. Lankojen alhaisen hintatason vuoksi hyöty jäi kuitenkin pieneksi. Kehruu oli vähävaraisten torpanemäntien ja itsellisnaisten työtä, sillä hankittiin lisäansiota tai ehkä koko elantokin talvikuukausina, kun muuta työtä ei ollut tarjolla. Kudonta sen sijaan oli tuottoisampaa, erityisesti Uudellamaalla ja Varsinais-Suomen rannikkoalueilla. Näissä maakunnissa valmistettiin hienojakin kankaita, etenkin Sauvossa ja Porvoon tienoilla, missä vaikutti 1700-luvun kudontaperinne. Muuten oli rahvaan keskuudessa hienojen palttinakankaiden, kilpikankaiden ja damastin kudontataito harvinaista huolimatta siitä, että hienoista kankaista oli luvattu palkintojakin jo Ruotsin vallan aikana.
Palkintojen antaminen pellavanviljelyn ja -jalostuksen edistämiseksi jatkui autonomian aikana. Niiden jakamisesta huolehti Finska Hushållningssällskapet eli Suomen Talousseura. Tämä vuonna 1797 perustettu seura oli säännöissään määritellyt isänmaalliseksi tehtäväkseen edistää maan kaikkia elinkeinoja, erityisesti maanviljelyä, kauppaa ja teollisuutta. Erityisen tärkeänä seura piti kotiteollisuuden kehittämistä ja katsoi, että kehruusta ja kudonnasta saataisiin maaseudulle kannattava sivuelinkeino. Vuonna 1814 kaikki pellavanviljelyn edistämiseen liittyvät toimet uskottiin Talousseuran tehtäväksi. Seuran toimintaan ja kudontapalkintoihin palataan blogissa myöhemmin.
Ulkomaiset esimerkit näyttivät, että hienoista kankaista saatiin markkinoilla hyvä hinta. Aiheesta kirjoitti Turun Wiikko-Sanomat 14.10.1820:
Pohjanmaalle ja muutamiin muihin paikkakuntiin ostetaan joka wuosi Pellawia ja Hamppuja Wiron puolelta. Mutta jos Suomalaiset alkasiwat kaswattaa enemmän pellawia ja hamppuja, olisi meillä niitä sekä Pohjalaisten tarpeeksi, että ulkomaallenkin wietää, ja niistä saatasiin jywä-wuosinakin hywä hinta. Erinomattain hywä asia olisi, jos Suomen waimowäki oppisi kutomaan pellawistansa hywin hienoja kaupan-kankaita (eli palttinoita). Wirolaiset saawat pellawista ja hampuista ja samaten Hollantilaiset hienoista kankaistansa suuret rahat. Pellawain siemenistä puserretaan myös ulkomaalla Maalarin öljyä, jolla aina on hywä hinta. Hämeen ja Porin Läänin asukkaat owat kiitettäwiä Pellawain kaswattajoita ja saawat pellawillansa joka wuosi kauniit rahat. Kuinka Suomen Huoneenhallitus-Seuran toimen piteestä on Etelä-pohjanmaalle tehty oikea koulu, jossa nuorta waimowäkeä opetetaan pellawia kaswattamaan, ruokkomaan, ja niistä hienoja kankaita kutomaan, siitä tulee ehkä toiste laweampi tieto annettavaksi.
Sitä jäämme odottamaan.
Lähteitä:
Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
Virrankoski, Pentti 1963: Myyntiä varten harjoitettu kotiteollisuus Suomessa autonomian ajan alkupuolella. Historiallisia tutkimuksia LXIV. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.
