Benvikin kartano oli vuosien 1808–1809 sodan jäljiltä osittain tuhoutunut ja sen omistaja Petter Johan Bladh pahasti velkaantunut. Kun hän vuonna 1816 kuoli, pojat Johan Vilhelm ja Carl Edvard onnistuivat pitämään tilan suvun hallinnassa antamalla sen yleishyödylliseen käyttöön, Talousseuran perustaman kehruu- ja kudontakoulun sijoituspaikaksi. Koulun perustamiseen Bladhit saivat valtion lainan. Veljeksistä vanhemmasta, raatimies Johan Vilhelm Bladhista, tuli 30-vuotiaana koulun johtaja.
Talousseura maksoi vuokraa koulun tarvitsemista tiloista. Sopimuksen mukaan johtajan vastuulla oli järjestää oppilaille asunto, valo, lämpö, ruoka ja vaatteet, huolehtia heidän kasvatuksestaan ja hankkia tarvittaessa lääkärinhoito. Bladh sai korvauksen oppilaiden ylöspidosta. Hän hankki myös opetukseen tarvittavat raaka-aineet ja työvälineet ja sai hyväkseen Talousseuran vapaaoppilaiden valmistamat kudonnaiset. Henkikirjoituksessa Bladh ilmoitti nämä tytöt ruokakuntaansa kuuluviksi: ”flickor i min mat som arbeta åt mig af mit lin”.
Opettajien esimiehenä johtaja suunnitteli koulun työjärjestyksen ja valvoi opettajien työtä. Vuosittain tuli järjestää katselmus koulun tilasta, oppilaiden edistymisestä ja valmistetuista kudonnaisista sekä laatia vuosikertomus Talousseuralle. Johan Vilhelm Bladhin työ koulussa oli kokopäivätyötä. Hän oli tavallaan yrittäjän asemassa ja huolehti koulun tilinpidosta sekä muista asiakirjoista. Bladhilla oli kokemusta kauppa-alasta, mutta ei pellavanviljelystä ja -jalostuksesta, eivätkä ensimmäisen vuoden kokemukset olleet rohkaisevia. Talous tuotti hänelle jatkuvasti päänvaivaa.
Johtajana Bladh otti ilmeisen vakavasti myös kasvatustehtävänsä. Oppilaiden edellytettiin kuuliaisesti noudattavan johtajan ja opettajan ohjeita ja heitä kehotettiin siisteyteen ja siivoon käytökseen, mutta kuten Bladh huokasi vastuustaan varavanhempana: ”Monet tytöistä ovat iässä, jolloin tunteet ylittävät järjen äänen.” Hän toivoikin opettajaksi ja järjestyksenpitäjäksi jotakuta vanhempaa säätyläisnaista, mutta tämä toive ei toteutunut. Uskonnollisesta opetuksesta huolehti kaupunginsaarnaaja A. E. Herpman ja hänen jälkeensä Carl Cronström, jotka molemmat mainitaan myös pedagogeina.
Kouluun tullessaan oppilaat olivat tiedoiltaan ja taidoiltaan hyvin eritasoisia. Rippikoulun käyneet olivat lukutaitoisia ja heillä oli jo ymmärrys kristinopin perusteista, mutta myös nuorempia oli joukossa. Oli järjestettävä opetusta lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskennossa. Pätevän opettajan hankkiminen oli johtajan vastuulla. Syyskuussa 1819 tehtävään palkattiin maaviskaali Carl M. Myrberg. Hän opetti iltapäivällä kello kahdesta neljään joka päivä, myöhemmin keskiviikkoisin ja lauantaisin. Palkasta huolehti Talousseura. Kirjoittamisen opetus lähti hyvin käyntiin, mutta laskento- ja lukuopetusta haittasi aluksi rihvelitaulujen ja kirjojen puute.
Opetustyö kävi ajan mittaan sairaalloisen Myrbergin voimille. Hän valitti palkkaansa ja vaivalloista matkaansa Benvikiin: ”Välillä joudun taivaltamaan 30 asteen pakkasessa, välillä sateessa ja kurassa, ja keväisin vettä on puolisääreen.” Myrbergin erottua toimesta vuonna 1821 seuraajaksi ehdotettiin lukkari Bergmania Närpiöstä. Opettajaksi tuli kuitenkin urkuri Nils Ramstedt. Joulukuussa 1822 Ramstedt kirjoitti Talousseuran sihteerille, että nyt, kun valoisaa aikaa on vähän, hän aloittaa opetuksen jo aamupäivällä ja opettaa kerralla neljä tuntia. Näin säästettiin myös kynttiläkuluissa. Ramstedt kehui oppilaita ahkeriksi ja sanoi, että vaikka joukossa on vasta-alkajia, jotkut kirjoittavat jo jokseenkin kaunista käsialaa.
Varsinainen ammattiopetus eli pellavan kasvatus ja käsittely sekä kehruu ja kutominen oli Norlannista tulleiden kahden perheen vastuulla. Vuonna 1818 saapuivat Benvikiin Jan Persson (käytti myöhemmin nimeä Johan Pettersson) vaimonsa Lisa Danielintyttären ja tyttäriensä Stinan ja Lisan kanssa sekä Jan (myöhemmin Johan) Nordlund, hänen vaimonsa Carin Erikintytär ja heidän neljä lastaan. Heihin palataan parin viikon kuluttua.
Lähteitä:
Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura Pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
ÅAB FHS: A II 4, D XV 1b, D XV 4, F I 49.
KA Hki Talreg, Ea 326 Kirjeaktit 1821. Sääntöehdotus. Bladhin kertomus Talousseuralle 1820.
