Talousseuran kotiteollisuusvaliokunnan jäsen, turkulainen kauppias P. J. Gylich oli ottanut tehtäväkseen etsiä ruotsalaisten yhteyksiensä kautta perheitä, jotka olisivat valmiita muuttamaan Suomeen opettamaan pellavanviljelyä norlantilaiseen tapaan. Monien neuvottelujen jälkeen ja kun viranomaisten luvat oli saatu, tehtiin joulukuussa 1817 kahden perheen kanssa sopimukset, jotka Gylich esitti kotiteollisuusvaliokunnan kokouksessa 23.1.1818. Opettajien sijoituspaikaksi oli vahvistunut Benvikin koulu.
Ensimmäisenä saapui maaliskuussa 1818 Jan Persson (Johan Pettersson) tyttärensä Christinan eli Stinan kanssa. Kesäkuussa tulivat Petterssonin vaimo Lisa Danielintytär ja toinen tytär Lisa sekä Johan Nordlundin perhe, johon vaimo Carinin lisäksi kuului neljä alle 10-vuotiasta lasta. Molemmat perheet muuttivat Nordingrån pitäjästä Länsi-Norlannista, Nordlundit Åsängen ja Petterssonit Själandin kylästä. Perheiden tavarat tulivat kesäkuussa Härnösandin kautta Kaskisiin. Kaikista matkakuluista vastasi Talousseura.
Sopimuksen mukaan norlantilaisten tuli opettaa pellavasta kaikki tietämänsä: sopivan maanlaadun valitseminen ja maan muokkaus, siementen valinta ja kylvö, pellavan liotus ja sen jälkeinen käsittely, kehruu, kutominen ja kankaan valkaiseminen sekä luokittelu. Nordlundin ja Petterssonin lisäksi opetukseen osallistuivat myös puolisot ja Petterssonin tyttäret, jotka muuton aikaan olivat 19- ja 17-vuotiaita. Ammattiopetusta antoi siis yhteensä kuusi henkilöä. Norlantilaisten oli määrä opastaa myös lähiseudun viljelijöitä.
Opettajien velvollisuus oli myös avustaa johtajaa oppilaiden valvonnassa ja kasvatustehtävässä. Bladh tosin huomautti oppilaiden tavoista puhuessaan, etteivät opettajienkaan moraaliset periaatteet aina olleet ”niin puhtaita”. Muutenkin johtajan ja opettajien suhteissa oli alusta pitäen kitkaa. Bladh muun muassa syytti opettajia siitä, etteivät nämä valvoneet tarpeeksi hyvin oppilaiden työskentelyä, minkä vuoksi materiaalia meni haaskuuseen. Hänelle taisi myös tulla yllätyksenä, etteivät norlantilaiset tuoneetkaan mukanaan sikäläisessä pellavanviljelyssä käytettäviä työkaluja ja että vain Nordlundilla oli niiden valmistamiseen tarvittavaa taitoa.
Ensimmäisessä sopimuksessa molemmille opettajaperheille oli luvattu asunto ja polttopuut, 12 tynnyriä viljaa (puoliksi ruista, puoliksi kauraa) sekä 175 riikintaalaria setelirahassa. Varsinkin Pettersson oli tyytymätön palkkaansa. Kun sopimusehtoja tarkistettiin vuonna 1820, palkkaan tuli kuulumaan vapaan asunnon ja polttopuiden lisäksi vuosittain yhdeksän tynnyriä rukiita ja kolme tynnyriä kauraa, rahapalkkana 200 riikintaalaria setelirahassa sekä kynttilärahaa kuusi riikintaalaria 32 killinkiä. Jokaisesta koulusta valmistuneesta oppilaasta maksettiin kolme riikintaalaria 60 killinkiä jaettavaksi opettajien kesken.
Lähteitä:
ÅAB FHS: D XV B2, D XXIII 11
KA Hki Talreg, Ea:326 Kirjeaktit 1821
