Blogikirjoituksessa Tytöt pellavaoppiin kerrottiin pellavanjalostusopiston perustamisesta Benvikin kartanoon. Kartanon omistava J. V. Bladh ilmoitti maaliskuussa 1818 Talousseuralle, että koska Norlannista tulisi opettajia jo pääsiäisen tienoilla, olisi aika ruveta valitsemaan kouluun oppilaita. Kotiteollisuusvaliokunta piti kokouksen juuri ennen pääsiäistä ja päätti, että ensimmäiset oppilaat hankittaisiin Sauvosta, Inkoosta, Pornaisista, Orivedeltä, Laukaasta, Laitilasta, Teerijärveltä, Vähästäkyröstä, Jurvasta, Närpiöstä ja Ilmajoelta. Joka pitäjästä oli määrä hankkia yksi oppilas, mutta jos joku ei halunnut matkustaa yksin, samasta pitäjästä sai lähettää kaksi oppilasta.
Keitä kouluun valittaisiin, ja kuka maksaisi oppilaiden oleskelun? Talousseuran sihteeri Böcker laati ensimmäisen luonnoksen Talousseuran ja Bladhin väliseksi sopimukseksi ja vastasi siinä muiden muassa näihin kysymyksiin. Luonnoksen mukaan Talousseura lähettäisi kouluun vapaaoppilaiksi vähintään 14-vuotiaita tyttöjä. Bladh vastaisi tyttöjen ylöspidosta ja saisi vuotuisena korvauksena kymmenen tynnyriä rukiita oppilasta kohti. Kapteeni G. A. Hobin ja pastori Per Östring antoivat pyynnöstä lausunnon sopimusluonnoksesta ja ehdottivat siihen useita muutoksia. Heidän mielestään oppilaiden pitäisi olla vähintään 16-vuotiaita, koska nuoremmat eivät pystyisi omaksumaan kaikkea opetusta ja olisivat kolmivuotisen koulutuksen jälkeen liian nuoria opettamaan muita.
Kuudentoista vuoden vähimmäisikä kirjattiin sekä Talousseuran ja Bladhin väliseen sopimukseen että opiston väliaikaiseen ohjesääntöön. Bladh myöntyi Hobinin ja Östringin suosituksesta antamaan oppilaille vuosittain seuraavat vaatekappaleet: silkkimyssyn nauhoineen ja tykkeineen, karttuunikaulaliinan, viisi kyynärää pitopalttinaa, viisi kyynärää nelivartista rohdinpalttinaa, kaksi paria villasukkia, parin varsikenkiä, parin puolikenkiä ja kaksi paria pieksuja.
Oppilaiksi oli tarkoitus ottaa lähinnä köyhiä, rippikoulun käyneitä tyttöjä. Heidän piti olla terveitä ja reippaita, ja heillä oli oltava suoja isorokkotartuntaa vastaan. Tytöille tuli opettaa kirjoitusta ja laskentoa ja tarvittaessa myös tavaamista, sisä- ja ulkolukua sekä kristinoppia.
Ehdotuksia sopivista oppilaista tekivät lähinnä Talousseuran asiamiehet. Niinpä oppilaita tuli jo alkuvaiheessa muistakin kuin kirjoituksen alussa mainituista pitäjistä. Esimerkiksi sotakomissaari G. M. Florin ilmoitti toukokuun lopussa 1818 Böckerille hankkineensa kouluun kaksi tyttöä, joista toinen oli muuan Ulrika Vanajan pitäjästä. Jo kesäkuun alussa Florin kuitenkin kirjoitti, että joku kosijalurjus olikin ehtinyt napata Ulrikan. Kirjeen jälkikirjoituksessa sotakomissaari vielä päivitteli, että Benvikiin lähtö tuntui yksinkertaisista hämäläistytöistä yhtä kauhealta kuin joutuminen Siperiaan.
Lähteitä:
Laine, Katri: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
ÅAB FHS, A II 4 Böckerin ohjesääntöehdotus 3.3.1818, Kotiteollisuusvaliokunnan pöytäkirja 25.3.1818, Hobinin ja Östringin lausunto 3.4.1818.
ÅAB FHS, D XV 4 Florinin kirjeet 26.5.1818 ja 2.6.1818.
