Benvikin ensimmäiset oppilaat

Pornaisista Uudenmaan ja Hämeen läänistä lähti huhtikuun lopulla 1818 kaksi tyttöä matkaan kohti tulevaa opinahjoaan, Benvikin pellavanjalostusopistoa. Torppari Erik Strand kuljetti ensin tytöt Turkuun ja kirvesmies Johan Wahlberg noin kuukautta myöhemmin Turusta lopulliseen määränpäähän. Turusta matkattiin kahdella hevosella 29,5 peninkulmaa, ja perillä Benvikissä oltiin 23. toukokuuta.

Oppilas numero 1 oli Sara Greta Grönlund, Carl Johan Grönlundin ja Hedda Marti­kaisen tytär. Varapastori Samuel Ceder kirjoitti 21. huhtikuuta päivättyyn muuttokirjaan, että korpraalin tytär Sara Greta oli syntynyt 3. maaliskuuta 1803 Kuopiossa mutta oli asunut köyhien vanhempiensa kanssa lähes kymmenen vuotta Pornaisissa. Tyttö osasi lukea joten kuten kirjasta ja opetteli paraikaa ulkoa Svebeliuksen katkismuksen pääkappaleita. Rippikoulua Sara Greta ei ollut käynyt eikä siten ollut vielä osallistunut Herran Pyhälle ehtoolliselle.

Toinen oppilas oli Helena Pelin, Pornaisissa 28. elokuuta 1803 syntynyt pitäjän­räätäli Erik Pelinin tytär, joka oli jäänyt orvoksi vuonna 1808. Hänellä oli varapastori Cederin mukaan välttävä sisälukutaito. Koska hän osasi ulkoa sekä Lutherin että Svebeliuksen katkismuksen, hän oli saanut edellisillä talvikinkereillä kannustukseksi pienen palkinnon. Rippikoulu oli Helenallakin vielä käymättä.

Ensimmäiset oppilaat saivat kapteeni G. A. Hobinin huolestumaan. Pian tyttöjen saapu­misen jälkeen hän lähetti Talousseuralle kirjeen ja purki siinä mieltään koulun alkuvaiheista ja myös ensimmäisistä oppilaista. Hän totesi, että Benvikiin on tullut Turun kautta kaksi noin 14-vuotiasta tyttöä, jotka opettelevat kehräämään rohtimia. Vaativa pellavan kehruu ei Hobinin mukaan onnistuisi tytöiltä vielä vuoteen, ja sen jälkeen he tarvitsisivat kolme vuotta saavuttaakseen saman tason kuin Porvoon seudun naisilla on. Sekään ei riittäisi, vaan tyttöjen pitäisi ahertaa vielä kaksi vuotta, ennen kuin he olisivat norlantilaisten taitajien tasolla.

Hobin suositteli, että vähintään puolella oppilaista pitäisi vastedes olla taipumuksia alalle ja taitoa ainakin enemmän kuin Suomessa yleensä oli. Jos kouluun otettaisiin vain taitamattomia, he eivät edistäisi maan pellavankäsittelytaitoa vaan oppisivat vain omaksi hyödykseen. Samasta syystä opettajiksi ei pitäisi hyväksyä muita kuin asiansa täysin hallitsevia. Norlantilaisista opettajista Hobin totesi, että neljä opet­ta­jaa oli yhä tulematta mutta että ”näillä tuulilla heidän odotetaan saapuvan myöhemmin tänään tai huomenna” (med denna vind väntas de sednare i dag eller mårgon).

Lähteitä:
KA Sta, Gs: 9 Talousseuran tilitykset tositteineen 1818.
ÅAB FHS, D XV 4: Hobinin kirje Talousseuralle kesäkuussa 1818.