Marraskuussa 1875 Johanneksen pitäjässä vihittiin 20-vuotias talollisen poika Mikko Liikanen Päätilästä ja 17-vuotias talollisen tytär Karoliina Sinkkonen Kivitokeesta. Avioliittoja oli sukujen kesken solmittu aikaisemminkin, sillä yksi Karoliinan veljistä oli naimisissa Mikon tädin ja toinen Mikon serkun kanssa.
Avioparin ensimmäinen ja viimeinen lapsi, Anton, syntyi 20. kesäkuuta 1877 Päätilässä. Vajaat viisi vuotta myöhemmin Karoliina anoi laillista eroa miehestään, koska ”hakian mies Mikkel Liikanen keväällä 1877 aikomuksessa ei enää olla ja asua vaimonsa kanssa oli karannut hänestä ja mennyt ulkomaalle”. Asiaa käsiteltiin Koiviston ja Johanneksen pitäjien käräjäkunnan kihlakunnanoikeudessa kahtena päivänä vuoden 1882 talvikäräjillä. Käräjiä istuttiin Brovikin talossa Koiviston pitäjän Kotterlahden kylässä.
Eroasian käsittely alkoi 28. tammikuuta 1882. Karoliina kertoi, että hänen miehensä oli helluntain aikoihin keväällä 1877 hylännyt hänet ja lähtenyt merille. Myöhemmin mies oli vaimonsa tietämän mukaan karannut laivasta eikä ollut aikonut enää ikinä palata kotiinsa. Miehen häijyyttä kuvasti Karoliinan mukaan sekin, että hän oli ennen lähtöään myynyt talonsa ja kaiken muunkin omaisuutensa eikä ollut jättänyt vaimolle rovon ropoa.
Oikeuteen todistajaksi saapunut kippari Joonas Virkki totesi, että Mikko Liikanen oli kesällä 1877 ottanut puolimatruusin pestin hänen Olga-nimiseen prikiinsä. Syyskuun 16. päivän vastaisena yönä Mikko oli vahtivuorossa ollessaan karannut laivasta Hullin satamaan. Sen koommin miestä ei ollut näkynyt. Virkki luonnehti Liikasta kovasti viinaanmeneväksi ja lisäsi, ettei hän ollut koko pitkän purjehtijanuransa aikana joutunut tekemisiin yhtä huonosti käyttäytyvän ihmisen kanssa. Virkkikin tiesi kertoa, että Mikko oli ennen lähtöään myynyt ja tärvännyt kaiken omaisuutensa.
Käsittelyä jatkettiin talvikäräjien viimeisenä päivänä 8. helmikuuta, jolloin todistajaksi saapui talollinen Aatami Kaukonen. Hän todisti, että Mikko Liikanen oli puolisen vuotta ennen lähtöään tuhlannut sekä kiinteän että irtaimen omaisuutensa huikentelevaiseen ja irstaaseen elämään. Mikko oli kerskunut jatkavansa samaan malliin niin kauan kuin varoja suinkin riittäisi. Sen jälkeen hän aikoi pestautua laivaan ja karata heti tilaisuuden tullen. Kaukonen mainitsi vielä kuulleensa, että noin vuosi Mikon lähdön jälkeen Karoliina oli saanut mieheltään kirjeen Australiasta. Mies oli kirjoittanut aikovansa palata kotimaahan. Karoliina myönsi saaneensa kirjeen mutta totesi miehen ilmeisesti lupailleen turhia.
Kihlakunnanoikeus katsoi oikeaksi määrätä Mikko Liikasen saapumaan yön ja vuoden kuluessa yhdyselämään vaimonsa kanssa uhalla, että hakijalle muuten annettaisiin laillinen avioero hänestä. Tämän sisältöinen kuulutus luettiin kaikissa kihlakunnan ja muidenkin lähipitäjien kirkoissa 2. heinäkuuta 1882.
Syyskäräjillä 1884 kihlakunnanoikeus katsoi naimiskaaren 13. luvun 4. pykälän mukaan kohtuulliseksi tuomita hakijan ”laillisesti eroitetuksi mainitusta Mikkel Liikasesta, ja hankkikoon hakia erokirjan Konsistorista”.
4. §. Jos mies häijyydestä ja ynseydestä luopuu ja karkaa vaimostaan ja matkustaa ulkomaille siinä mielessä, ettei enää ole ja asu hänen kanssansa, niin älköön hänellä olko oikeutta hallita pesäosaansa eikä kiinteätä omaisuuttansa. Jos vaimo tahtoo hänestä erota, ottakoon tuomarilta haasteen. Jos ei tiedetä, missä mies oleskelee, kuuluttakoon tuomari kaikissa kihlakunnan kirkoissa tahi kaupungissa, jos mies on siellä asunut, niin myös lähimmissä pitäjissä ja pankoon hänelle yön ja vuoden määräajan. Jos hän ei sillä ajalla palaa, tuomitkoon tuomari eroon, ja mies menettäköön kaiken pesäosansa. Laki olkoon sama, jos vaimo karkaa miehestänsä.
Karoliina haki erokirjaa Porvoon tuomiokapitulista 7.1.1885. Saman vuoden toukokuussa hän avioitui Sysmässä syntyneen Juho Adamssonin kanssa ja sai vuosina 1886–1900 kuusi lasta, kaksi tytärtä ja neljä poikaa. Maaliskuussa 1884 Karoliina oli synnyttänyt aviottoman Hulda Maria -tyttären.
Mikko taisi jäädä Australiaan, sillä 1.10.1917 ilmestyneessä Merimiehen ystäwässä lähetti ”sanomia ja tervehdyksiä” Sydneystä esimerkiksi Mikko Liikanen Koivistolta.
Mikon ja Karoliinan Anton-poika kuoli naimattomana Pietarissa vuonna 1916. Kuolinsyy oli eau de cologne -myrkytys.
Lähteitä:
KA Hml PTka, Ej 2:3 Avioerokirja-anomukset 1882–1887.
Ruotsin valtakunnan laki: hyväksytty ja vahvistettu valtiopäivillä vuonna 1734. Uusi suomennos. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 1867.
