Kesäkuun 1. päivänä 1817 vihittiin Pälkäneellä leskimies Thomas Johaninpoika Rissa Mälkilästä ja Liisa Simontytär Tanilasta, morsian ilman juhla-asua. Avioliiton solmimisessa oli ollut mutkia matkassa. Pariskunta kuulutettiin ensimmäisen kerran 16. helmikuuta, mutta kolmas kuulutus tapahtui vasta 25. toukokuuta.
Syynä viivästymiseen oli se, että Maria Johanintytär Raatikka oli ilmoittanut avioliitolle esteen: Liisan sulhanen oli vielä kihloissa Marian kanssa. Kihlaus oli sitova sopimus ja vain laissa määritellyistä syistä purettavissa. Tässä tapauksessa osapuolet sopivat erosta yhteisymmärryksessä ja lähettivät eroanomuksensa Turun tuomiokapitulille. Myös Marian isä oli antanut kihlaerolle suostumuksensa. Koska oli asianmukaisesti todistettu, etteivät kihlakumppanit olleet maanneet toistensa kanssa, ero myönnettiin. Tuomiokapituli teki päätöksensä 30.4.1817 naimiskaaren IV luvun 4. pykälän perusteella:
Jos kihlakumppanit tahtowat erota, eiwätkä ole keskenänsä sekautuneet, ilmoittakoot asian kapitulille, ja kihlaus purettakoon.
Maria Johanintytär oli Benvikin oppilas numero 15. Hän tuli kouluun 12.9.1818, jolloin hän oli jo lähes 27-vuotias. Ehkä kariutuneet avioliittosuunnitelmat vaikuttivat kouluun lähtöön. Maria ei viihtynyt Benvikissä, vaan keskeytti koulun jo muutaman kuukauden kuluttua. Kotiteollisuusjaoston kokouksessa joulukuun lopulla kapteeni Hobin kertoi, että Maria kärsi kovasta koti-ikävästä. Lisäksi hänellä oli silmäsairaus, joka haittasi työntekoa. Maria palasi kotiin helmikuussa, kun hänelle oli järjestynyt kyyti ja saattaja. Opinnot Benvikissä olivat siis päässeet vasta alkuun. Johtaja Bladh todisti, että Maria osasi kehrätä 1. luokan kankaaseen kelvollista lankaa. Yhtään kangasta hän ei sitä vastoin ollut vielä ehtinyt saada valmiiksi. Muuten Bladh kehui monin sanoin Mariaa ahkeraksi ja kuuliaiseksi.
Benvikistä paluun jälkeen Maria asui aluksi kotitalossa. Äiti kuoli jo heinäkuussa 1819 ja isä vuonna 1821. Veli Johanista tuli seuraava isäntä, muut sisarukset olivat muuttaneet pois. Maria oli 34-vuotias, kun hänet vuonna 1826 vihittiin pitäjänsuutari Matts Orrlundin kanssa. Mikä lie ollut syynä siihen, että Maria meni miehen kanssa yhteen, sillä hänen on täytynyt tuntea tämän maine. Miehen kohdalla mainitaan vuonna 1822 salavuoteus (lönskaläge), mutta Marialla ei tällaista merkintää ole. Orrlund laiminlöi pitäjänsuutarille kuuluvia velvoitteita ja vietti irstasta ja kuljeskelevaa elämää. Sen seurauksena hänet erotettiin pitäjänsuutarin toimesta joulukuussa 1827. Talvikäräjillä 1828 hän oli syytettynä kiroilusta ja siitä, että oli jollekulle kostaakseen eräänä yönä lyönyt tämän ikkunan sisään ja aiheuttanut vammojakin. Tuomiohan siitä seurasi.
Marialla ja Matts Orrlundilla ei ollut avioliitostaan lapsia. Maria eli kovassa köyhyydessä, mutta hänellä oli moitteeton maine. Tämä käy ilmi kirkkoherra Fridbergin todistuksesta, jonka hän elokuussa 1831 kirjoitti Marian jouduttua ”vaarallisen kurkkutaudin” vuoksi Hämeenlinnan lääninlasarettiin sukupuolitautisten parantolaan (kurhus). Diagnoosina oli veneerinen tartunta, ja hoito oli ilmaista. Maria oli sairaalassa vajaan puoli vuotta ja pääsi pois terveenä 20. tammikuuta 1832.
Matts Orrlund kuoli kesäkuussa 1834. Kuolinpaikaksi on mainittu Hämeen linnan vankila. Leskeksi jäätyään Maria asui itsellisenä Mälkilässä. Rippikirjasta toiseen siirrettäessä hänelle on merkitty puolison syntymäaika, 31.1.1800. Vuonna 1842 Maria vihittiin toiseen avioliittoon itsellinen Johan Mårteninpojan kanssa, joka niin ikään oli leski. Mies kuoli jo vuonna 1850, ja Maria eli itsellisenä leskenä kuolemaansa saakka. Haudattujen luettelossa iäksi sanotaan 64 vuotta, mutta oikeasti hän oli jo 73-vuotias. Kuolinsyy oli hengenahdistus (andtäppa).
Lähteitä:
Ruotsin valtakunnan laki 1734. Uusi suomennos 1865.
DA Pälkäneen seurakunnan arkisto Kirkollisten viranomaisten kirjeet ja päätökset Tuomiokapitulin kirjeet 1806–1833.
ÅAB FHS, A II 4. Kotiteollisuusvaliokunnan kokous 29.12.1818.
KA Hml Uudenmaan lääninhallituksen kanslian arkisto, Db: 96 Päätöskonseptit 1827.
KA Hml Hämeenlinnan lääninsairaalan arkisto, Ga: 33 ja Ga: 34 Hämeenlinnan lääninhospitaalin, -sairaalan ja -parantolan tilit 1831 ja 1832