Benvikin ensimmäisen vuoden oppilaat olivat hyvin eri-ikäisiä. Vuonna 1803 syntyneet neidot eli Sara Greta Grönlund, Helena Pelin ja Gustava Wellingk eivät olleet vielä päässeet ripillekään, vaan kävivät rippikoulun Kaskisissa. Alle 16-vuotiaita olivat tullessaan myös närpiöläinen Clara Roth sekä laukaalainen Eeva Elisabeth Matintytär, joka oli päässyt ripille juuri muuttovuonna. Euralainen Helena Sofia Johanintytär, joka sisarensa tavoin otti koulussa sukunimen Nordlund, oli täyttänyt 16 vuotta muutamaa kuukautta ennen Benvikiin tuloa.
Seitsemäntoistavuotiaina tulivat Eva Gustava Bultare, Helena Andersintytär ja Loviisa Nordström. Margareta Elisabeth eli Greta Lisa Enström oli 18-vuotias, Christina Erikintytär ja Anna Liisa Gädda täyttivät 18 vuotta pian kouluun tulon jälkeen. Susanna Mattsintytär Elkglo oli 19-vuotias, samoin Carolina Grönmark. Kuusi oppilasta oli tullessaan 21–23-vuotiaita: Maria Laka, Hedvig Simontytär, Helena Christina Skot, Elisabeth Johanintytär, Hattulan Maria Johanintytär (myöh. Grönroos) ja Agatha Johanintytär Nordlund. Vanhin oli 27-vuotias pälkäneläinen Maria Johanintytär, joka pian keskeytti koulun.
Taustaltaan ensimmäisen vuoden neidot olivat käsityöläisten, sotilaiden, talollisten ja torpparien tyttäriä, Gustava Welllingkillä tosin oli myös aatelisia sukujuuria. Jotkut olivat jo ehtineet olla palveluspaikoissa, mistä varmaan oli hyötyä kouluelämään sopeutumisessa. Heidän joukostaan löytyvät myös kudonnaisistaan eniten kiitosta saaneet neidot.
Talousseuran palkintoja hienoista kankaista annettiin Benvikin oppilaille vuodesta 1819 lähtien. Kudonnaiset arvioitiin vuosittaisissa tarkastuksissa ja Närpiön pitäjänkokouksissa vuoden 1814 Keisarillisen asetuksen kriteerien mukaan.
 |
| Palkintokankaan toisesta päästä, johon oli kudottu värillinen raita, leikattiin näyte. Kankaan kummassakin päässä loimilangat sidottiin yhteen sadan langan erissä. Kuvan näyte on Maria Lakan 2. luokan kankaasta, jossa loimen lankaluku oli 2920. Lähde: KA Sta, Gs :13. |
 |
| Näytteeseen kiinnitettiin todistus, josta ilmeni tekijä ja muut tiedot. Todistus oppilaan no 2, Helena Pelinin kutomasta kolmannen luokan kankaasta. Kankaan pituus oli 34 3/8 kyynärää (n. 20,4 m) ja leveys kuusi korttelia (n. 90 cm). Loimessa oli 3122 lankaa. Lähde: KA Sta, Gs: 13. |
Seitsemäntoista ensimmäisen vuoden oppilasta oli vuoden 1821 tarkastukseen mennessä taidoiltaan sellaisia, että he pystyivät kutomaan hienointa kangasta. Erityisesti olivat kunnostautuneet Hattulan kaksi Mariaa: Maria Johanintytär oli kutonut kolmannen luokan kangasta yhteensä 105 1/4 kyynärää ja Maria Laka 118 1/4 kyynärää (1 kyynärä = n. 60 cm). Molemmat saivat kehuja kudonnaisistaan. Vuoden 1820 tarkastuksessa Maria Johanintyttären kangasta sanotaan erityisen hyväksi (särdeles god väf) ja Maria Lakan 50 kyynärän kangas oli ”kaikkein kaunein nyt esitetyistä” (alldra grannaste väf af alla, nu upviste). Kun johtaja Bladhilta pyydettiin näytettä Benvikin tuotteista keisarille lähetettäväksi, valituksi tuli tämä Marian kangas. Maria Laka oli vapaa-aikoinaan ehtinyt kutoa myös puuvillaista pukukangasta.
Myös Lovisa Nordströmin työtä kiiteltiin kauniiksi vuoden 1820 tarkastuksessa, ja vuoden 1821 tarkastukseen mennessä hän oli kutonut kolmannen luokan kangasta jo 96 1/2 kyynärää. Nordlundin sisaruksista Agatha oli kutonut saman luokan kangasta 90 kyynärää. Kun otetaan huomioon kaikki 1.–3. luokan kudonnaiset, määrät vaihtelivat Eva Gustava Bultaren 85 1/4 kyynärästä Maria Lakan 146 1/4 kyynärään. Useimmat oppilaat olivat saaneet valmiiksi yli sata kyynärää. Greta Lisa Enströmkin, joka oli ollut vuonna 1819 sairaana kuusi viikkoa, oli ehtinyt kutoa toisen ja kolmannen luokan kangasta yhteensä yli 124 kyynärää, kolmanneksi eniten koko joukosta.
Joidenkin oppilaiden kutomista hidasti se, että he olivat sairauden takia pitkiä aikoja kykenemättömiä osallistumaan työntekoon. Esimerkiksi vuonna 1819 Benvikissä sairastettiin paljon. Toukokuussa kuljetettiin Eva Gustava Bultare lääkäriin Östermarkiin (Teuva). Lääkkeet piti hakea Vaasasta asti. Syksyllä joutui neljä oppilasta turvautumaan lääkärinapuun. Greta Lisa Enströmin lisäksi kahden muun sanotaan olleen vilutaudissa (frossa) vuoteenomana jopa kuusi viikkoa. Clara Roth oli niin huonossa kunnossa, että hänet vietiin sairaalahoitoon Vaasaan, ja hän pystyi palaamaan kouluun vasta vuoden 1820 kesällä.
Lähteitä:
ÅAB FHS, D XV B 4.
KA Sta, Gs: 10 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1819.
KA Sta, Gs: 13 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1821–1822
Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä
1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.
