Lopen 1800-luvun kirkonkirjoja selatessa on useasti tullut vastaan Pietariin muuttaneita. Eri lähteistä koottuja ”pietarinloppilaisia” on nyt luettelossani useita kymmeniä. Heistä suurin osa on käsityöläisiä. Monet muuttivat ensin joko Hämeenlinnaan tai Helsinkiin oppipojiksi ja sitten kisälleinä Pietariin lisäoppia saamaan. Moni loppilainen oli kulta- ja kelloseppäalalla. Joukossa on myös muun muassa kirjansitoja, messinkiseppä ja suutari. Naispuoliset lähtijät olivat useimmiten piikoja. Tutkimuksen edetessä on tarkoitus kertoa lisää muuttajien elämänkohtaloista.
Pietariin mentiin tuttavien ja sukulaisten perässä, ja usein lähtijöitä oli useampi samasta perheestä. Näin oli laita Lopen Sajaniemessä asuneiden Hagforsienkin kohdalla. Entisen nikkarin, sittemmin pitäjänsepän Johan Hagforsin ja hänen vaimonsa Hedvig Carlintyttären perheessä oli kuusi lasta: Gustava, s. 1806, Johan, s. 1809, Hedvig, s. 1812, Adolf, s. 1814, Maria, s. 1817, ja David, s. 1820. Ensimmäisenä maailmalle lähti Johan, joka muutti 16-vuotiaana kondiittorinoppiin Helsinkiin. Viiden vuoden päästä hän oli kisälli, meni naimisiin ja otti vaimoineen muuttokirjan Pietariin.
 |
| Kondiittorinkisälli Johan Hagfors ja neito Lena (Helena) Hagelberg vihittiin 19.9.1830. Muuttokirja Pietariin oli päivätty seuraavalle päivälle.
|
Johanin perässä muuttivat Hedvig ja David vuonna 1831, seuraavana vuonna lähti Gustava, ja hännänhuippuna tuli Adolf vuonna 1835. Maria meni Lopella naimisiin ja muutti perheineen Vanajaan. Hänen lapsistaan eli aikuiseksi yksi poika, josta tuli räätäli ja maankuulu raittiuspuhuja Augustinus Vuori. Mies sattuikin olemaan tuttu Sukututkijan loppuvuosi -blogista. Kirjoituksessa kerrottu kova lapsuudenkokemus saattoi osaltaan vaikuttaa siihen, että Augustinus otti elämäntehtäväkseen raittiusaatteen levittämisen.
Pietarissa oli kaksi evankelisluterilaista seurakuntaa: suomalainen Pyhän Marian seurakunta (kirkonkirjat tosin saksan kielellä) ja ruotsalainen S:ta Katarinan seurakunta. Suomesta muuttaneita oli molemmissa. Johan Hagfors puolisoineen liittyi ruotsalaiseen seurakuntaan, samoin Gustava ja David. Hedvig ja Adolf olivat suomalaisen seurakunnan jäseniä.
Johan Hagfors mainitaan jo vuonna 1831 kauppiaiden ym. joukossa kondiittorina. Perheen seitsemästä lapsesta kolme tytärtä ja kaksi poikaa kuoli aivan pienenä. Vain Helena Sofia, s. 1832, ja Demitrius, s. 1835, saavuttivat aikuisiän. Helena Sofia meni naimisiin nuohoojamestari Melchior Leuzigerin kanssa. Mies oli muurarimestarin poika, kansallisuudeltaan sveitsiläinen ja kuului reformoituun seurakuntaan. Lapsia oli ainakin kaksi tytärtä, Anna ja Sofia, ja heidät kastettiin isänsä kirkon jäseniksi.
Demitrius Hagfors vihittiin vuonna 1858 Anna Ivanoffin kanssa. Hän oli silloin apteekkiapulainen. Morsian Anna oli Hatsinassa syntynyt puutarhurimestarin tytär ja ”kuului Venäjän kirkkoon” eli oli ortodoksi.
 |
| Kuulutettuja maaliskuussa 1858. Lähde: S:ta Katarina svenska församling i S:t Petersburg, Lysningsböcker, SE/RA/2416/E/1/79 (1858–1871), bildid: C0060125_00010.
|
Kondiittori Hagfors kuoli vuonna 1854 alle 45-vuotiaana, vaimo Helena vuonna 1870. Kondiittorin ammatti ei kuulunut tyypillisimpien suomalaisammattien joukkoon, mutta ilmeisesti Johan Hagfors menestyi alalla, koska poika Demitriuskin jatkoi kondiittorina isänsä jälkeen. Myös Demitrius kuoli nuorena, 42-vuotiaana. Vaimo Anna oli kuollut jo 30-vuotiaana. Avioliitosta oli syntynyt tytär Aglanda, jota ei mainita S:ta Katarinan kirkonkirjoissa. Ilmeisesti tyttö kuului äitinsä tavoin ortodoksiseen kirkkoon. Suomi-Seuran kortiston mukaan Aglanda meni naimisiin Itävallan kansalaisen Vasili Josefovitsh Palluckin kanssa.
Johan Hagforsin perheestä tuli siis hyvin kansainvälinen ja eri uskontokuntia edustava. Hauska yksityiskohta on, että hänen tyttärensä avioitui nuohoojan kanssa. Siihen aikaan kaksi kolmasosaa Pietarin nuohoojista oli suomalaisia, mutta Helena Sofia onnistui löytämään sveitsiläisen.
Gustava Hagforsilla oli Pietariin tullessaan mukanaan Helsingissä edellisvuonna syntynyt tyttärensä Gustava Sofia. Gustava meni palvelukseen, ja tytär on merkitty kasvattilasten (Fosterbarn) sivulle. Kasvattivanhempia ei mainita, mutta voisi kuvitella, että tyttö asui enonsa Johanin perheessä. Gustava avioitui vuonna 1836 matruusi Jemilian Schchurinin kanssa. (Nimi on myöhemmin muodossa Schurin ja lienee suomalaisittain kirjoitettuna joko Shtsshurin tai Shurin.) Kuulutettujen luettelosta selviää, että mies oli ortodoksi, syntynyt Arkangelissa talollisen poikana ja oli vihittäessä jo 48-vuotias. Pariskunnalla ei ilmeisesti ollut yhteisiä lapsia, mutta Gustavan tytär palasi äitinsä luo ja asui kotona naimisiinmenoonsa saakka. Hänen avioliittonsa värjäri Henric Laurinin kanssa oli lapseton. Gustava Sofia kuoli 45-vuotiaana. Äiti Gustava sen sijaan oli elossa vielä 1891 alkavassa rippikirjassa. Seuraavasta rippikirjasta tai muuttaneista häntä ei löydy.
Hedvig Hagfors tuli isosiskonsa tavoin Pietariin palvelijaksi. Hän liittyi suomalaiseen Pyhän Marian seurakuntaan. Sieltä löytyi myös puoliso, Viipurissa syntynyt Tuomas Lankinen (Langin). Mies oli räätälinkisälli, myöhemmin räätälimestari. Perheeseen syntyi vuosina 1840–1857 seitsemän lasta.
Lankisen lapsista kolme menehtyi jo ennen aikuisikää. Vuoden 1875 aikana perhe hävisi lähes kokonaan. Tammikuussa lavantauti vei perheen esikoisen, Wilhelminan. Vanhemmat, Hedvig ja Tuomas, kuolivat keväällä 63-vuotiaina. Kahdeksantoistavuotias Peter kuoli kesäkuussa riutumukseen (Auszehrung). Samaan tautiin menehtyi lokakuussa Alexander Emanuel. Hän oli 25-vuotias ja isänsä tapaan räätäli. Vuoden lopulla perheestä oli jäljellä vain Johan, räätäli hänkin. Johan oli mennyt naimisiin Liperissä syntyneen Maria Ulrika Knuutisen kanssa vuonna 1867. Pariskunta oli lapseton, ja avioliitto jäi lyhyeksi, sillä Johan Lankinen kuoli keuhkotulehdukseen vuonna 1881. Häneen päättyi tämä sukuhaara.
Hagforsin nuoremmista pojista löytyy muita vähemmän tietoa. Adolf Hagfors otti muuttokirjan Pietariin vuonna 1835, mutta jätti sen P. Marian seurakuntaan vasta lokakuussa 1837. Suomi-Seuran kortiston mukaan hän oli ammatiltaan sorvari. Hän kuoli ”vesitautiin” 27-vuotiaana. David Hagfors oli vasta 11-vuotias Pietariin tullessaan. Todennäköisesti veli ja sisaret huolehtivat hänestä. David pääsi ripille S:ta Katarinan seurakunnassa vuonna 1836. Poika oli pantu räätälinoppiin, ja hän eteni kisälliksi. Vuonna 1849 David muutti Tsarskojeen. Hänen myöhempiä vaiheitaan en toistaiseksi ole pystynyt selvittämään. Suomi-Seuran kortistossa ammatiksi mainitaan työmies.
Sisarusten vanhemmat kuolivat Lopella iäkkäinä: Hedvig Carlintytär 86-vuotiaana ja Johan Hagfors 88-vuotiaana. Entinen seppä oli vanhemmiten sokeutunut ja eli viimeiset vuotensa kirkonvaivaisena. Suku ehkä jatkui Pietarissa kondiittori Hagforsin jälkeläisten kautta.
Lähteitä:
DA Lopen seurakunta, Helsingin ruotsalais-suomalainen seurakunta, Vanajan seurakunta, Pietarin Pyhän Marian seurakunta.
DA Suomen Passiviraston arkisto. Pitäjänkirjat. Suomi-Seuran kortisto.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Aikakauslehdet, 4.5.1911 Kylväjä no 18.
Riksarkivets digitaliserade arkiv. Kyrkoarkiv. S:ta Katarina svenska församling
i S:t Petersburg.
Engman, Max 2004: Pietarinsuomalaiset. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
