Musikanttien jälkikasvua Benvikiin

Benvikiin tuli keväällä 1819 ja loppukesästä 1820 kolme musikaalisten sukujen jälkeläistä Turusta.

Weitz

Oppilas nro 23 oli Helena Carolina Weitz, joka saapui Benvikiin 21. toukokuuta 1819. Hän oli syntynyt Turussa 26.7.1798. Vanhemmat olivat vääpeli Carl Anders Weitz (1772–1819) ja kiskolaissyntyinen Lena Tjäder (1763–1826). Myöhemmin Carolina-nimeä käyttäneen Helena Carolinan yhdeksän kummin joukossa olivat esimerkiksi tullipäällikkö Carl Iwendorff, kauppiaat Michel Rosendahl ja Johan Jakob Maexmontan vaimoineen sekä kauppalaivan kapteenin rouva Anna Maria Wigrén. Perhe asui ennen Carolinan Kaskisiin muuttoa Turun itäisen korttelin talossa nro 149.

Carl Andersin vanhemmat olivat Johan Georg Baltzar Weitz ja Christina Helena Roos. Heidät vihittiin Kaarinassa 14.7.1767. Äiti oli Gabriel Roosin ja Catharina Hambergin tytär. Isä-Weitz oli vääpeli ja oboensoittaja (hautboist), joka myös opetti muita puhallinsoittajia.

Carolinalla oli yksi veli, 4.12.1807 syntynyt Carl Georg. Kummien joukossa  olivat esimerkiksi värjäri Henrik Ahlqvist, kultaseppä Christian Anton Wagner vaimoineen ja rykmentin musikantti Gustaf Ingman. Musiikki kiinnosti Carl Georgia ammatiksi asti, sillä hän muutti vuonna 1820 Turusta Helsinkiin ja värväytyi seuraavan vuoden alussa Suomen kaartiin. Hänet on kirjattu vuosien 1822–1826 katselmuksissa huilunsoittajaksi (fleutist) ja sen jälkeen musikantiksi. Carl oli mukana tammikuussa 1831 alkaneella, vuoden ja kolme kuukautta kestäneellä Puolan sotaretkellä ja sai 19.11.1834 ylennyksen aliupseeriksi.

Huhtikuun 6. päivänä 1837 Carl Georg vihittiin Suomen kaartin seurakunnassa Christina Elisabeth Snyggin kanssa. Lokakuussa 1840 Carl Georg sai pyynnöstä eron Suomen kaartista ja pariskunta muutti Turkuun. Siellä Carl aloitti työt Turun vaihetuskonttorin vahtimestarina. Carlille ja Christinalle syntyi 28.4.1845 Alexandra Elisabeth -niminen tytär, joka kuitenkin kuoli jo 29.7.1845. Carl kuoli 3.6.1847. 

Jahn

Elokuun 25. päivänä 1820 Benvikiin saapui kaksi Jahnin sisarusta, Seraphia Carolina ja Agatha Wilhelmina, jotka saivat oppilasnumerot 27 ja 28. Tytöistä vanhempi oli syntynyt 8.11.1799. Kummien joukossa olivat esimerkiksi musikantti Christian Philip Schlemmer, kanslisti Carl Caolander ja parkitsija Henrik Avander. Nuorempi tytär syntyi 21.7.1804. Kummeja olivat muiden muassa kultaseppä Anders Christian Levon, turkkuri Johan Tennberg ja vaskiseppä Johan Nordgren.

Tyttöjen vanhemmat olivat kersantti, oboensoittaja Rudolph Christoph Jahn (1751–1825) ja Fredrika Charlotta Claesson (1767–­1843). Fredrika Charlotta oli R. C. Jahnin toinen vaimo. Ensimmäinen vaimo Sophia Auren mainitaan vielä vuoden 1795 henkikirjassa Luostarikorttelin talossa nro 48, mutta seuraavana vuonna vaimona on Fredrika Charlotta. Perhe asui Luostarikorttelin eri taloissa vuoteen 1824 asti. Sieltä Rudolph ja Fredrika muuttivat Pöytyälle, missä he myös kuolivat.

Oppilaiden 27 ja 28 isän Rudolph Christoph Jahnin vanhemmat olivat sotilas­kapellimestari ja kaupunginmusikantti Johan Fredrik (Johann Friedrich) Jahn ja Beata Maria Hanken. Beata Maria kuoli Turussa 21.2.1775, minkä jälkeen Jahn meni naimisiin Maria Glantskin kanssa 30.10.1775.

Sotilaskapellimestari J. F. Jahn tuli Turkuun vuonna 1763 Pommerin sodasta palaavan Turun läänin jalkaväkirykmentin mukana ja toimi sen kapellimestarina. Vuonna 1772 hän haki ja pääsi Turun kaupunginmusikantiksi saamatta kuitenkaan kaupungilta palkkaa. Seuraavana vuonna aloitti toimintansa vuonna 1770 perustetun Aurora-seuran orkesteri, jonka orkesterinjohtajaksi Jahn valittiin. Kun kuningas Kustaa III kävi Turussa toukokuussa 1775, orkesteria johti kukas muu kuin taitava ja pidetty J. F. Jahn.

J. F. Jahn toimi aktiivisesti myös vuonna 1790 peruste­tussa ja yhä toimivassa Turun Soitannollisessa Seurassa (Musikaliska Sällskapet i Åbo). Seuran toimin­nassa oli mukana myös Benvikin oppilaiden 27 ja 28 isä Rudolph Christoph Jahn, joka soitti seuran orkesterissa oboeta, kontrabassoa ja patarumpuja vuosina 1790–1807.

Suomen ensimmäiseksi ammattikirjailijaksikin mainittu Nils-Henrik Pinello kirjoitti Små berättelser och tidsbilder (”Pieniä kertomuksia ja ajankuvia”) -sarjansa ensim­mäisen osan alussa Benvikin tyttöjen 27 ja 28 isoisästä esimerkiksi seuraavasti:

Hänen kuolinaikansa ei ole tiedossa, mutta se tiedetään, 
että hänen lahjakkuutensa siirtyi hänen pojilleen ja jälkipolvilleen.

Lähteitä:
KA Suomen kaarti, M-51/6–15 Käskypäiväkirjat 1831–1840, M-88/1 Sairaspäiväkirjat 1836–1840, M-92/5 Katselmukset 1839.
Lagerspetz, Carita 1995. Musikerprivilegier i Åbo på 1800-talet. Pro gradu. Åbo. Verkkojulkaisu osoitteessa < http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2014112546565 >. 
Pinello, N-H 1866–1878. Små berättelser och tidsbilder. 1–5 af Kapten Puff. Åbo.