Tyttöjä Turusta ja Lopelta

Toukokuun 21. päivänä 1819 saapui Benvikin kouluun Eva Sophia Österberg, edesmenneen laivuri Mikael Österbergin (1760–1814) ja Lena Korsmanin (s. 1770) tytär. Hänen oppilasnumerokseen tuli 22. Eva Sophia oli syntynyt 23.12.1801. Österbergit asuivat Luostarikorttelin talossa nro 68 ja kuuluivat Turun suomalaiseen seurakuntaan. Perheessä oli Eva Sophian lisäksi viisi muuta lasta, joista yksi poika oli kuollut vuoden vanhana. Kaikki lapset olivat alaikäisiä isän kuollessa keuhkotautiin vuonna 1814, vanhin Lena Juliana tosin jo 19-vuotias.

Perukirjan mukaan merkittävin laivuri Österbergiltä jäänyt omaisuus käsitti puolet vanhasta kajuuttaveneestä ja Luostarikorttelin talon. Huonokuntoinen talo arvioitiin 120 hopearuplan arvoiseksi. Österbergillä oli myös runsaanlaisesti velkoja. Vaikka perhe kaikesta päätellen oli vähävarainen, pojat olivat päässeet kouluun. Samana vuonna kun Eva Sophia lähti Benvikiin, kolme vuotta vanhempi veli Johan Gustaf aloitti merikoulun. Hänestä tuli perämies. Vuonna 1804 syntynyt Adolf Fredrik oli rippikirjamerkinnöissä ”scholaris” eli kävi ilmeisesti ainakin triviaalikoulua. Hän lähti merille seitsemäntoistavuotiaana, ja vuonna 1824 hänet on merkitty muuttaneeksi Pietariin. Nuorin veli Efraim (s. 1809) suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1824 ja ryhtyi opiskelemaan maanmittausalaa. Hän sai varamaanmittarin arvon ja toimi siinä virassa Mikkelin läänissä kuolemaansa saakka, vuoteen 1854. Sisar Lena Juliana avioitui vuonna 1816 Johan Scharlinin kanssa. Mies oli kauppa-apulainen, myöhemmin kauppias.

Oppilas numero 26, Anna Carolina Radin, tuli Benvikiin vuonna 1820 Lopelta. Vuosien 1804–1809 rippikirjassa hänen syntymäaikansa on 12.2.1799. Muutoissa kuukausi on muuttunut elokuuksi, kunnes myöhemmin Turusta annetussa muuttokirjassa syntymäpäivä on taas 12.2. ja syntymäpaikka Turku. Lopen syntyneistä ei Anna Carolinaa löydy. Anna Carolinan vanhemmat olivat kappalainen Eric Radin, syntynyt ylioppilasmatrikkelin mukaan Piikkiössä n. 1748 (Lopen rippikirjassa 1750), ja Catharina Radin. Catharina oli syntynyt vuonna 1763 Porvoossa Gabriel Deutschmanin (1766–1794) ja Carin Lundborgin tyttärenä. Isä toimi Ristiinan kirkkoherran apulaisena ja Helsingin maalaiskunnan vt. pitäjänapulaisena.

Eric Radin vihittiin papiksi 21.12.1790. Ensimmäinen virka oli kirkkoherran apulaisena Janakkalassa. Sen jälkeen Radin toimi samassa tehtävässä Kaarinassa. Lopen kappalainen hänestä tuli vuonna 1804, ja perhe muutti Joentaan Kittilään, joka oli kappalaisen puustelli Lopella.

Eric Radin sai valtakirjan Lopen kappalaiseksi 4.3.1804.

Eric Radin ja Catharina Deutschman solmivat avioliiton vuonna 1794. Tuolloin Eric Radin oli virassa Janakkalassa mutta vihkimerkintä on Lopen vihittyjen luettelossa. Perheen ensimmäinen lapsi Erica Catharina syntyi vuonna 1795. Anna Carolina oli toiseksi vanhin, ja hänen jälkeensä syntyi vielä kaksi poikaa, Eric Gabriel vuonna 1801 ja Carl Fredric vuonna 1804. Eric Radin ehti toimia Lopen kappalaisena alle seitsemän vuotta: hän kuoli halvaukseen 6.2.1811. Erica Catharina oli silloin vasta 16-vuotias, Anna Carolina 12 ja pojat 10 ja kuusi vuotta vanhoja. Kittilään muutti vuonna 1813 uusi kappalainen Anders Stigell. Leskirouva Radin perheineen sai kuitenkin asua kappalaisen virkatalon mailla vuoteen 1825, jolloin hän muutti kirkkoherra Strandbergin omistamaan Sandnäsin (Santamäen) Jurvaan Launosiin. Anna Carolinan sanotaan oleskelleen jonkin aikaa Turussa mutta hän palasi kotiin ennen Benvikiin lähtöä. Molemmat veljet muuttivat Turkuun 1820-luvun alussa. Sisar Erica Catharina avioitui vuonna 1825 Hakonkosken sahankirjurin Carl Gustaf Eklundin kanssa, ja leskirouva Radin muutti seuraavana vuonna tyttärensä luo Renkoon.

Turkulainen Amalia Maria Birkstedt saapui Benvikiin 22.9.1821. Hän oli syntynyt 28.5.1807. Vanhemmat olivat suutarimestari Gustaf Birkstedt (1773–1827) ja Juliana Rågelius (1776–1843). Perhe kuului Turun ruotsalaiseen seurakuntaan ja asui omassa talossa Kirkkokorttelin numerossa 131. Amalia Maria ei Benvikissä ollut ns. gratialisti, vapaaoppilas, vaan omaiset olivat ilmoittaneet maksavansa hänen ylläpitonsa. Tytön oleskelu Benvikissä jäi lyhyeksi. Hän oli vasta 14-vuotias ja niin ollen liian nuori. Ensimmäisenä vuonna oli oppilaiksi otettu sääntöjen mukaista 16 vuoden aloitusikää nuorempiakin, mutta nyt oltiin tarkempia. Amalia Maria lähetettiin takaisin kotiin mutta hän ehti sitä ennen tulla kirjatuksi oppilasmatrikkeliin numerolla 29.

Amalia Marialla oli pienenä kuolleiden sisaren ja veljen lisäksi kaksi muuta sisarta ja kaksi veljeä. Sisaret Gustava Carolina ja Christina Henrica pääsivät hyviin naimisiin, toinen kruununnimismiehen, toinen merikapteenin kanssa. Nuoremmasta veljestä Simon Gustafista tuli perämies. Hänen puolisonsa oli Johanna Henrika Ståhlhandske. Toinen aikuiseksi elänyt veli, Carl Christian, kuoli 28-vuotiaana. Turun ruotsalaisen seurakunnan rippikirjoissa ei ole merkintöjä Amalia Marian Benvikissä käynnistä. Hän asui edelleen kotona, kun hän vuonna 1825 synnytti aviottoman tyttölapsen. Lapsi kuoli kolmikuukautisena, ja seuraavana vuonna Amalia Maria muutti Pietariin taloudenhoitajattareksi. Työnantajasta ei ole tietoa. Amalia Maria asui Pietarissa kuolemaansa saakka. Hän menehtyi 11.3.1833 vähän alle 26-vuotiaana vesitautiin (vattusot).

Birkstedtin suku oli varakasta ja vaikutusvaltaistakin. Gustaf Birkstedtin veli, kauppias Christian Birkstedt (1768–1820), oli vuonna 1804 kutsuttu Talousseuran jäseneksi. Toinen veli Carl Fredrik (1771–1840) oli myös kauppias, nuorin Hans Henrik (1782–1833) oli merikapteeni. Gustaf, joka suutarimestarina jatkoi isänsä Simon Birkstedtin (k. 1783) ammattia, ei varallisuutensa puolesta yltänyt veljien tasolle mutta ei hän köyhäkään ollut. Hän oli välillä muutamaksi vuodeksi joutunut luopumaan ammatinharjoittamisesta silmäsairauden vuoksi ja sairastui myöhemmin keuhkotautiin, johon sitten menehtyi. Gustaf oli veljeksistä ainoa, jolla oli rintaperillisiä. Merikapteeni Hans Henrik Birkstedt testamenttasi omaisuutensa Carl Fredrikille, ja tämän kuoltua jälkeen jäänyt omaisuus jaettiin Gustafin lasten kesken. Osan omaisuudestaan Carl Fredrik oli käyttänyt hyväntekeväisyyteen. Vuonna 1837 hän lahjoitti 25 000 pankkoruplaa rahastoon, josta jaettiin avustuksia turkulaisten kauppiaiden leskille ja lapsille. Keisari myönsi siitä hyvästä Carl Fredrik Birkstedtille kultaisen, kaulassa kannettavan kunniamerkin Vladimirin ritarikunnan nauhoissa.

Lähteitä:

ÅAB FHS: D XXIII 14.

KA Sta Gs: 19 Suomen Talousseuran tilitykset tositteineen 1827.

Riksarkivet. S:ta Katarina svenska församling i S:t Petersburg.

TuKA Perukirjat B I c: 21, B I c: 33, B I c: 46; Turun maistraatin pöytäkirjat A I a 35.

Åbo Tidning 23.3.1804; Åbo Tidningar 12.8.1837; Finlands Allmänna Tidning 5.9.1833.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *