Benvikin pellavanjalostuskoulun tarkastuksessa 12.–13.9.1821 olivat läsnä johtaja Bladh, opettajat Nordlund ja Pettersson puolisoineen sekä 27 oppilasta. Tarkastuksen suorittivat Vaasan läänin maaherra Carl de Carnall, Talousseuran sihteeri Böcker ja kirkkoherra Peter Östring. Tapahtuma oli tavallista merkittävämpi, sillä ensimmäiset 21 oppilasta valmistuivat nyt opettajattariksi ja saivat todistukset.
Aikaisemmin on jo kerrottu oppilaiden edistymisestä kankaankudonnassa. Lähes kaikki osasivat kutoa kolmannen luokan kangasta, ja toisen luokan kangasta kutoivat kaikki. Tarkastuksessa tutkittiin myös pois lähtevien oppilaiden muita taitoja. Kirjoitustaito oli useimmilla tyydyttävä, ja monet ratkaisivat helposti heille annetut yhteen-, vähennys-, kerto- ja jakolaskutehtävät. Oppilaiden todettiin suhteellisen hyvin osaavan pellavan viljelyyn, liotukseen ja muuhun käsittelyyn liittyvät käytännön toimet. Heidän teoreettiset tietonsa norlantilaisesta pellavankäsittelystä sen sijaan olivat vaihtelevia. Parhaaksi arvosteltiin Maria Laka, joka oli etevin sekä kudonnassa että teoriassa. Myös Hedvig Simontytär, Helena Andersintytär, Loviisa Nordström, Eva Sophia Österberg ja Carolina Weitz saivat teoriatiedoissa hyvät arvosanat. Sara Greta Grönlund, Christina Erikintytär, Carolina Grönmark, Leena Sofia Nordlund, Susanna Elgklo, Greta Lisa Enström, Leena Stiina Skot ja Liisa Johanintytär osasivat asiat tyydyttävästi. Sen sijaan Helena Pelinin, Gustava Wellingkin, Eva Bultaren, Eeva Matintyttären, Maria Johanintyttären, Anna Liisa Andersintyttären ja Agatha Nordlundin teoriatiedoissa oli parantamisen varaa. Viimemainittujen työ ja kankaat olivat kuitenkin yhtä hyviä kuin muiden, joten käytännön työntekoa ei heikko teorian tuntemus näyttänyt haittaavan.
Kaikki lähtevät oppilaat olivat olleet koulussa vähintään kolme vuotta lukuun ottamatta Eva Sophia Österbergiä ja Carolina Weitzia, jotka olivat ehtineet opiskella vasta kaksi vuotta 10 kk. Eva Sophia ja Carolina olivat kuitenkin etevimpien oppilaiden joukossa, ja heidän katsottiin jo nyt saavuttaneen tarvittavan pätevyyden. Ensimmäisenä vuonna tulleista oppilaista jäi kouluun vielä Clara Roth, joka oli sairauden vuoksi joutunut olemaan poissa kokonaisen vuoden.
 |
| Oppilaiden kuittauksia saamistaan työvälineistä. Lähde: KA Sta, Gs: 14 Talousseuran tilitykset tositteineen 1822. Koulu antoi kaikille lähteville oppilaille rukin ja vyyhdinpuut. Taitavimmille annettiin lisäksi yksi tai kaksi hienojen kankaiden kudontaan sopivaa kaidetta ja muita työvälineitä. |
Valmistumisen jälkeen opettajattarien tehtävä oli lähteä jakamaan saamaansa oppia kansannaisille. Keisarillisen käskykirjeen 4.9.1822 mukaan opettajatar sai asettua asumaan haluamalleen paikkakunnalle ilman, että häneen sovellettaisiin suojeluksettomia yksin asuvia naisia koskevia irtolaismääräyksiä. Talousseura sitoutui antamaan avustusta opettajattaren ja hänen oppilaidensa pellava- ja työkaluhankintoihin. Lisäksi luvattiin, että kun viisi oppilasta olisi hankkinut tarvittavan taidon kehruussa ja kudonnassa sekä osaisi itse viljellä ja käsitellä pellavaa, saisi opettajatar ylimääräisen palkkion. Etujen saamiseksi opettajattaren tulisi ottaa yhteyttä asuinpaikkakuntansa kirkkoherraan tai johonkuhun toiseen säätyläiseen, joka ottaisi asiakseen edistää opettajattaren toimia ja pitäisi yhteyttä Talousseuraan. Yhteyshenkilö myös jakaisi seuran lähettämät varat tarpeen mukaan. Jos opettajatar menisi jonkun yksityisen palvelukseen tai opettaisi jossain muussa kuin Talousseuran tuella perustetussa laitoksessa, hän ei olisi oikeutettu mainittuihin etuuksiin. Seura ei kuitenkaan jättäisi hänen toimintaansa huomiotta ja palkitsematta. Anottaessa Keisarillisessa asetuksessa 4.8.1814 määriteltyjä palkintoja tulisi kankaat säännösten mukaisesti arvostella pitäjänkokouksissa ja näytteet niistä lähettää kirkkoherran kautta seuralle. Kirjeenvaihto seuran kanssa oli ilmaista.
Talousseura vetosi työpaikkojen saamiseksi jäsentensä ja muiden ”rikkaiden maan-asukkaiden” apuun muun muassa lehti-ilmoittelulla. Turun Wiikko-Sanomat kirjoitti 21.7.1821:
Niin kuin jo menneen-wuotisissa Wiikko-sanomissa ilmotettiin, löytyy Etelä-pohjan-maalla lähellä Kasköön kaupunkia Suomen Huoneen hallitus seuran asettama koulu, jossa useammat Suomen tyttäret opetetaan pellawia oikein kaswattamaan ja niistä hienoja kauppakankaita eli palttinoita kutomaan. Nyt on Huoneenhallitus-seura tietää antanut, että muutamat täydellisesti oppineet tyttäret tuleewat sieltä ensi-syksynä poislähtemään ja että ne rikkaat maan-asukkaat, jotka talous-wäkensä taikka naapuriensa neuwojiksi tahtoowat näitä kankuri-konstin oppineita tyttäriä, ilmottakoot saman koulun Päämiehellen Herra Rådman Bladhillen, minkä palkan ja mitkä etuudet het aikoisiwat niillen antaa, ja jos heillä itsellänsä on hienoja pirtoja (kaiteita) ja hyviä rukkia, taikka jos kankuri-koulusta tulewien tytärten pitää niitä heillen hankkiman.
Työpaikkoja syntyikin Talousseuran tai yksityishenkilöiden seuran tuella perustamiin uusiin kutomakouluihin eri puolille maata. Ensimmäisten joukossa esityksen koulun perustamisesta mailleen teki vuonna 1819 Euran Vaanin rusthollin omistaja Johan Parmen Timm. Hän suunnitteli noin 12 oppilaan koulua ja toivoi saavansa Vaaniin norlantilaisia opettajia, kuten Benvikissäkin oli. Nähtävästi kudonnan opetus ei seuran myönteisestä suhtautumisesta huolimatta päässyt Eurassa vauhtiin. Timmin Benvikin-oppiin lähettämät Nordlundin sisarukset ja Loviisa Nordström olivat ensimmäisten valmistuneiden joukossa, mutta vain Loviisa palasi lyhyeksi aikaa Vaaniin.
Talousseuran keisarille lähettämän kertomuksen mukaan uusia kouluja oli vuonna 1822 aloitettu jo Keuruulla, Pornaisissa ja Turussa. Turun koulua lukuun ottamatta ne olivat hyvin pieniä. Turkuun siirtyivät myös oppilaat kapteeni von Willebrandin Kalannin Tuorlaxiin (Tuorlahteen) perustamasta koulusta, joka ehti toimia vain muutaman vuoden. Köyliöön suunniteltiin tähän aikaan kahtakin koulua: Köyliönkartanoon vapaaherra Cedercreutzin ja Kepolaan arkkiatri von Bonsdorfin aloitteesta. Ehdotuksia oli tullut myös Hämeenlinnasta, Tampereelta, Kalvolasta, Laukaasta, Halikosta, Tohmajärveltä, Kerimäeltä ja Viipurista. Kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet. Suomeen syntyi kuitenkin lukuisa määrä kutomakouluja Benvikin esimerkin innoittamana, niistä useat Benvikistä valmistuneiden opettajattarien aloitteesta.
Lähteitä:
FHS ÅAB: A II 4, D XV 4, D XXIII 11, D XV B 4.
KA Hki VSV, 66 O. D. 1824. Talousseuran kertomus keisarille 1822.
