Pietarissa 1800-luvulla asuneista suomalaisista kolme neljästä toimi käsityöläisinä tai teollisuudessa. Kultasepän, kirjansitojan ja kellosepän ammatit olivat erityisen ”suomalaisia”. Parhaimmillaan näiden ammattiryhmien edustajista oli suomalaisia runsas neljäsosa, ja varsinkin kulta- ja hopeaseppien ammattitaitoa ja rehellisyyttä pidettiin suuressa arvossa. Pietari tarjosi heille runsaasti työtilaisuuksia, sillä kaupungissa asui paljon varakasta väkeä, joka pystyi hankkimaan ylellisyystuotteita. Suomalaiset kultaseppämestarit eivät kuitenkaan yleensä myyneet tuotteitaan suoraan asiakkaille, vaan toimivat suurten jalokiviliikkeiden alihankkijoina.
Lopelta kulta- tai hopeasepän oppiin lähti toistakymmentä poikaa. Monet lähtivät suoraan Pietariin oppipojiksi ripille päästyään tai jopa nuorempina. Toiset taas olivat muutaman vuoden opissa jossain lähikaupungissa ja olivat Pietariin muuttaessaan jo kisällejä. He toimivat alalla vaihtelevalla menestyksellä, kuka lyhyemmän, kuka pidemmän aikaa.
Vuosisadan alkupuolen lähtijöitä olivat Mattssonin veljekset August ja Manasse Joentakaa sekä eri sukua oleva Erik Mattsson Launosista. Myöhemmin Pietariin saapuivat Karl Fredrik Pihlman Joentakaa, Anders Viktor ja Carl Gustaf Lundell sekä saman sukunimen ottanut Viktorinus Lundell Launosista, värjäri Fagerlundin kolme poikaa Sajaniemestä ja Konstantin Saarinen Läyliäisiltä. Tunnetuin Lopella syntynyt kultaseppä lienee Topenon sahan kirjanpitäjän poika August Fredrik Hollming. Myös hänen veljensä Anders Johan ja Axel Emil olivat kultasepän opissa Pietarissa. Kerron ensiksi isoisäni isän pikkuserkuista, August ja Manasse Mattssonista.
Mattssonin veljesten vanhemmat olivat Matti Mikonpoika (Matts Michelsson, 1755–1836) ja Brita Leena Mikontytär (1793–1854). Isä oli syntyisin Räyskälän Jussilasta. Hänen ensimmäinen puolisonsa oli Sajaniemen Jalkusen rusthollarin leski Liisa (Elisabeth) Heikintytär. Liisan syntymäajaksi on rippikirjoissa merkitty 1730, mutta se tuntuu oudolta, sillä pariskunnalle syntyi poika Isak vuonna 1781, jolloin Liisa olisi ollut jo 51-vuotias. Vuonna 1799 Matti Mikonpojan perhe muutti Joentaan Konkkalaan. Liisan kuoltua vuonna 1823 Matti avioitui Salonkylän Antinniemessä syntyneen Brita Leenan kanssa. Jo kypsään ikään ehtineelle Matille ja huomattavasti nuoremmalle Brita Leenalle syntyi kolme lasta, kaksivuotiaana kuollut Agneta (1824–1826), August 24.10.1827 ja Manasse 23.5.1829. Lasten syntyessä Matti Mikonpoika ei enää isännöinyt taloa, vaan asui syytinkiläisenä talon mailla. Vanhin poika Isak oli jo vuonna 1811 myynyt Konkkalan kruununnimismies Daniel Sohlmanille ja muuttanut pois. Daniel Sohlmanin jälkeen talon omisti Adolf Fredrik Sohlman, joka vuonna 1838 myi Konkkalan Pietarista tulleelle hopeaseppämestari Henrik August Långille.
Henrik August Lång oli syntynyt Sipoossa 14.10.1797 lukkari Anders Långin poikana. Vuonna 1812 hän lähti Pietariin hopeasepän oppiin. Lång avioitui Agneta Charlotta Frisénin (1815–1883) kanssa vuonna 1837, ja perhe muutti Lopelle vuonna 1842. Pariskunnalle syntyi yhdeksän lasta. Lång oli menestynyt hopeaseppänä, ja Lopelle tulon jälkeen hänet mainitaan tilanomistajana ja tukkukauppiaana. Hän oli myös kirkkoneuvoston jäsen. Lång kuoli 85-vuotiaana vuonna 1882. Perukirjan mukaan hän omisti silloin Konkkalan sekä Nummen tullimyllyn ja vuonna 1862 hankkimansa Vehkalammin perintötilan. Varakas Lång oli kannustava esimerkki Pietariin menestystä etsimään lähteville oppipojille.
Matti Mikonpoika oli kuollut 81-vuotiaana vuonna 1836. Pojat asuivat Konkkalassa äitinsä kanssa ja alkoivat olla sen ikäisiä, että heidän tuli itse vastata elantonsa hankkimisesta. Lopella tarjolla olisi ollut todennäköisesti renginpesti, niinpä parempia tulevaisuudennäkymiä oli etsittävä muualta. August Mattsson lähti Pietariin vuonna 1843, vuosi sen jälkeen, kun Lång oli muuttanut Konkkalaan. Hän oli 16-vuotias ja oli päässyt ripille samana vuonna. August liittyi suomenkieliseen Pyhän Marian seurakuntaan ja aloitti hopeasepän oppipoikana. Kaksi vuotta nuorempi Manasse-veli meni ensin rengiksi Joentaan Pirttilään ja muutti sieltä Pietariin vuonna 1846. Hän oli silloin vielä alle 17-vuotias. Manasse liittyi samaan seurakuntaan kuin veljensä ja meni kultasepän oppiin. Pyhän Marian seurakunnan kirkonkirjoissa veljesten sukunimi on muodossa Mathiasson.
Pietarissa oli jo lähikylistä aiemmin muuttaneita, todennäköisesti tuttujakin. Varmaan myös Konkkalan uusi omistaja auttoi Mattssonin poikia Pietarin yhteyksiensä kautta. Kielitaidottoman nuoren oppipojan oli paras etsiytyä suomenkielisen mestarin oppilaaksi. Valitettavasti rippikirjojen perusteella ei selviä, kenen palveluksessa pojat oppipoikina ja kisälleinä olivat.
Kaikki eivät onnistuneet Pietarissa yhtä hyvin kuin Henrik August Lång. August Mattssonista tuli ainakin hopeasepän kisälli, mutta mestarikirjan saamisesta ei ole merkintöjä. Hän oli kisälli ainakin vielä vuonna 1858, mikä käy ilmi hänen veljenpoikansa kastemerkinnästä. August asui Pietarissa 23 vuotta ja oli vähän alle 39-vuotias kuollessaan keripukkiin Obuhovin sairaalassa 26.9.1866.
Manasse Mattssonista tuli viiden oppipoikavuoden jälkeen kultasepän kisälli vuonna 1851 ja mestari vuonna 1854. Kesäkuussa 1856 Manasse avioitui Ulrika Vilhelmina Elménin kanssa. Pietarissa vuonna 1838 syntynyt Ulrika oli värjärimestari Anders Johan Elménin tytär ja vihittäessä vasta 18-vuotias. Lapsia Manasselle ja Ulrikalle syntyi neljä, heistä kaksi kuolleena. Eloon jäivät Nikolai Voldemar, s. 24.10.1858, ja Aleksander Teodor, s. 22.8.1862. Nikolai Voldemarin kummeina olivat suutarimestari Christer Christersson ja lapsen setä, hopeasepän kisälli August Mattsson, sekä Anna Villman ja Maria Forsman. Aleksander Teodorin kummit olivat kotelontekijämestari (Futteralmacher Meister) Matias Ampuja, koruseppä (Jouwelier) Thomas Husu, Sophia Ampuja ja Albertina Eklund. Aleksanterin kummien ammateista voi päätellä, että he olivat Manasselle tuttuja työn kautta.
Veljensä tavoin Manasse menehtyi nuorena. Hän kuoli 37-vuotiaana 15.11.1866, pari kuukautta veljensä jälkeen. Kuolinsyynä mainitaan Rose, ruusu. Puoliso Ulrika oli kuollut puoli vuotta aikaisemmin lavantautiin.
Manassen pojista Aleksander oli kuollut kaksi- ja puolivuotiaana rokkotautiin. Vanhempi, Nikolai Voldemar, jatkoi isänsä ammattia. Hän menehtyi keuhkosairauteen, kuten niin moni muu pietarinsuomalainen. Nikolai kuoli Obuhovin sairaalassa vähän alle 32-vuotiaana 17.2.1890. Siihen mennessä hän todennäköisesti oli saavuttanut ainakin kisällin pätevyyden. ”Kultatyöntekijää” tarkempaa ammattinimikettä ei kirkonkirjamerkinnöistä Nikolaille löydy. Naimisiin hän ei mennyt. Usein avioliitto solmittiinkin vasta, kun oli saatu mestarinarvo ja perustettu oma verstas.
Lähteitä:
Engman, Max 2004: Pietarinsuomalaiset. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Suomen passiviraston arkisto.
KA Hml Sääskmäen alisen tk:n arkisto, Cb: 12 ja Cb: 18 Lopen käräjäkunnan ilmoitusasiain pöytäkirjat 1828–1829 ja 1838
KA Hml Janakkalan tk:n arkisto, Ec1: 4 Lopen käräjäkunnan perukirjat 1876–1885.
Artikkeli toi mielenkiintoisen lisän sukututkimukseeni, jonka yhteydessä olin ihmetellyt
Mats Mickelsonin, ja hänen lastensa elämänvaiheita.
Matts Mickelsonin veli, Henric Mickelson oli nimittäin minun isoisäniisänisä.Vuo
Vuokko Kirkjärvi
Hauska kuulla,että löysit sukulaisia kirjoituksestani! Oma yhteyteni Mattssonin veljeksiin tulee heidän äitinsä Brita Leena Mikontyttären kautta (Matts Mickelssonin 2. pso).