Launosista lähti Pietariin kultasepän oppiin ainakin neljä poikaa. Kolme heistä oli Sandnäsin eli Santamäen Matti Jaakonpojan (1782–1861) sukua, ja neljäskin oli perheen kanssa läheisesti tekemisissä.
Erik Sandnäs
Erik Mattsson, joka passia hakiessaan käytti sukunimeä Sandnäs, syntyi 6.5.1823 Matti Jaakonpojan toisesta avioliitosta. Äiti oli Somerolta muuttanut Liisa Juhontytär (1783–1861). Erik oli pariskunnan kolmanneksi vanhin lapsi ja velipuoltaan, Pietarin-kävijä Vilhelm Lundellia vähän alle 17 vuotta nuorempi. Erikin sukunimenä on rippikirjoissa Mathiasson (suluissa Lund), Mattsson ja Sandnäs ja henkikirjoissa Sannäs. Myös Sannes-muotoa on käytetty.
Erik otti muuttokirjan Pietariin 16-vuotiaana joulukuussa 1839. Hän kirjoittautui Pyhän Marian seurakuntaan ja aloitti hopeasepän oppipoikana. Kisällivaiheen jälkeen hän sai hopeaseppämestarin arvon vuonna 1859. Hän oli edellisenä vuonna solminut avioliiton Anna Elisabeth Johansdotterin (s. 11.5.1818) kanssa. Anna oli kotoisin Jomalasta Ahvenanmaalta ja kuului ruotsinkieliseen S:ta Katarinan seurakuntaan, jonne myös Erik siirsi kirjansa vuonna 1860. Lapsia pariskunnalle ei siunaantunut.
Vuoden 1866 loppupuolella Erik ja Anna päättivät muuttaa takaisin Suomeen. He ottivat muuttokirjan Hausjärvelle, mutta päätyivät Nurmijärvelle. Erik Sandnäs vaihtoi ammattia ja anoi maaherralta lupaa perustaakseen kauppapuodin Hyvinkäälle. Vuonna 1859 annetun maakauppa-asetuksen mukaan kaupan oli oltava vähintään 50 virstan (noin 53 kilometrin) etäisyydellä lähimmästä kaupungista. Erik Sandnäsin puodin sijainti Välenojan talon mailla lähellä Hyvinkään rautatieasemaa täytti tämän ehdon, sillä sekä Helsinkiin että Hämeenlinnaan oli 55 virstan matka. Luvan saamiseksi tarvittiin lisäksi todistus hakijan hyvästä maineesta ja siitä, että hänellä oli kaupanpitoon tarvittavat tiedot ja taidot. Kun kauppapuodin perustaminen oli vielä hyväksytty Nurmijärven käräjillä, päätös alistettiin senaatin talousosastolle. Toukokuussa 1867 annetulla päätöksellä Keisarillinen senaatti myönsi Erik Sandnäsille luvan maakaupan harjoittamiseen.
 |
| Hyvinkään asemanseutua. Ote vuoden 1870 kartasta. Hausjärven ja Nurmijärven raja kulki tuolloin vain kolmisensataa metriä rautatieaseman pohjoispuolella. Sandnäsin kauppa sijaitsi eri lähteistä koottujen tietojen perusteella rautatien ja Helsinki–Hämeenlinna-maantien risteyksestä noin 150 metriä koilliseen, maantien pohjoispuolella välittömästi tien varrella kartassa kuvatun rakennuksen kohdalla. Lähde: DA Maanmittaushallitus Senaatin kartasto Hyvinkää XI 29. |
Vuonna 1869 Erik Sandnäs hankki omistukseensa Ali-Iivarin talon Nurmijärven kirkonkylästä. Vuodesta 1874 talon lampuotina oli Jooseppi Tuomaanpoika, jonka puoliso Johanna Matintytär (s. 1828) oli Erikin nuorin sisar. Erik vaimoineen hoiti kauppaansa piian avustuksella. Kauppiasta vaivasi kihti, joka ilmeisesti teki hänestä lopulta lähes liikuntakyvyttömän – rippikirjassa hänen sanotaan olevan ”kihdin halvaannuttama”. Kaupanpito oli sairauden vuoksi varmaan paljolti Annan vastuulla, ja vuoden 1882 henkikirjassa maakauppiaana mainitaankin Anna Sannäs. Erik oli kuollut tammikuun lopulla 1882. Hänen jälkeensä tehdyssä perukirjassa ei kauppapuotia mainita. Puolisoiden keskinäisen testamentin perusteella irtain omaisuus jäi leskelle, ja Ali-Iivarin talon Erik Sandnäs oli testamenttilisäyksellä määrännyt taloa jo pitkään emännöineelle sisarelleen Johanna Matintyttärelle.
Hyvinkään Sanomien numerossa 75 vuodelta 1927 on juttu ”Katkelmia vanhan Hyvinkään elämästä”. Siinä kerrotaan myös ensimmäisen kauppaliikkeen perustajasta, Sannes-nimisestä kultasepästä. Värikäs tarina ja arkistolähteistä saatavat tiedot eivät aivan täsmää. Jutun kirjoittaja muun muassa sanoo kauppiaan Anna-vaimon kuolleen Hyvinkäällä keuhkotautiin. Anna kuitenkin kuoli vasta vuonna 1893 synnyinseudullaan Jomalassa, jonne hän muutti Erikin kuoleman jälkeen.
Anders Viktor ja Carl Gustaf Lundell
Matti Jaakonpojan pojan Juhon (1804–1895) pojista kaksi lähti kultaseppäalalle. Anders Viktor, s. 9.12.1835, tuli Pietariin vuonna 1852, ja Carl Gustaf, s. 26.9.1833, jätti muuttokirjan Pyhän Marian seurakuntaan vuotta myöhemmin. On syytä olettaa, että silloin vielä Pietarissa asunut setä Erik oli veljesten tukena ja ehkä myös alun perin innosti heitä lähtemään alalle.
Carl Gustaf Lundell meni hopeasepän oppiin, mutta hänen aikansa Pietarissa jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli ”vatsavaivoihin” (Magenkrämpfe) jo kolmen vuoden kuluttua muutosta. Anders Viktor, kutsumanimeltään Viktor, oli kultasepän opissa ja menestyi hyvin. Vuonna 1858 hänestä tuli kisälli, ja siitä viiden vuoden kuluttua hän sai kultaseppämestarin arvon. Vuonna 1860 hän oli solminut avioliiton Säkkijärvellä syntyneen Eeva Paulintytär Sataman kanssa. Vaimo menehtyi keuhkotautiin, ja leski solmi toisen avioliiton ensimmäisen vaimonsa sisarpuolen Katariinan kanssa. Katariinalla oli ikää jo 45 vuotta, Viktor oli 29-vuotias. Kummastakaan avioliitosta ei syntynyt lapsia.
Viktor Lundell oli 15-vuotisen kisälli- ja mestariuransa aikana vaurastunut. Vuonna 1873 Lundellit ostivat Janakkalan Kerkkolan kylässä sijaitsevan Taappolan kartanon, jonne he muuttivat vuonna 1876. Viktor oli silloin nelissäkymmenissä, puoliso oli 56-vuotias. Katariina kuoli vuonna 1902, ja Viktor solmi seuraavana vuonna vielä kolmannen avioliiton. Hän oli jo vuonna 1889 myynyt tilan veljenpojalleen ja eleli eläkeläisenä. Hämeen Sanomissa olleen kuolinilmoituksen mukaan vuonna 1905 menehtynyttä Viktor Lundellia jäivät lähinnä kaipaamaan puolison lisäksi kaksi veljeä ja sisar.
Viktorinus Lundell
Viktorinus Lundellin sukulaisuudesta edellä mainittuihin Lundelleihin ei ole tietoa. Ehkä Viktorinus otti sukunimensä synnyintalonsa isäntäväen mukaan. Hän syntyi aviottomana lapsena 26.2.1860 Hallahuhdan talossa, jossa äiti Henrika Iisakintytär (s. 1837 Janakkalassa) oli palveluksessa. Talon isäntänä oli silloin Heikki Juho Lundell, Viktor ja Carl Gustaf Lundellin veli.
Henrika Iisakintytär meni vuonna 1866 naimisiin renki Abraham Ajalinin kanssa. Pariskunta muutti vuonna 1872 Vihtiin, ja heille syntyi kaksi poikaa, August Fredrik (1875) ja Anton Abraham (1877). Viktorinus ei jäänyt äidin uuteen perheeseen, vaan hänet lähetettiin jo seitsenvuotiaana vuonna 1867 Pietariin. Hän on Pyhän Marian seurakunnan rippikirjan sivulla ”Knaben” (Poikia), mutta ei käy ilmi, kenen luona hän asui tai kuka oli hänen huoltajansa. Ehkä Viktor Lundell huolehti pojan asioista. Kultasepän oppiin Viktorinuskin nimittäin päätyi.
Vuosina 1880–1882 Viktorinus oli käymässä Lopella. Muuttokirjassa ei ole mainintaa hänen oleskelupaikastaan, eikä häntä ole merkitty muuttaneiden luetteloonkaan. Pietariin palatessaan hän antoi takaisin sieltä saamansa muuttokirjan. Lopen kirkkoherra on lisännyt siihen tiedon: Ylhäällä seisova todistus annetaan täten muuttamatta, kosk’ei Viktorinus Lundell ole oleskellut enää tässä pitäjässä. Lopelta 23. p. kesäkuuta 1882. Aug. Saxelin, kirkkoherra.
Pian Pietariin paluun jälkeen Viktorinus avioitui. Puoliso oli 18-vuotias Vaasassa syntynyt Maria Simontytär Welimäki (Välimäki). Perheeseen syntyivät tyttäret Helmi Maria 18.11.1885 ja Fanny 27.5.1888, joka kuoli alle vuoden ikäisenä, sekä poika Adolf, s. 8.6.1891 (myöhemmin rippikirjassa 18.6.). Vuonna 1899 perhe muutti Moskovaan. He ovat Suomen passiviraston passinhaltijain kortistossa vielä 1904–1918. Jatko on tuntematon. Joitain johtolankoja kyllä on, ja niitä seuraamalla Viktorinuksen perheen myöhemmät vaiheet ehkä vielä joskus selviävät.
Viktorinus oli saavuttanut ainakin kisällinarvon, mikä käy ilmi ensimmäisen lapsen kastemerkinnästä. Helmi Marian kummeina olivat ”kultatyöntekijät” Viktor Lundell, Viktor Arne ja Johan Takkunen sekä neito Olga Eronen, rouva Katarina Lundell ja neito Evelina Välimäki (lapsen täti). Viktor ja Katarina Lundell asuivat jo Janakkalassa, mutta junalla Pietariin pääsi kätevästi 12 tunnissa. Se, että heidät oli pyydetty lapsen kummeiksi, osoittaa, että heillä oli Viktorinuksen perheeseen läheinen suhde.
Kummina ollut Viktor Arne oli nimestä päätellen suomalainen kultaseppä Johan Viktor Aarne (1863–1934). Hänen työpajansa oli Karl Fabergén alihankkija, ja sen työntekijöistä suuri osa oli suomalaisia. Kummius ei tietenkään todista, että Viktorinus Lundell olisi ollut Aarnen palveluksessa, sillä suomalaisilla kultasepillä oli varmaan muutenkin yhteyksiä toisiinsa. Fabergéta käsittelevissä teoksissa en Viktorinus Lundellia ole huomannut.
Lähteitä:
DA Helsingin tuomiokunnan perukirjat ja perukirjaluettelot 1881–1883.
DA Suomen passiviraston arkisto.
DA Talreg, KD 20/66 1867.
KA Hki Talreg, Ea: 2908 Kirjeaktit 1867.
KA Hml, Janakkalan lainhuudot 1873–1878, 1886–1890.
KA Hml, Nurmijärven lainhuudot 1869, 1884.
Tillander-Godenhielm, Ulla 2011: Fabergén suomalaiset mestarit. Helsinki: Tammi.
Kiitos mielenkiintoisesta blogista!