Laukaalainen Christina Erikintytär, Benvikin oppilas numero 7, otti koulussa sukunimen Gestrin. Hän sai päästötodistuksen syksyllä 1821. Neidon myöhemmän olinpaikan löytäminen olikin ongelmallista. Kyytitositteen mukaan hän saapui Hämeenlinnaan samalla kuljetuksella Maria Grönroosin, Leena Stiina Skotin ja Sophia Nordlundin kanssa. Sophia on Hämeenlinnaan muuttaneiden luettelossa, Leena Stiina Vanajassa ja Maria Grönroos Hattulassa. Christinaa ei löydy Hämeenlinnasta, vaikka heinäkuussa 1822 Benvikistä on lähetetty hänelle kirjekin sinne. Kun Hämeenlinna on osoitteena myös esimerkiksi Kalvolan Leipälään lähetetyssä kirjeessä, arvelin, että Christinaakin kannattaisi etsiä Kalvolasta. Rippikirjasta 1816–1822 häntä ei kuitenkaan löytynyt. Muuttokirjat tältä ajalta ja rippikirjat 1823–24 ovat tuhoutuneet.
Ainoan johtolangan Christinan olinpaikasta tarjosi Hiskin avulla löytynyt tieto, että Turun synnytyslaitoksella oli 27.7.1823 kuollut Kalvolasta tullut piika Christina Gestrin. Hänet on merkitty Turun ruotsalaisen seurakunnan haudattujen luetteloon. Ikä täsmäsi, mutta oliko kysymyksessä oikea Christina? Ratkaisun avain löytyi sattumalta senaatin talousosaston registraattorinkonttorin kirjediaareja selatessa. Vuoden 1826 kohdalla on asia koskien Turun synnytyslaitoksella syntyneen poikalapsen elatusta. Aktista selvisi, että kyseessä oli Christina Gestrinille 18.7.1823 syntynyt poikalapsi Franz (Frans) Ferdinand. Lapsi oli siis jäänyt eloon.
Synnytyslaitoksen lääkärin Carl von Haartmanin todistuksen mukaan Christina Gestrin oli tullut Turkuun synnyttämään salatakseen tilansa asuinpaikkakunnallaan. Synnyttäjän kotipaikka ei ollut von Haartmanin tiedossa, mutta Christinan kuoleman jälkeen hänen luokseen saapui Kalvolasta asessori Holmberg, joka ilmoitti olevansa lapsen isä. Holmberg uskoi lapsen hoitojärjestelyt von Haartmanille ja antoi Frans Ferdinandin merimies Abraham Hamströmin ja hänen puolisonsa hoitoon sovittua vuotuista korvausta vastaan. Holmbergista ei tämän jälkeen kuultu. On kuitenkin todennäköistä, että uutinen hänen kuolemastaan tammikuussa 1825 saavutti ainakin von Haartmanin.
Vuoden 1825 lokakuussa, kun Frans Ferdinand oli parivuotias, esitti Hamströmin vaimo von Haartmanin antaman todistuksen Turun köyhäinhoitojohtokunnalle ja anoi tukea pojan elättämiseen. Hän sanoi, että perhe oli siihen mennessä saanut Holmbergin lupaamasta 100 riikintaalarin vuosittaisesta avustuksesta vain 62 taalaria, joka oli tullut von Haartmanilta ja synnytyslaitoksen kirjanpitäjältä. Hamströmin vaimolle päätettiin antaa vähäinen avustus, mutta lopullista lapsen elättäjää lähdettiin hakemaan äidin viimeisimmältä kotipaikkakunnalta Kalvolasta. Asiaa hoidettiin maaherrojen kautta, ja vastaus tuli pian. Kalvolan asukkaat eivät katsoneet olevansa velvollisia osallistumaan lapsen elatukseen. Kalvolalaisten mielestä ei ollut uskottavaa, että lapsen isä olisi sairaalloinen ja silloin jo vanha [51-vuotias] Holmberg. Lisäksi asessorin pesänselvitys oli kesken, eikä hänen jälkeensä jättämä varallisuus ollut selvillä.
Carl von Haartman ei jättänyt asiaa sikseen. Maaherran uusi yhteydenotto Kalvolaan ei kuitenkaan tuottanut sen parempaa tulosta. Sen lisäksi, että Kalvolasta tullut vastaus sisälsi vanhat tutut perustelut, se antoi myös lisätodisteen siitä, että Christina Gestrin oli tullut Benvikistä. Pitäjänkokouksen 22.1.1826 pöytäkirjassa nimittäin todettiin, että mamselli Gestrin oli ainoastaan jonkin aikaa oleskellut asessori Holmbergin luona palattuaan ”jostain yleisestä kehruukoulusta” (ifrån någon publique spinskola).
Helmikuussa 1826 Carl von Haartman ilmoitti, ettei hän enää voi jatkaa Hamströmeille antamaansa tukea ja että ”pitäisi olla köyhäinhoidon asia tavalla tai toisella huolehtia köyhistä, erityisesti orpolapsista”. Myös merimies Hamström oli toistuvasti pyytänyt lisäavustusta Frans Ferdinandin hoitoon. Johtokunta kääntyi vielä kerran maaherran puoleen. Huhtikuussa 1826 Uudenmaan ja Hämeen läänin maaherra Hjärne ilmoitti Turun ja Porin läänin maaherralle, ettei hän voi velvoittaa Kalvolan pitäjäläisiä elättämään Christina Gestrinin lasta. Mukaan oli liitetty kirkkoherran todistus, jonka mukaan Christina Gestriniä ei ollut merkitty Kalvolan seurakunnan kirkonkirjoihin, sekä henkikirjoittajan todistus siitä, ettei häntä ollut henkikirjoitettu asessori Holmbergin luo.
Asetusten mukaan köyhäinhoito oli seurakuntien vastuulla. Vuonna 1817 annetussa Keisarillisessa julistuksessa kerjuuden ehkäisemiseksi oli määrätty, että kiistanalaisissa tapauksissa senaatin talousosasto teki päätöksen köyhäinavun maksajasta. Näin ollen Turun ja Porin läänin maaherra Wallenius alisti senaatin päätettäväksi, eikö lapsen elatuksen tulisi tulla Turun seurakuntien köyhäinkassalta, kunnes se voidaan määrätä jonkun toisen seurakunnan velvollisuudeksi. Perusteluna oli se, että lapsi oli syntynyt Turussa. Keisarillinen senaatti antoi asiassa päätöksensä 25.4.1826. Siinä todettiin, että koska lapsen äiti oli Turussa vain synnyttämässä, ei kaupungin seurakuntia voitu velvoittaa antamaan apua lapsen elatukseen. Frans Ferdinandin elatusta ei myöskään voitu sälyttää Kalvolalle, koska ei voitu todistaa, että Christina Gestrin olisi ollut Kalvolan seurakunnan kirjoissa tai henkikirjoitettuna Holmbergin luo. Senaatti määräsi Turun ja Porin läänin maaherran järjestämään lapsen elatuksen turvattomille lapsille tarkoitetusta valtion avusta eli lapsihuoneviljoista (Barnhus Tunnor) tai niiden puutteessa yleisistä varoista, kunnes voitaisiin osoittaa elatukseen velvollinen seurakunta.
Kalvola oli yksi paikkakunnista, jonne suunniteltiin Benvikin sisarkoulua, ja asessori Holmberg oli Talousseuran yhteyshenkilönä pitäjässä. Kalvolaan ei koulua nähtävästi kuitenkaan syntynyt. Vuonna 1821 Holmbergille lähetetyssä kirjeessä seura kiittelee asessoria koulun eteen tehdystä työstä, mutta toteaa, että Benvikin tyyppinen koulu tulisi liian kalliiksi. Ehkä haluttiin kuitenkin kokeilla pienimuotoisempaa opetusta, minkä vuoksi opettajatar Christina Gestrin muutti paikkakunnalle.
Frans Ferdinand Gestrinin vaiheisiin palataan blogissa myöhemmin.
Lähteitä:
KA Sta, Gs: 16 Talousseuran tilitykset tositteineen 1823. Elevernas på Benvik Correspondence År 1822.
KA Hki Talreg, Ea: 507 Kirjeaktit 1826.
ÅAB FHS, F I 70 Kuljetus Benvikistä Hämeeseen; B I 11 Talousseuran kirje Holmbergille 1821.
9.9.1817 Hans Kejserl. Maj:ts Nådiga Kungörelse, angående Tiggeriers hämmande. Samling af Placater, Förordningar, etc. 1817–1820. Turku 1823: J. C. Frenckell & Son.
