Raahelaisen kauppiaan Michael Montinin 16-vuotias poika Albert ja hänen matkakumppaninsa, ylioppilas Abraham Alexander Sabudski, saapuivat omilla kieseillään Hämeenlinnaan syyskuun 18. päivänä 1834 kuuden aikaan illalla. Tarkoitus oli jatkaa hevosten vaihdon jälkeen eteenpäin kohti Helsinkiä. Matkalaiset päättivät kuitenkin lähteä katselemaan kaupunkia ja jättivät matkatavarat kieseihinsä leski Anna Sandbergin kestikievarin pihalle. Palattuaan parin tunnin kuluttua he huomasivat, että osa tavaroista lojui maassa ja Montinin kapsäkki oli kadonnut.
Varkaudesta tehtiin asianmukainen ilmoitus, mutta varkaan jäljille ei päästy. Helmikuun 2. päivänä 1835 Michael Montin ja hänen vanhin poikansa Abraham Montin syyttivät Hämeenlinnan raastuvanoikeudessa leski Anna Sandbergia siitä, että Sandberg kestikievarin pitäjänä oli laiminlyönyt velvollisuutensa valvoa matkustavaisten omaisuutta. Häntä vaadittiin korvaamaan kadonneet tavarat.
Varastetun omaisuuden arvoksi ilmoitettiin hieman yli 770 taalaria setelirahassa. Matkalaukussa oli sekä Albertin että hänen veljensä Abraham Montinin vaatteita ja muuta tavaraa:
- kymmenen paria kalsonkeja ja kahdet parkkumiset alushousut
- 22 pellavapaitaa ja kaksi puuvillapaitaa, useita paidan irtoetumuksia, tusina irtokauluksia
- silkkisiä ja palttinaisia nenäliinoja, serviettejä, käsipyyhkeitä
- kymmenkunta kaulaliinaa eli kravattia, joista viisi silkkistä, kaksi karttuunihuivia
- siniset housut ja hännystakki, harmaat housut, musta puku, kaksi silkkiliiviä ja kaksi kasmirliiviä
- 10 paria villasukkia ja viisi paria puuvillasukkia, saappaat ja pieksut
- kuusi kyynärää sinistä verkaa, friisiä sortuukiin, kolme kyynärää mustaa sarssia, kolme kyynärää palttinaa
- virsikirja, kolme kampaa, hopeinen ruokalusikka, haarukka ja veitsi, kaksi kultasormusta, silkkiset kellonvitjat
- käteistä rahaa 143 taalaria.
Asiaa puitiin oikeudessa useaan otteeseen. Leski Sandberg ei sairauden vuoksi ollut ensimmäisessä istunnossa paikalla. Montineja edusti vt. kihlakunnanvouti Nils Herman Sanmark, ja oikeuteen oli saapunut kantajien todistajana ylioppilas Sabudski. Sabudski kertoi, että hän ja Montin olivat Hämeenlinnaan saavuttuaan ottaneet kortteerin leski Sandbergin luota. He olivat aikoneet viipyä vain muutaman tunnin ja olivat kaupungille lähtiessään jättäneet tavaransa kieseihin vaskisepänkisällin vaimon Albertina Ingbergin vahdittavaksi. (Myöhemmin ilmeni, että kisällinvaimo olikin nimeltään Catharina Lilljefors.) Kun raahelaiset palasivat, oli kapsäkki kadonnut. Sabudskin mukaan paikalle tullut renki oli kertonut, että kisällinvaimo oli pyytänyt hänet sijaisekseen pitämään tavaroita silmällä. Anna Sandberg oli kuitenkin lähettänyt myös rengin muihin tehtäviin.
Kun juttu seuraavan kerran oli esillä, esitettiin Anna Sandbergin vastine. Hänen mukaansa Montin ja Sabudski olivat päättäneet jäädä Hämeenlinnaan yöksi ja ottaneet huoneen, vaikka heille oli jo varattu hevoset eteenpäin. Koska seuraavana päivänä alkoivat syysmarkkinat ja kaupungissa oli rauhatonta, Anna Sandberg oli useaan otteeseen pyytänyt nuoria herroja viemään tavaransa ainakin eteiseen. Se oli raahelaisten mielestä turha vaiva, jolloin Sandberg oli kehottanut heitä sopimaan niiden vartioinnista renki Erikin kanssa. Oikeus kuuli todistajana Catharina Lilljeforsia, joka sanoi sopineensa raahelaisten kanssa vartioimisesta, mutta paikalle tullut Erik-renki oli sanonut, että Anna Sandberg tarvitsi Lilljeforsia muihin töihin ja että Erikiä itseään oli pyydetty matkalaukkuvahdiksi.
Jatkossa Anna Sandbergia edusti hänen poikansa, ylimääräinen notaari Armid Fabian Sandberg. Esitettiin kirjelmä, jossa Anna Sandberg kielsi koskaan määränneensä Catharina Lilljeforsia vartioimaan tavaroita tai pyytäneensä Erikiä Catharinan tilalle. Hän ihmetteli myös Sabudskin kiinnostusta varkauteen, vaikka tämän tavaroita ei ollut viety. Sabudski oli jäänyt kaupunkiin, kun Albert Montin seuraavana päivänä oli jatkanut matkaansa Helsinkiin. Sandbergin mielestä Sabudski oli jäävi todistamaan, ja hänen todistajanlausuntonsa tulisi sen vuoksi katsoa mitättömäksi, varsinkin kun sitä vertasi muiden todistajien kertomuksiin. Hän vaati myös, että kantajat itse tulisivat oikeuteen ja antaisivat tavaroiden arvosta lausunnon kaksi sormea Raamatulla.
Kihlakunnanvouti Sanmark halusi kutsua todistajaksi myös renki Erikin, mutta luopui Erikin kuulemisesta notaari Sandbergin ilmoitettua, että Erik oli Anna Sandbergilta varastanut kaksi hopearuplaa ja joitain tavaroita. Sen jälkeen kuultiin muita todistajia. Kievarissa työssä olleet timpurit vahvistivat Anna Sandbergin kertomuksen siitä, että raahelaisia oli pyydetty siirtämään tavarat sisään. Timpurinvaimo Maria Stjernroos sanoi kuulleensa, että Sandberg, Montin ja Sabudski olivat pyytäneet Erikiä pitämään huolta tavaroista, kun Lilljeforsilta ei ollut saatu selvää vastausta. Kuultiin myös Henric Lilljeforsia, joka vahvisti vaimonsa aikaisemman kertomuksen ja sanoi myös, että Erik-renki oli myöntänyt poistuneensa vähäksi aikaa vahtipaikaltaan. Sitä hän ei tiennyt, oliko matkalaukku tällä välin varastettu.
Kantajien edustaja Sanmark kiisti, että raahelaiset olisivat sopineet rengin kanssa vartioinnista ja sanoi, että vastuu oli Anna Sandbergilla, joka niin epäluotettavan vahdin oli määrännyt. Siihen notaari Sandberg vastasi, ettei Anna Sandbergilla vielä kapsäkkivarkauden aikaan ollut mitään huomauttamista Erikin suhteen, koska kyseinen rahavarkaus oli tapahtunut vasta myöhemmin.
Asia siirrettiin siksi, kunnes Raahen raastuvanoikeudessa olisi kuultu Montinia varastetun tavaran arvosta. Kesäkuun lopulla saatiin Raahesta pöytäkirjanote, jossa kapsäkin sisältöön oli lisätty tavaraa 20 taalarin edestä. Päätös asiassa annettiin heinäkuun 6. päivänä. Ensinnäkin todettiin, että kadonnut omaisuus oli matkan ajaksi uskottu Sabudskin ja Montinin huostaan. Koska Sabudskilla niin ollen saattaisi olla oikeuden päätöksestä haittaa tai hyötyä, oli häntä pidettävä esteellisenä todistamaan ja hänen antamansa todistajanlausunto oli siten mitätön. Mitä itse asiaan tuli, leski Anna Sandberg oli useaan otteeseen kehottanut Montinia ja Sabudskia kantamaan tavarat sisään ja tarjonnut siihen apua, ja kun raahelaiset eivät siihen suostuneet, järjestänyt rengin tavaroita vartioimaan. Ei voitu myöskään todistaa, että Erik-renki olisi jättänyt vartiointitehtävänsä Anna Sandbergin käskystä. Niin muodoin oikeus katsoi, että Anna Sandberg oli täyttänyt velvollisuutensa kievarinpitäjänä, ja korvausvaade hylättiin. Kantajille jäi mahdollisuus halutessaan hakea korvausta niiltä, joiden vastuulla kadonnut omaisuus oli ollut. Merkittiin, että paikalla ei ollut sen paremmin kantajien kuin vastaajankaan edustajia. Juttu ei kuitenkaan päättynyt tähän, sillä kantajat ilmoittivat tyytymättömyytensä päätökseen ja maksoivat kihlakunnanvouti Sanmarkin välityksellä vetorahan kaksi ruplaa 40 kopeekkaa asian viemiseksi hovioikeuteen.
Raahelainen Michael Montin (1766–1843) oli raatimies ja kauppias. Hänen kuusi aikuiseksi elänyttä poikaansa olivat kapsäkkijutussa toisena kantajana ollutta Abrahamia lukuun ottamatta kauppiaita, merikapteeneita tai laivanvarustajia. Abraham Montin (1805–1859) oli Suomen Kaartin yliasemestari vuodesta 1843. Albert Montin (1818–1845) suoritti ylioppilastutkinnon Helsingissä vuonna 1835. Hänestä tuli merikapteeni. Albert Montin kuoli 27-vuotiaana matkalla Alger’ssa.
Lähteitä:
KA Hml Hämeenlinnan RO, Ca: 37 Varsinaisasiain pöytäkirjat 1835.
Lindeqvist, K. O., 1930: Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina 1809–75. Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupunki.
Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899. Verkkojulkaisu 2005.
<https://ylioppilasmatrikkeli.helsinki.fi>