Lopella syntyneiden Pietariin muuttajien joukossa oli ainakin kaksi kelloseppää, Josef Wass ja Abraham Sirén. Vuonna 1809 syntynyt Wass muutti Helsingin kautta Pietariin jo vuonna 1825. Hän kuului S:ta Katarinan ruotsalaiseen seurakuntaan. Wass kuoli koleraan 39-vuotiaana ja oli silloin kellosepän kisälli.
Abraham Sirén oli kotoisin Topenolta. Hänen vanhempansa olivat Iso-Peuran isäntä Erik Markunpoika (1797–1866) ja Maija Liisa Simontytär (1793–1852). Erik-isä oli Hokkalan poika, joka tuli Iso-Peuraan isännäksi avioiduttuaan leskeksi jääneen Maija Liisan kanssa vuonna 1828. Maija Liisalla oli ensimmäisestä avioliitosta Matti Heikinpoika Peuran (1780–1827) kanssa kolme poikaa ja neljä tytärtä, joista yksi oli Eeva Kaisa, Amanda Maria Hjortin äiti. Erik Markunpoika oli talossa isäntänä parikymmentä vuotta. Sen jälkeen isännyys siirtyi Maija Liisan ensimmäisessä avioliitossa syntyneelle Heikki Juho Matinpojalle, joka osti Iso-Peuran perintötilaksi vuonna 1848.
Erik Markunpojalle ja Maija Liisa Simontyttärelle syntyi kaksi lasta, Loviisa vuonna 1829 ja Abraham 2.12.1830. Abrahamin kastoi pappilassa 5. joulukuuta kirkkoherra Strandberg. Kummeina olivat isän veli ja sisar, uudistilallinen Markku Markunpoika Lukkari (Nummenranta) ja sepänvaimo Eeva Markuntytär Görman.
Kellosepän oppiin Abraham lähti 19-vuotiaana vuonna 1849. Vuoden 1824 keisarillinen asetus oli tehnyt mahdolliseksi kelloseppien laillisen ammatinharjoittamisen myös maaseudulla, mutta kisällin- ja mestarinarvoon vaadittava oppi oli hankittava kaupunkien mestareilta. Abraham suuntasi Hämeenlinnaan. Kaupungissa toimi tuohon aikaan kolme kelloseppää, ja Abraham pääsi oppipojaksi Christian Hyrckstedtin verstaaseen. Kelloseppien oppipoikavuodet kestivät yleensä 4–5 vuotta, minkä jälkeen hankittiin kisällinä usean vuoden ajan kokemusta mielellään eri työnantajien palveluksessa. Ammattitaidon kartuttua kisälli saattoi anoa mestarikirjaa. Abraham oli Hämeenlinnassa pari vuotta ja jatkoi vuonna 1852 Helsinkiin. Siellä hän oli oppilaana todennäköisesti Otto Rautellin luona. Kun Abraham vuonna 1856 otti muuttokirjan Pietariin, hän oli kellosepän kisälli ja oli ottanut sukunimen Sirén. Syntymäkuukausi oli jo Hämeenlinnan kirjoissa muuttunut virheellisesti marraskuuksi.
Rippikirjoista ei selviä, kenen luona Abraham Sirén Pietarissa palveli. Hän oli liittynyt suomalaiseen Pyhän Marian seurakuntaan. Kolmen vuoden kuluttua Sirén päätti muuttaa takaisin Hämeenlinnaan ja pestautui kisälliksi kelloseppä Lindevallille. Sirén toimi Lindevallilla tittelinään werk. gesäll, värkki- eli työkisälli. Ehkä hän ajatteli nyt hankkivansa mestarin oikeudet. Abraham Sirénistä ei kuitenkaan koskaan tullut kelloseppämestaria, vaan hän työskenteli aina kisällinä. Se ei ollut poikkeuksellista kellosepän ammatissa, sillä ammattikunnan mestarit jakoivat uusia mestarikirjoja niukasti.
Kellosepän ammatti oli näihin aikoihin muuttumassa. Vaatimuksiin toki kuului, että kelloseppä itse osasi valmistaa kellon, mutta tehdastekoiset kellot olivat vähitellen valtaamassa alaa. Työ muuttui entistä enemmän kellojen korjaamiseksi, ja kellosepät saattoivat ryhtyä myös kauppiaiksi. Myös Abraham Sirén tarjosi tammikuussa 1860 Hämäläinen-lehdessä olleella pikkuilmoituksella kelloja, joita hän ehkä oli tuottanut Pietarista:
 |
| Muurarinleski Lindqvistin talossa asuva A. Sirén ilmoittaa, että hänellä on myytävänä hyviä kultaisia ankkurikelloja, kultaisia naistenkelloja sekä hopeisia sylinteri- ja ankkurikelloja. Lähde: Hämäläinen no 4, 27.1.1860. |
Abraham Sirén ei Hämeenlinnassa pitkään viihtynyt, vaan otti muuttokirjan takaisin Pietariin jo vuonna 1860. Sinne hän kuitenkin sisäänmuuttaneiden luettelon mukaan tuli vasta 1862, joten hän vietti kaksi vuotta jossain muualla. Pietarissa vierähtivät seuraavat 11 vuotta, kunnes oli taas vuorossa paluu Hämeenlinnaan. Vuonna 1873 Abraham muutti kisälliksi kelloseppä Karl Lampénille. Myös Lampén oli käynyt Pietarissa oppia hakemassa vuosina 1857–60. Hän ja Sirén olivat siis olleet siellä pari vuotta samaan aikaan.
Tällä kertaa Abraham Sirén oli Hämeenlinnassa vain vuoden. Vuonna 1874 hän muutti Tammelaan ja asui Kuhalan kylässä, joka on nykyistä Forssaa. Kuhalasta alkoi muodostua liike-elämän keskuspaikka, ja siellä oli muitakin käsityöläisiä: kultaseppä, suutareita, räätäleitä ja nahkureita, satulaseppä ja leipuri. Kelloseppäkin oli kylässä ollut jo ennen Siréniä, Harald Mansner. Mansner muutti vuonna 1875 Tampereelle, joten Sirén näyttää tulleen hänen tilalleen.
Abraham Sirén kuoli jo hieman alle 48-vuotiaana vuonna 1878. Kuolinsyynä mainitaan tvinsot, joka usein tarkoitti keuhkotautia. Sirén ei koskaan solminut avioliittoa. Loviisa-sisar oli avioitunut vuonna 1852 Kustaa Adolf Axeenin kanssa. Lapsia syntyi neljä, joista kaksi kuoli pienenä. Mies kuoli vuoden 1868 lavantautiepidemian uhrina. Joulukuussa 1869 Loviisa meni naimisiin Heikki Juho Erikinpojan kanssa ja sai hänen kanssaan tyttären. Perhe muutti vuonna 1885 Lopelta Vanajaan.
Lähteitä:
Kahila, Esa, 1938: Hämeenlinnan käsityön historia. Teoksessa Hämeenlinna: luontoa ja elämää 1: 300-vuotisjuhlan muistoksi 1638–1938. Hämeenlinnan kaupunki: 1938. Hämeenlinnan Lydia.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämäläinen no 4, 27.1.1860.
