Jonas Benich syntyi Pohjassa noin vuonna 1756 luultavasti masuuninpanostaja Johan Benickin ja Anna Degermanin perheeseen. Hänet vihittiin papiksi Turun hiiippakunnassa syyskuussa 1788. Pappisura alkoi Kemiön kirkkoherran apulaisena vuosina 1788–1791, minkä jälkeen Benich toimi Västanfjärdin seurakunnan saarnaajana vuosina 1791–1815 ja Dragsfjärdin seurakunnan kappalaisena vuosina 1815–1819.
Jonas Benich oli naimisissa vuonna 1767 syntyneen Anna Brita Leijmanin kanssa. Heille syntyi kahdeksan lasta, joista viisi eli 1820-luvulle asti. Anna Brita Leijman kuoli keuhkotautiin Dragsfjärdissä 28.6.1817 vähän alle 50-vuotiaana. Seuraavan vuoden toukokuussa kuoli perheen vuonna 1801 syntynyt tytär Constantia pistoksiin (håll och styng).
Perheenjäsenten menetys lienee ollut Jonas Benichille raskasta, mutta oli miehellä muitakin murheita. Marraskuun 8. päivänä vuonna 1819 Benich kävi kersantti Ekmanin luona valittamassa suuria surujaan. Hänet oli määrätty maksamaan Västanfjärdin virkatalon rappeutumisesta tuntuvat korvaukset seuraajalleen Korsströmille. Velka oli Benichin omien sanojen mukaan rikkonut hänen päänsä (hans hufwud deraf slagit sönder). Benich arvelikin Ekmanille, että hän menettäisi pian järkensä (han inom kort torde förlora förståndet). Muuten Benich vaikutti Ekmanin mukaan olevan tuona päivänä niin kuin ennenkin.
Muutama muukin dragsfjärdiläinen tapasi Benichin marraskuun alkupäivinä. Daniel Gabrielsson kertoi jälkikäteen, että kun hän ajoi 8. marraskuuta kappaleen matkaa yhdessä Benichin kanssa, tämä ei puhunut hänelle mitään vaan vain huokaili ja vaikeroi. Muiden Benichin tavanneiden mukaan kappalainen käyttäytyi säätynsä mukaisesti joskin valitteli köyhyyttään.
Marraskuun 10. päivänä Benichin 19-vuotias tytär Helena Charlotta kävi jututtamassa isäänsä ja huomasi, että isä puhui sekavia. Seuraavaksi huoneeseen meni 15-vuotias Johan Ulric, joka ei enää nähnyt isäänsä elossa. Jonas Benich oli hirttäytynyt kaappikellon nyöriin.
Benichin jälkeen jäivät lapset Johan Reinhold (s. 22.12.1795), Agatha Gustava (25.3.1798), Helena Charlotta (9.4.1800), Johan Ulric (6.5.1804) ja Anna Amalia (27.5.1806).
Perunkirjoitus osoitti, että kuolinpesän velkoja oli yli 800 riikintaaleria enemmän kuin varoja. Varoihin sisältyi peräti 54 kirjaa, joiden yhteisarvo oli seitsemän riikintaaleria 24 killinkiä 11 runstykkiä. Suurin osa kirjoista oli uskonnollista ja teologista kirjallisuutta, mutta joukossa olivat myös Jusleniuksen suomen kielen sanakirja, Dahlin latinan kielen kielioppi, englantilaisen Cumberlandin filosofiateos De legibus naturae, ranskankielinen Euroopan maiden historia ja Ovidii Opera (Ovidiuksen teokset).
Alaikäiset ja turvattomat lapset anoivat tuomiokapitulilta kahta ylimääräistä armovuotta Dragsfjärdin virkatalossa. Tuomiokapituli päätyi kuitenkin vain yhteen ylimääräiseen armovuoteen, minkä senaatin kirkollisasiaintoimituskunta vahvisti heinäkuussa 1820.
Benichin lapsista Johan Reinhold oli lähtenyt jo aikaisemmin merille, ja loputkin lapset lähtivät Dragsfjärdistä melko pian. Agatha Gustava muutti marraskuussa 1820 Kemiöön, Helena Charlotta maaliskuussa 1821 Sauvoon, Anna Amalia niin ikään maaliskuussa 1821 Kemiöön ja Johan Ulric huhtikuussa 1821 Turkuun.
Anna Amalia asui Turussa Eteläkorttelin taloissa 109 ja 44. Vuonna 1830 hän muutti Helsingin pitäjän Viinikkalaan ja sai siellä 6.8.1830 pojan nimeltä Johan Verner Ferdinand. Anna Amalian nimi muuttui tässä vaiheessa muotoon Amanda Amalia, ja syntymävuosi oli muuttunut jo aikaisemmissa rippikirjoissa vuotta liian aikaiseksi. Anna Amalia muutti vuonna 1832 yksinään Hartolaan. Johan Verner Ferdinand kuoli kasvattipoikana Helsingin pitäjässä 17.1.1836.
Kaksi kappalaisen tyttäristä saapui 22.5.1822 pellavaoppiin Benvikiin. Agatha Gustava oli saanut muuttokirjan Kemiöstä ja Helena Charlotta Sauvosta. Viimeksi mainitun nimenä on Sauvon rippikirjassa Lena Lotta.
Lähteitä:
KA Hki Talreg, Eb:196 Anomus- ja valitusaktit 1820.
KA Tku Kemiön käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1820 ja 1821.
Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Jonas Benich.
