Turkulainen Eva Sophia Österberg sai Benvikistä todistuksen alle 20-vuotiaana ensimmäisten valmistuneiden joukossa vuonna 1821. Hän oli Carolina Weitzin tavoin saanut syyskuisessa tarkastuksessa reviisoreilta luvan lähteä Benvikistä ennen kuin vaadittu kolmen vuoden oppiaika tuli täyteen.
Koulun johtaja Johan Vilhelm Bladh halusi periaatteessa pitää kiinni vähintään kolmen vuoden opiskelusta, mutta koska reviisorit olivat katsoneet Evan taidot riittäviksi ja Talousseuran sihteeri Böcker oli antanut hänelle luvan lähteä koulusta, ei Bladh asettunut vastahankaan. Antamassaan lupakirjeessä Bladh luonnehtii Evaa eteväksi oppilaaksi, joka oli saavuttanut yhtä hyvät taidot kuin pidempään opiskelleet opettajattaret. Eva oli rehellinen, ahkera, tottelevainen ja taitava, ja Bladh sanoi voivansa suositella häntä tuleviin tehtäviin mitä lämpimimmin. Eva lähti Benvikistä marraskuussa 1821. Saattajaksi ja matkaseuraksi tuli hänen veljensä Turusta.
Talousseuran sihteeri Böcker oli perustamassa pellavankudontakoulua myös Turkuun, ja uuteen kouluun tarvittiin opettajia. Ehkä senkin vuoksi Turusta kotoisin olleet ja taitaviksi havaitut oppilaat, Eva Österberg ja Carolina Weitz, saivat opettajattaren todistuksensa tavallista aiemmin. Evasta tuli Turun koulun ensimmäinen opettaja.
Turun Wiikko-Sanomissa 9.3.1822 ilmoitettiin:
Muutamain maanmiesten kustannuksella aikoo Suomen Keisarillinen Huoneenhallitusseura täällä Turussa asettaa koulun, jossa opetetaan kehräämään ja kutomaan hienoja pellawaskankaita. Siellä ollessansa saawat tottuneet kehrääjät, jotka tahtoowat tässä asiassa wielä taitawimmiksi tulla, ilman maksota sekä opetuksen että kynttilät ja lämpimät huoneet. Joilla ei ole omia rukkia, kangaspuita ja muita sellaisia tarpeita, saawat niitä lainaksi Huoneenhallitus-seuralta, jolta myös saadaan hywiä pellawia, kohtuullista hintaa wasten, ja ne maksetaan wasta sitten kuin niistä walmistettu kangas on myödyksi saatu.
Joilla on halu tässä koulussa saada oppia, tulkoot ja ilmottakoot sen kohta Huoneenhallitus-seuran ensimmäiselle Sihteerille, joka asuu entisessä Lydmannin talossa, Turun ison torin wieressä, ja tuokoot kanssansa papin todistuksen olewansa siiwot ja kunnialliset tawoiltansa, niin myös omaa kehräämäänsä lankaa, että Seura siitä nähköön kuinka owat kehruuseen tottuneet. Turussa 2:na p. Maaliskuussa 1822.
Suomen Keisarillisen Huoneenhallitus-seuran puolesta: Johan Gadolin, C. C. Böcker.
Kiinnostuneita oppilaita ilmoittautuikin, mutta monet valittivat, etteivät varattomuutensa vuoksi voineet aloittaa opiskelua. Talousseura päätti sen vuoksi maksaa kehrääjille ja kutojille palkkaa ja antaa myös pienen apurahan kahtena ensimmäisenä kuukautena.
Evan työhön kuului opetuksen lisäksi muitakin tehtäviä, muun muassa tarvikkeiden hankintaa. Hänen allekirjoittamassaan tositteessa huhtikuun 24. päivältä 1822 luetellaan seuraavat kuluerät:
Rautainen puntari, kaksi häkilää, kaksi pellavaharjaa, kaksi kuormaa puita, viisi leiviskää kynttilöitä, leiviskä saksalaista suopaa ja kahteen otteeseen 1/2 tynnyriä tuhkaa. Palkkoja oli maksettu muuttomiehelle ja pellavan tuojalle sekä yhdelle naiselle kymmenen päivän työstä ja yhdelle miehelle kahden päivän työstä. Naisen päiväpalkka oli 20 killinkiä, miehen 32 killinkiä. Kulut yhteensä olivat 22 riikintaalaria 12 killinkiä.
Syyskuussa 1822 Eva Österberg oli todistajana Turun kämnerinoikeudessa, jossa käsiteltiin uskelalaisen sorvari Johan Sjöbergin ja Talousseuran sihteerin, professori Böckerin kiistaa. Böcker oli tilannut Talousseuran nimissä Sjöbergiltä kaksitoista rukkia, todennäköisesti Turun kouluun. Niiden hinnaksi oli sovittu neljä taalaria kappaleelta eli yhteensä 48 taalaria valtionvelkaseteleinä. Böcker oli maksanut 27 taalaria, mutta loppuerää ei sorvari monista muistutuksista huolimatta ollut saanut. Sitä Böckeriltä nyt oikeusteitse vaadittiin.
Sjöbergiä edusti oikeudessa hänen puolisonsa Stina Caisa Sjöberg lääninkanslisti Wennbergin avustamana. Böcker oli läsnä henkilökohtaisesti. Professori Böcker myönsi tilanneensa kyseiset rukit ja olleensa valmis ne maksamaan, jos ne olisivat olleet mallirukin mukaisia. Böckerin mukaan rukit olivat kuitenkin osoittautuneet käyttötarkoitukseensa sopimattomiksi. Böcker oli valmis palauttamaan ne kaikki, jos Sjöberg maksaisi hänelle takaisin jo suoritetut 27 taalaria. Sjöbergin vaimo ei tähän suostunut. Hän kutsui todistajikseen hovioikeuden ylimääräisen notaarin Carl Wilhelm Hufwudsköldin ja sorvarinkisälli Adolph Sahlbergin. Böcker kutsui todistajaksi mademoiselle Eva Österbergin, joka Talousseuran kehruun opettajana oli hyvin perillä rukkien ominaisuuksista.
Notaari Hufwudsköld kertoi olleensa läsnä, kun Böcker osti Sjöbergiltä kolme rukkia ja maksoi ne. Samalla Böcker oli pyytänyt Sjöbergiä valmistamaan useampia rukkeja ja lähettänyt notaarin kautta sorvarille mallirukin. Kisälli Sahlberg, joka kyseisenä aikana oli ollut Sjöbergin palveluksessa, kertoi sorvarin valmistaneen ensin kolme ja myöhemmin kaksitoista rukkia, jotka oli tehty hyvin kuivuneesta puusta ja Böckeriltä saadun mallin mukaan. Eva Österberg todisti, että kyseessä olevat rukit kyllä soveltuivat karkeiden mutta eivät hienojen lankojen kehräämiseen. Rukit olivat muuten mallirukin kaltaisia, paitsi että niiden lyhdyissä oli vähemmän hampaita. Lisäksi osa rukeista oli vinoja ja ruuvit olivat löystyneet, joten Eva arveli, ettei niihin ollut käytetty tarpeeksi kuivaa puuta.
 |
| Vanhan rukin lyhty eli siipi. |
Oikeuden päätös oli sorvarin kannalta myönteinen. Siinä todettiin, että professori Böcker oli tilannut rukit eikä pystynyt todistamaan, etteivät ne olleet käyttökelpoisia, joten hänet määrättiin maksamaan sorvari Sjöbergille loputkin rukkien arvosta eli 21 taalaria.
Eva Österbergin aika Turun koulussa jäi lyhyeksi, sillä hän kuoli jo saman vuoden lopulla, jouluna 1822. Hän oli juuri täyttänyt 21 vuotta. Kuolinsyyksi sanotaan keuhkotauti, joka ilmeisesti oli nopeasti etenevää laatua. Sairaudesta ei ole mainintoja Benvikistä lähdön aikaan, mutta tietenkin sillä on saattanut olla vaikutusta hänen haluunsa lähteä koulusta.
Koulusta lähtiessään Eva oli muiden opettajattarien tavoin saanut kaiteita ja rukin. Ne luovutettiin Evan kuoltua hänen äidilleen.
 |
| ”Mademoiselle Carolina Weitzilta olen vastaanottanut rukin ja kaksi kaidetta, jotka kuuluivat edesmenneelle tyttärelleni Eva Sophialle, mikä täten todistetaan. Turussa 16. kesäkuuta 1824. Helena Österberg [puumerkki]”. Lähde: KA Sta, Gs: 16 Talousseuran tilitykset tositteineen. |
Eva Österbergin isä oli kuollut keuhkotautiin jo ennen Evan Benvikiin lähtöä, vuonna 1814. Evan kuoleman jälkeen äiti Helena menetti peräkkäisinä vuosina vielä kaksi lastaan. Evaa kuusi vuotta vanhempi Lena (Helena) Juliana kuoli ”hengenahdistukseen” 1823, ja perämiehenä toiminut Johan Gustaf menehtyi keuhkotautiin vuonna 1824. Pietariin lähteneen Adolf Fredrikin kohtalosta ei ole tietoa. Nuorin lapsista, maanmittariksi kouluttautunut Efraim, kuoli vuonna 1854. Äiti Helena Johanintytär eli yli 79-vuotiaaksi ja kuoli vuonna 1849.
Lähteitä:
ÅAB FHS, DXVI 5. Bladhin todistus 4.11.1821; Laskelma hankinnoista 24.4.1822; Ote Turun kämnerinoikeuden pöytäkirjasta 26.9.1822.
KA Sta, Gs: 16 Talousseuran tilitykset tositteineen. Helena Österbergin kuittaus 16.6.1824.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkit tekstissä.
