Clara
Benvikin pellavanjalostusopisto sai viimeisen eli 47:nnen oppilaansa 26. marraskuuta 1823. Tuolloin oli kulunut runsaat viisi ja puoli vuotta siitä, kun ensimmäiset oppilaat olivat saapuneet opinahjoon. Viimeisenä Benvikiin tuli Clara Erikintytär Forsström, joka muutti Kaskisiin Ilmajoelta 25-vuotiaana. Kaskinen ja Benvik eivät olleet hänelle outoja paikkoja, sillä hän oli syntynyt aivan naapurissa, Närpiöön kuuluvassa Eskilsön (Eskön) saaressa 18.10.1798 ja muutti perheensä kanssa Närpiöstä Kaskisiin vuonna 1811.
Vuonna 1815 Claran tie vei Kaskisista Tukholmaan. Kaskisten seurakunnan arkiston muista seurakunnista saapuneiden muuttokirjojen joukossa on Claran muuttokirja, johon on tehty merkintöjä vuosina 1815–1819. Muuttokirjasta ilmeneviä seurakunnasta toiseen siirtymisiä seuraamalla selviää, että Clara oli Tukholmassa kirjansitoja Richterin palveluksessa. Kirjansitoja Hans Christopher Richter oli syntynyt Turussa vuonna 1756 ja asunut ennen Tukholmaan muuttoaan useita vuosia Pietarissa.
Clara Forsströmin muuttokirja Kaskisten seurakunnan arkistosta. Clara vaihtoi Tukholmassa ollessaan seurakuntaa muutamaan otteeseen. Hän muutti esimerkiksi vuonna 1816 Sankt Nikolain seurakunnasta Sankta Katarinan seurakuntaan ja palasi seuraavana vuonna Sankt Nikolain seurakuntaan. |
Clara lähti Tukholmasta syksyllä 1818 ja esitti oheisessa kuvassa näkyvän muuttokirjan Korsnäsissä keväällä 1819. Vuonna 1820 hän muutti Kaskisista Kristiinankaupunkiin ja seuraavana vuonna Kristiinankaupungista Ilmajoelle.
Claralla oli vuonna 1800 syntynyt sisar Johanna, joka muutti Tukholmaan jo vuotta ennen Claraa, vuonna 1814. Vanhemmista sisaruksista vuonna 1789 syntynyt sisar Margareta ja vuonna 1787 syntynyt veli Erik hukkuivat, ensin mainittu marraskuussa 1806 ja viimeksi mainittu lokakuussa 1809. Vuonna 1791 syntynyt Jakob-veli näkyy isänsä perheessä Kaskisten rippikirjassa vielä 1810-luvulla ja vuoden 1816 henkikirjassa.
Claran vanhemmat
Claran vanhemmat olivat Erik Olofinpoika Forsström ja Margareta Jakobintytär Printz. Närpiön Gottbölessä vuonna 1764 syntynyt Margareta kuoli lapsivuoteeseen vuonna 1800, minkä jälkeen Erik solmi huhtikuussa 1801 uuden avioliiton. Toinen vaimo oli vuonna 1772 syntynyt Greta Erikintytär Ehrs Närpiön Finbystä. Gretan ensimmäinen mies Jakob oli kuollut vuonna 1798.
Erik Olofinpoika Forsström muutti Närpiöön Ruotsista. Hän oli syntynyt Rättvikissä Taalainmaalla 25. tammikuuta 1761 perheen kuopuksena. Isä oli hänen syntymänsä aikaan jo kuollut. Erikin sisaruksia olivat Clara Christina (s. 25.2.1749), Catharina Margareta (27.3.1751), Samuel (15.12.1752), Elisabet (27.9.1754), Anna Maria (13.4.1757) ja Olof (7.4.1759). Kaikki syntyivät Rättvikissä.
Närpiön vuosien 1771–1776 rippikirjassa Pielaxin kylän talossa nimeltä Jeppe on renkinä Erikin vanhin veli, Samuel Olofinpoika. Hänen syntymävuodekseen on merkitty virheellisesti 1754. Vuosien 1774–1781 rippikirjassa Samuel on samassa talossa vävynä ja Erik renkinä. Myös Erikin syntymäaika on muuttunut Suomessa virheelliseksi. Seuraavassa rippikirjassa Erik on suurimman osan ajasta edellä mainitussa Pielaxin talossa mutta siirtyy sitten vaimonsa kotitaloon Gottbölen Printziin. Vuodesta 1797 alkaen Erik näkyy uudisrakentajana Eskössä. Vuonna 1811 lampuoti Erik Forsström muutti vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa Kaskisiin, ja vuosina 1812–1816 hänen sanotaan olevan sekä rippi- että henkikirjassa porvari. Hän asui ensin korttelin 11 talossa 70 ja vuodesta 1813 lähtien korttelin 10 talossa 64. Vuonna 1817 Erik merkittiin rippikirjassa talolliseksi Närpiön Tjärlaxin Norrgranin taloon. Sieltä hän muutti perheineen Korsnäsiin vuonna 1818 ja oli Harrströmin kylän Westerholmin talollinen kuolemaansa eli vuoteen 1822 asti.
Claran isän vanhemmat
Erikin isä Olof Erikinpoika Forsström syntyi Gagnefin seurakunnassa Taalainmaalla vuonna 1712. Hänet vihittiin 15. joulukuuta 1747 Falunissa Christina Margareta Irstadian kanssa. Vaimon vanhemmat olivat kaivoksen kirjuri Samuel Laurentii Irstadius ja Catharina Ersdotter Nohrström. Rättvikin seurakunnan koulumestari ja kappalainen Olof Forsström kuoli Falunissa 3.7.1760 vesipöhöttymään.
Västeråsin hiippakunnan paimenmuistossa on elämäkertatietoja Olof Forsströmistä. Hän oli talonpoikaissukua ja koki elämänsä alkutaipaleella puutetta ja vastuksia. Vuonna 1739 hän pääsi lopulta ylioppilaaksi, ja hänet vihittiin papiksi lokakuussa 1740. Sen jälkeen hänet kutsuttiin kirkkoherran apulaiseksi Moran seurakuntaan. Vuonna 1743 Forsström joutui tahtomattaan osalliseksi Taalainmaan kapinaan (stora daldansen). Hattuhallitusta vastustavat kapinalliset pakottivat hänet mukaansa marssille Tukholmaan. Seitsemän viikon ajan hän joutui saarnaamaan kapinallisille suuren pelon vallassa (under stor ängslan). Forsström pääsi kuitenkin palaamaan kotiin todistettuaan syyttömyytensä. Hänen muistiinpanojensa mukaan kapinallisista 42 ammuttiin, 84 haavoittui ja 4 032 otettiin vangiksi.
Olof Forsströmin lapsista paimenmuistossa todetaan seuraavaa: Clara Christina naimisissa Ekebyn kirkkoherra Steph. Nereniuksen kanssa; Samuel maanviljelijä Suomessa; Elisabeth naimisissa kauppias Sederströmin kanssa Tukholmassa; myös Erik päätyi Suomeen. Olofin leski Christina Margareta Irstadia kuoli paimenmuiston mukaan Tukholmassa.
Benvikin neitojen välitilinpäätös
Kaikki Benvikiin pellavaoppiin tulleet 47 neitoa on nyt esitelty. Muutamat heistä on käsitelty blogissa jo loppuun. Heitä ovat neidot 7 ja 22 eli Christina Gestrin ja Eva Sophia Österberg, jotka kuolivat jo 1820-luvun alkuvuosina, ja neidot 15 ja 29 eli Maria Johanintytär ja Amalia Maria Birkstedt, jotka olivat koulussa vain vähän aikaa. Muiden neitojen tarina jatkuu. Joistakuista on luvassa enää blogikirjoitus tai pari, kun taas toisten tarinaan on tulossa täydennystä yllin kyllin.
Lähteitä:
Muncktell, Johan Fredric 1844: Westerås stifts herdaminne, Andra delen. Wahlström & Låstbom. Olof Forsströmiä koskeva osuus luettu Stefan Zenkerin kotisivuilta 30.6.2019.