Maaliskuussa 1833 Jussilan rusthollissa Hyvikkälän kylässä pidetyillä Lopen ja Janakkalan talvikäräjillä päätettiin palkkioista, joihin edellisen vuoden aikana käräjäkunnan alueella petoeläimiä kaataneet olivat ilmoittaneet olevansa oikeutettuja. Palkkioita anoivat:
- lampuoti Juho Suontaka Hyvikkälästä edellisvuoden heinäkuussa tappamastaan sudenpenikasta
- kersantti Gustaf Alftan Launosista kahdesta sudentarhaan pyydystämästään ja tappamastaan sudesta
- lippujunkkari Adolf Fredrik Sohlman Joentakaa joulukuussa sudentarhaan pyydystämästään sudesta
- torppari Heikki Jalaistus Lopen kirkonkylästä huhtikuussa ampumastaan karhusta
- talollisen poika Juho Heikinpoika Lukana ja renki Heikki Eliaanpoika Vojakkalasta seitsemästä huhtikuussa tappamastaan sudenpennusta
- kestikievarin pitäjä Karl Saxlin Nurmijärven Hyvinkäältä Kormun kartanon metsässä huhtikuussa ampumastaan karhusta.
Juho Suontakaa, kersantti Alftania ja lippujunkkari Sohlmania edusti hovioikeuden ylimääräinen notaari Henrik Elers, muut olivat henkilökohtaisesti paikalla. He kaikki toistivat anomuksensa ja pyysivät laissa määrättyjä palkkioita. Käräjärahvaalla, jota paikalle oli kokoontunut runsaasti, ei ollut huomauttamista anomusten suhteen yhtä lukuunottamatta. Karl Saxlinin käräjäkunnan alueella ampuma karhu oli ajettu Lopelle Nurmijärven pitäjästä, minkä vuoksi Saxlinin ei katsottu olevan oikeutettu palkkioon. Karl Saxlin myönsi, että hänen ampumansa karhu oli tosiaan ensimmäiseksi havaittu Nurmijärvellä, mutta katsoi huomautuksen aiheettomaksi.
Kihlakunnanoikeus päätti jättää Saxlinista annetun huomautuksen sikseen ja määrätä anojille kustakin hävitetystä petoeläimestä käräjäkunnassa vahvistetut palkkiot, jotka olivat kuusi kopeekkaa setelirahassa joka talolta ja kaksi kopeekkaa jokaiselta hevosen tai lehmän omistavalta. Palkkioita tuli nyt maksettavaksi 13 petoeläimestä. Kruununnimismies Tammelanderin tehtäväksi annettiin kerätä maksut. Lisäksi anojille myönnettiin vuoden 1734 Ruotsin valtakunnan lain rakennuskaaren 23 luvun 6 pykälän mukaiset palkkiot: neljä taalaria eli yksi rupla 92 kopeekkaa isosta karhusta, kaksi taalaria eli 96 kopeekkaa isosta sudesta ja taalari eli 48 kopeekkaa jokaisesta sudenpennusta. Nämä maksut suoritettaisiin kihlakunnan sakkotuloista.
 |
| Susi. Kuva: Pixabay. |
Voimassa olleen vuoden 1734 lain mukaan jokaisella oli lupa vapaasti ampua tai pyydystää ansalla karhu, susi, ilves, kettu, näätä, saukko, majava, hylje tai ”muu vahingollinen eläwä” ja linnuista kotka, haukka, hyypiä (huuhkaja), kokkolintu (kalasääski) tai muu raateleva lintu. Samassa luvussa määrättiin myös jahtien järjestämisestä ja sudentarhojen ja sudenkuoppien rakentamisesta.
Suurpetojen metsästyksen järjestäminen kuului jokaisessa pitäjässä olevan jahtivoudin tehtäviin, mutta ainakaan susijahdit eivät tuottaneet haluttuja tuloksia. Jahdit veivät aikaa muilta töiltä, ja lisäksi suuri määrä usein väkijuomilla terästäytyneitä metsästäjiä pikemminkin karkotti sudet toiseen pitäjään kuin sai ne tähtäimeensä. Tehokkaana tapana susien pyydystämiseen pidettiin sudentarhaa. Se oli ympyränmuotoinen aitaus, jonne susi syötillä houkuteltiin ja josta se ei päässyt pois. Erilaisista sudentarhoista kerrotaan Tukholmassa ilmestyneessä Tidskrift för jägare och naturforskare -lehdessä vuonna 1833. Hieman tuoreempi ohje ”Osoitus miten helppotekoinen sudentarha on rakennettava” on Sanomia Turusta -lehdessä vuonna 1861. Se on yksi kappale samana vuonna ilmestyneestä kruununnimismies Jakob Johan Malmstedtin opaskirjasta ”Osoitus eräisiin hyviksi katsottuihin keinoihin Metsän petoja pyytää ja hävittää”.
Lopella oli 1834 tehdyn tilaston mukaan kokonaista 20 sudentarhaa. Se tuntuu suurelta määrältä ottaen huomioon, että esimerkiksi vuonna 1832 susitarhoihin pyydystettiin vain kolme sutta, kersantti Alftanin ja lippujunkkari Sohlmanin palkkiosudet.
Lähteitä:
KA Hml, Lopen ym. talvikäräjät 12.3.1833.
Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki.
Teperi, Jouko 1977: Sudet Suomen rintamaiden ihmisten uhkana 1800-luvulla. Historiallisia tutkimuksia 101. Helsinki: Suomen historiallinen seura. Digitaalisena: Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot http://urn.fi/urn:nbn:fi:sks-dor-000152.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Sanoma- ja aikakauslehdet. Linkit tekstissä.
