Aron Peron syntyi Hollolassa ilmeisesti vuonna 1716. Tarkkaa syntymäaikaa ei ole tiedossa, sillä Hollolan kirkonarkistot ovat kokeneet kovia eikä syntymäaikaa ole näkynyt muissakaan lähteissä. Syntymävuosiarvio perustuu kuolintietoon: kun Peron kuoli ankaraan kuumeeseen Helsingissä 4. joulukuuta 1766, hänet kirjattiin 50-vuotiaaksi.
Aronin vanhemmat olivat Hollolassa asuneet räätäli Axel Johaninpoika Peronius ja Helena Franzilia. Isä kuoli vuonna 1751 ja äiti Helsingissä vuonna 1754. Molemmat haudattiin Hollolaan.
Aronin isälinjasta on lisätietoja Tarja Laaksosen sukututkimussivuilla. Yhdellä Laaksosen äidinpuoleisia esivanhempia esittelevällä sivulla on linkit kuviin, joista selviää, että vuonna 1636 kuollut Suomen sotaväen päällikkö ja Kaarle-herttuan luotettu Nils Kijl till Appelnäs oli Aron Peronin suora esi-isä. (Oikean kohdan löytää etsimällä esimerkiksi sanoja ”Biografia Peron” ja sen jälkeen linkit pagina 1, pagina 2 ja pagina 3.)
Sisarukset
Aron näkyi Helsingin kaupungin henkikirjoissa vuodesta 1746 alkaen kauppiaiden joukossa. Samassa taloudessa asui myös naimaton sisar Lisa. Muista sisaruksista saa tietoa Helsingin maistraatissa 9. joulukuuta 1758 pidetystä istunnosta, jossa käsiteltiin joulukuussa 1756 kuolleen Lisan jälkeen jäänyttä omaisuutta. Istunnon pöytäkirjaan sisältyy Aronin 28. tammikuuta 1757 laatima ja omakätisesti allekirjoittama kirjoitus. Aron totesi jättävänsä 25-vuotiaana kuolleen Lisan jäämistön veljensä, kanslisti Jonas Peronin hallintaan ja valtuuttavansa Jonaksen nostamaan Lisan kuolinpesän varat holhouskamarista. Aron kirjoitti, että Lisa oli asunut lapsesta pitäen hänen luonaan ja että hän oli itse kasvattanut pikkusisarensa ja pitänyt hänet ruuassa ja vaatteissa, kuten koko kaupunki tiesi. Sisaren sairauden vaikeimpana aikana Aronilla oli kuitenkin niin paljon muita asioita hoidettavanaan, ettei hänellä ollut mahdollisuutta pitää huolta Lisan hoidosta. Niinpä Jonas-veli oli maksanut Lisan hoidosta ja vastannut hautauskuluista ja muista välttämättömistä menoista. Samaan aikaan Jonas oli nähnyt paljon vaivaa myös nuorimman veljen, kauppakirjanpitäjä Israel Peronin vuoksi. Lisäksi Jonas huolehti ruumiin siirtämisestä Hollolaan, mitä Lisa oli itse hartaasti toivonut päästäkseen lepoon isiensä hautaan (hwilcket hon på sitt yttersta begiärt, måtte så wila i wåra fäders graf).
Edellä mainituista syistä kuolinpesästä kuuluisi Aronin mukaan maksaa ensimmäiseksi korvauksia Jonakselle koituneista ja vielä koituvista kuluista. Jos varoja jäisi vielä sen jälkeen, mikä ei ollut luultavaa, ne jaettakoot Jonaksen ja Israelin kesken. Lisa oli nimittäin elinaikanaan testamentannut omaisuutensa, jonka hän oli saanut suurimmaksi osaksi Aronilta, nuorimmalle veljelleen Israelille. Aron mainitsi kirjoituksessa myös Ruotsissa oleskelevan naimattoman Anna-sisaren. Allekirjoituksena oli A. Peroon. Kirjoituksen perässä oli vielä kolmen sisaruksen ilmoitus, että he yhtyvät Aronin näkemykseen. Allekirjoittajat olivat Esaias Peron, Gustav Peroon ja Christina Peronia.
Syyskuun alussa 1757 pidetyssä raastuvanoikeuden istunnossa kävi ilmi, että Lisalla oli vielä yksi sisar, räätälinvaimo Hedvig Peronia Gammelgårdista (Espoosta). Hedvig mainitsi istunnossa, että Anna-sisar oli muuttanut Tukholmaan 15 vuotta sitten ja ettei hänestä ollut sen koommin kuultu.
Erinäisiä vastoinkäymisiä
Aron Peron rohkeni syyskuussa 1749 häiritä pormestaria ja maistraattia mitä nöyrimmällä anomuksellaan, koska suuri ahdinko pakotti hänet siihen. Hän aneli armeliasta anteeksiantoa ja lempeää myötätuntoa. Seuraavassa on otteita anomuksesta.
Luokseni oli tämän vuoden toukokuusta kesäkuuhun majoitettuna kolme luutnanttia ja yhtä monta aliupseeria. Kesäkuusta lähtien luonani on ollut kapteeni von Carnall, joka hoitaa majurin virkaa, ja samat kolme aliupseeria. Voin vakuuttaa, että majoittaminen on käynyt minulle niin raskaaksi, että se on lähes kokonaan tyrehdyttänyt porvarillisen elinkeinoni.
Armollinen herra pormestari ja kunnioitettu maistraatti tietänevät hyvin, miten suurta vuokraa joudun maksamaan. Silti minulla ei ole kuin kaksi asuinhuonetta, ja minun on oman väkeni kanssa majoituttava pieneen kamariin. – – Olen pakotettu saattamaan vähäisen omaisuuteni mitä suurimpaan vaaraan, koska se on huoneessa, jossa käy ja oleskelee taipumuksiltaan jos jonkinlaista vierasta väkeä.
Kunnioitettu maistraatti on varmasti tarkoin perillä siitä, miten moninaisia tehtäviä majurilla on, joten en käy niitä tässä tarkemmin luettelemaan. Mainitsen vain, että rykmentin muut upseerit joutuvat usein virka-asioissa kokoontumaan majurin tehtäviä hoitavan kapteenin luo. Kun luonani on majoittuneina vielä edellä mainitut kolme aliupseeria, on selvää, etten voi enää hallita vuokraamiani huoneita. Olen joutunut järjestämään itselleni pienehkön konttorin erottamalla sen laudoilla salista. Siinä ei ole kuitenkaan tilaa yöpyä, saati säilyttää omaisuuttani. Vetoan kaikkiin puolueettomiin kaupunkilaisiin, jotta he todistaisivat, ettei juuri kukaan kaupungin vanhemmista ja vauraammista kauppiaista ole saanut vaivakseen niin sietämätöntä majoitustaakkaa kuin minä. Mainitsen tässä vain esimerkkinä kauppias Eric Grönbergin, joka on vanha kauppias ja omistaa kaupungissa kaksi taloa. Minulla ei ole taloa eikä tonttia, mutta olen suunnattomaksi vahingokseni joutunut majoittamaan majurin ja kolme aliupseeria.
Aron Peron, joka käytti vielä silloin sukunimeä Peronius, totesi anomuksensa lopuksi olevansa perikadon partaalla ja anoi vapautusta majoitusvelvollisuudesta. Maistraatti ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi käsitellä asiaa sen enempää, koska kauppias Peronius oli kertonut majoittaneensa kapteeni Carnallin piharakennukseen.
Peronin kauppiasura jatkui kuin jatkuikin, ja 15. maaliskuuta 1755 hän sai maistraatilta luvan tiilitehtaan perustamiseen Vanhaankaupunkiin. Vuonna 1757 hän oli kuitenkin velkaantunut niin pahasti, että edessä oli konkurssi. Peron haki raastuvanoikeudelta niin sanottua luovutusetua (cessio bonorum). Rehelliselle ja kunnialliselle velalliselle voitiin myöntää luovutusetu, jos hänen todettiin joutuneen maksukyvyttömäksi ilman omaa syytään. Luovutusedun saaneen velallisen ei tarvinnut maksaa konkurssipesän varat ylittäviä velkoja myöhemminkään, vaikka hän saisi omaisuutta tai tuloja.
Peron perusteli cessio bonorum ‑hakemustaan raastuvanoikeuden 19. lokakuuta pitämässä istunnossa kertomalla vuosien varrella kokemistaan vastoinkäymisistä.
Vuonna 1748 Peron toi aloittelevana kauppiaana tavaraa Tukholmasta, mutta alus kärsi Ahvenanmaan vesillä haaksirikon ja Peron menetti tavaraa 6 000 kuparitaalarin arvosta. Pelastetuksi saatiin ainoastaan yksi härkätynnyri siirappia ja muutamia juustoja. Kaiken kukkuraksi Peron joutui onnettomuuden jälkeen värjöttelemään kylmällä merenluodolla ja palellutti kätensä ja jalkansa, niin että hän oli sen jälkeen puoli vuotta vuoteenomana.
 |
| Ote Helsingin raastuvanoikeuden 19. lokakuuta 1757 pidetyn istunnon pöytäkirjasta. |
Vuonna 1749 Peron asui raatimies Theschen omistamassa talossa. Hän oli vuokrannut sieltä kellarin, josta muuan renki varasti hänen tavaroitaan kahdensadan kuparitaalarin arvosta. Tästä oli todisteita kämnerinoikeuden pöytäkirjoissa.
Vuonna 1750, kun Peron asui kauppias Törnemanin luona, hänen rihkamakauppaansa murtauduttiin ja sieltä vietiin runstykkejä ja muita kolikoita. Peron ei kyennyt sanomaan tarkkaa summaa, koska rahoja ei ollut laskettu.
Vuonna 1753 Peron asui omassa talossa, joka oli maksanut hänelle yli 12 000 taalaria. Hänen oma puotipalvelijansa Henrich Gallén kähvelsi häneltä 8 432 kuparitaalaria, kuten kämnerinoikeuden 7. toukokuuta 1754 (2. §) antamasta tuomiosta kävi ilmi. Samana vuonna syyskuun 19. ja 20. päivän välisenä yönä Peronin rihkamakauppaan murtauduttiin, kun hän oli itse maalla. Kaupasta vietiin suuri määrä parhaita ja arvokkaimpia tavaroita. Peron ei kuitenkaan pystynyt sanomaan tavaroiden yhteissummaa, koska niitä ei ollut inventoitu.
Aron Peronin naisasioihin syvennytään tuonnempana.
Lähteitä:
KA Astia Helsingin raastuvanoikeuden renovoidut tuomiokirjat. Linkit tekstissä.
HelKA Maistraatin tuomiokirjat 1755 ja 1758 sekä allegaatit 1749. Sinetti-arkistotietojärjestelmä. Maistraatin tuomiokirjat on digitoitu FamilySearch-palveluun. Linkit palveluun rekisteröityneille ja kirjautuneille käyttäjille: 15.3.1755, sivut 196–201; 9.12.1758, 1. §, sivut 1387–1393.
