Sapiskaa kenraalikuvernööriltä

Kreivi Arseni Zakrevski oli Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1823–1831. Teh­ty­ään vuosina 1824 ja 1825 useita tarkastusmatkoja Suomeen hän lähetti elo­kuussa 1825 palautetta matka­reiteistä läänien maa­herroille. Oulun läänin­kans­liaan Zakrevskin kirje saapui 19. syys­kuuta 1825.

Minulle laaditut matkareitit olivat vain otteita asessori Horn­borgin vuonna 1821 julkaisemasta oppaasta Väg­visare öfver Finland. Kir­jassa mainitut kesti­kievareiden sijain­nit eivät välttämättä vastaa todelli­suutta, eikä väli­matkojakaan ole kirjattu aina totuuden­mukaisesti. Minusta on välttämätöntä korjata oppaan virheet ja liittää siihen tiedot julkaise­misen jälkeen tapahtu­neista muutok­sista.   

Muutosten toteuttamiseksi Zakrevski antoi maaherran tehtäväksi hankkia luotet­ta­vat tiedot lääninsä kesti­kievareista ja toimittaa ne kenraali­kuvernöörille viimeis­tään 1./13. joulu­kuuta.

Oulun läänin osalta muutostaulukon allekirjoitti 18. marraskuuta läänin­sihteeri Johan Fredrik Clasén, ja maaherra Samuel Fredrik von Born lähetti korjatut ja täydennetyt tiedot kenraali­kuvernöörille 19. marras­kuuta 1825.

Taulukossa lueteltiin jokaisesta kievarista seuraavat tiedot: nimi, etäisyys edelli­sestä kievarista ensin Venäjän virs­toina ja sitten Ruotsin penin­kulmina, holli­hevosten, reservi­hevosten ja kievarin omien hevosten lukumäärä, pitäjä, kihla­kunta ja huomau­tuksia.

Ote Oulun läänin kestikievariluettelosta marraskuulta 1825. Edellisellä sivulla on otsikkona Rantatie Vaasasta Tornioon. Ennen kuvassa ensimmäisenä näkyvää Veijolaa taulukossa mainitaan Oulun kaupunki ja Iin pitäjässä sijaitsevat Jukuri ja Kauppila. Vuornoksen, Kestilän, Ruikan, Postin ja Rautiolan jälkeen taulukkoon on merkitty kaksi kestikievaria: Laivaniemi eli Anunti 17½ virstan päässä ja Tornion kaupunki siitä 8¾ virstan päässä.

Kuvassa näkyvä Ruikan kestikievari on ollut blogissa esillä ennenkin. Kestilän ja Ruikan kohdalle on lisätty huomautus:

Näiden kestikievareiden välissä on Kuivajoki (Kuivanjemi Elf), joka sijaitsee 2½ virstan eli ¼ peninkulman päässä pohjoiseen Kestilästä ja 11 9/16 virstan eli 1 5/32 peninkulman päässä Ruikasta etelään. Joen ylityk­seen käytetään lauttaa, jonka kanta­vuus on noin 125 puutaa (1 puuta on noin 16,4 kg). Näiden kievareiden välissä kul­kee myös Simo­joki, joka sijaitsee 10 15/16 virstan päässä Kesti­lästä pohjoi­seen ja 3⅛ virstan päässä Ruikasta etelään. Simojoen ylitykseen käytetään lauttaa, joka on vetoi­suu­del­taan 16 tset­verttiä (1 tset­vertti on irtotavaran mittana noin 210 litraa).

Rautiolan kestikievarin kohdalla on huomau­tus, josta selviää myös edellä maini­tussa blogi­kir­joi­tuksessa esiinty­neen Peterin sijainti:

Rautiolasta saa kyydin Peterin apukievariin (Peteri Bi-Gästgifveri), joka sijaitsee yleisen maan­tien varrella Kemin pitäjän emä­kirkosta pohjoiseen. Kievareiden välinen etäisyys on 4⅜ virstaa. Rautiolasta pohjoiseen lähdettäessä Kemijoki ylite­tään 3⅛ virstan päässä lautalla, jonka vetoi­suus on 40 tset­verttiä. Peteristä saa kyydin Kemijoen länsi­vartta kulkevaa maantietä Juusolan apu­kievariin, joka sijaitsee 15 virstaa pohjoiseen Peteristä.

Vägvisare-kirjan laatineen Johan Georg Hornborgin ansio­luettelosta vuo­del­ta 1831 käy ilmi, että 1820-luku oli hänelle työte­liästä aikaa. Vuonna 1820 Horn­borg oli tulkkina, kun silloinen kruunun­perijä Nikolai I vieraili Suomessa. Seuraavan vuoden elo­kuussa hänet määrät­tiin Suomen asiain komi­teaan Pieta­riin venäjän kielen kääntä­jäksi. Vuonna 1822 Horn­borg nimitettiin Pyhän Vladimirin ritari­kunnan neljännen luokan rit­ariksi. Vuosina 1823, 1824 ja 1825 hän valvoi yli­kontrol­löö­rinä Suo­men Pankin seteleiden valmis­tusta. Vuonna 1827 Hornborg nimitettiin Pyhän Annan ritari­kunnan toisen luokan rita­riksi, ja vuonna 1829 hän sai saman ritari­kunnan keisaril­li­sella kruu­nulla varustetun tunnuksen. Ansio­luettelon laatimisen aikaan tuolloin 40-vuotias Hornborg oli Keisarin Suomen kanslian eli valtio­sihteerin­viraston 1. osaston ensim­mäinen toimitus­sihteeri (Förste Expeditions Secreteraren vid Första Af­delningen af Hans Kejser­liga Majes­täts Finska Cancel­lie).

Lähteitä:
KA Digitaaliarkisto Ansioluettelokokoelma.
KA Oulu Oulun lh lka, Ea3:4 Kenraalikuvernööriltä saapuneet kirjeet 1825.