Impilahden ja Suistamon pitäjien sekä Kitelän kappelin käräjäkunnan vuoden 1833 syyskäräjät pidettiin lokakuussa. Pykälissä 345–347 käsiteltiin perunkirjoitukseen liittyviä asioita. Pykälässä 345 oikeuden puheenjohtaja totesi, ettei perunkirjoituksia ole pidetty käräjäkunnassa asianmukaisesti. Monet vainajien omaiset olivat lisäksi valittaneet, että jos jonkinlaiset epäpätevät ja ahneet ihmiset olivat tuputtaneet heille perunkirjoituspalvelujaan ja perineet niistä isoja rahasummia. Pohdinnan jälkeen oikeudessa päätettiin, että käräjäkunnan kirkoissa piti lukea kuulutuksia, jotka muistuttaisivat rahvasta siitä, että vainajien jälkeen piti laatia säädetyssä ajassa perukirja, maksaa köyhäinosa papistolle ja jättää perukirja kihlakunnanoikeudelle. Kuulutuksissa piti myös varoittaa rahvasta teettämästä perukirjaa pahansuovilla ja epäpätevillä henkilöillä.

Pykälässä 346 oli luettelo papiston ilmoittamista edellisten käräjien jälkeen kuolleista käräjäkunnan asukkaista. Samalla käräjänotaari Karl Oskar Arppe määrättiin laatimaan kahden lautamiehen tai muun uskotun miehen avustamana perukirja luettelossa mainittujen vainajien jälkeen kohtuullista korvausta vastaan. Vainajia oli yhteensä 59, joista mainittakoon esimerkkeinä talollisen vävy Olli Patjan vaimo Marja Lappalainen ja talollisen vaimo Maria Lötjönen Impilahden Huunukan kylästä, talolliset David Vasilinpoika, Mihei Semeninpoika ja Trofim Andreinpoika Impilahden Uomaan kylästä, talollisen vaimo Agrafena Andreintytär niin ikään Uomaalta sekä talollinen Mikko Pulkkinen Impilahden Metsäkylästä.
Pykälässä 347 oli puolestaan luettelo kihlakunnanoikeuteen ennen syyskäräjiä jätetyistä perukirjoista, joita oli yhteensä 57. Perukirjoista mainittiin laatimispäivä, vainajan nimi ja kotipaikka, pesän omaisuus ja lyhennysten summa. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä. Ensimmäisestä vainajasta ei mainita pitäjää eikä kylää, mutta hän oli todennäköisesti Ontrosen kylästä Impilahdelta. Elias ja Mikko Nissinen olivat veljeksiä, joista Mikko kuoli joulukuussa 1832 ja Elias tammikuussa 1833.

Kaikkiin pykälässä 347 lueteltuihin, kaksin kappalein toimitettuihin perukirjoihin tehtiin kihlakunnanoikeudessa asianmukaiset merkinnät. Toinen kappale perukirjasta jäi kihlakunnanoikeudelle ja toinen palautettiin asianosaisille.
Lähteitä:
KA Mli Viipurin HO, Haja:2 Salmin tuomiokunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1833.