Ahneita perunkirjoittajia

Impilahden ja Suistamon pitäjien sekä Kitelän kappelin käräjäkunnan vuoden 1833 syyskäräjät pidettiin lokakuussa. Pykälissä 345–347 käsiteltiin perunkirjoitukseen liittyviä asioita. Pykälässä 345 oikeuden puheenjohtaja totesi, ettei perunkirjoituksia ole pidetty käräjäkunnassa asianmukaisesti. Monet vainajien omaiset olivat lisäksi valittaneet, että jos jonkinlaiset epäpätevät ja ahneet ihmiset olivat tuputtaneet heille perunkirjoituspalvelujaan ja perineet niistä isoja rahasummia. Pohdinnan jäl­keen oikeudessa päätettiin, että käräjä­kunnan kirkoissa piti lukea kuulutuksia, jotka muistuttai­sivat rahvasta siitä, että vaina­jien jälkeen piti laatia säädetyssä ajassa perukirja, maksaa köyhäin­osa papis­tolle ja jättää peru­kirja kihla­kunnan­oikeu­­delle. Kuulutuksissa piti myös varoittaa rahvasta teettä­mästä peru­kirjaa pahan­suovilla ja epä­pätevillä henki­löillä.

Pykälässä 346 oli luettelo papiston ilmoittamista edellisten käräjien jälkeen kuolleista käräjäkunnan asukkaista. Samalla käräjä­notaari Karl Oskar Arppe määrättiin laatimaan kahden lautamiehen tai muun uskotun miehen avustamana peru­kirja luettelossa mainittujen vainajien jälkeen kohtuullista korvausta vastaan. Vainajia oli yhteensä 59, joista mainitta­koon esi­merkkeinä talollisen vävy Olli Patjan vaimo Marja Lappalainen ja talollisen vaimo Maria Lötjönen Impilahden Huunukan kylästä, talolliset David Vasilin­poika, Mihei Semenin­poika ja Trofim Andrein­poika Impi­lahden Uomaan kylästä, talollisen vaimo Agrafena Andrein­tytär niin ikään Uomaalta sekä talol­li­nen Mikko Pulkkinen Impi­lahden Metsä­kylästä.

Pykälässä 347 oli puolestaan luettelo kihlakunnanoikeuteen ennen syys­käräjiä jätetyistä peru­kirjoista, joita oli yhteensä 57. Perukirjoista mainittiin laatimispäivä, vainajan nimi ja koti­paikka, pesän omaisuus ja lyhennysten summa. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä. Ensimmäisestä vainajasta ei mainita pitäjää eikä kylää, mutta hän oli todennäköi­sesti Ontrosen kylästä Impilahdelta. Elias ja Mikko Nis­si­nen olivat veljeksiä, joista Mikko kuoli joulu­kuussa 1832 ja Elias tammikuussa 1833.

Kaikkiin pykälässä 347 lueteltuihin, kaksin kappalein toimitettuihin perukirjoihin tehtiin kihla­kunnan­oikeu­dessa asian­mukaiset merkinnät. Toinen kappale peru­kir­jasta jäi kihlakunnan­oikeudelle ja toinen palautettiin asian­osaisille.

Lähteitä:
KA Mli Viipurin HO, Haja:2 Salmin tuomiokunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1833.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *