Joukko korpilahtelaismiehiä kokoontui keskiviikkona 21. helmikuuta 1838 Korpilahden kappelin kirkon luo ja lähti hevoskyydillä kohti Helsinkiä. Miehet olivat aakkosjärjestyksessä Joonas Ahola, Kalle Niklas Finni, Juho Peltola, Joonas Aleksanterinpoika Reivilä, Matti Reivilä, Aleksanteri Ristvehmas, Matti Salila ja Matti Sompajärvi. Matkaa tehtiin kahdella reellä, joista toisessa, Joonas Reivilän reessä olivat Joonas Ahola, Juho Peltola, Joonas ja Matti Reivilä sekä Matti Sompajärvi. Mukaansa miehet olivat ottaneet myytäväksi tarkoitettua tavaraa. Joonas Reivilällä oli kuusi leiviskää voita, kaksi leiviskää palvattua naudanlihaa ja neljäkymmentä kyynärää karkeaa palttinaa sekä pienehkö määrä matkarahaa.
Valas-kortteliin
Matkalaiset saapuivat Helsinkiin tiistaina 27. helmikuuta yhdeksän kymmenen maissa aamupäivällä ja saivat kortteerin korttelista 46 (Hvalfisken, Valas) kauppias Adolf Lilljeforsin pihapiiristä.
 |
|
Osasuurennos Helsingin asemakaavakartasta vuodelta 1838. Kauppias Lilljefors asui Kaartinkaupungissa, korttelin 46 talossa 2. Lähde: Asemakaavakartta 1838, Helsinki Region Infoshare (CC BY 4.0). |
Valas-korttelia reunustivat Eteläesplanadi, Unioninkatu, Pohjoinen Makasiinikatu ja nykyinen Eteläranta, jonka nimeksi vahvistettiin vuonna 1836 oheisessa kuvassakin näkyvä Wästra Quain. Korttelin taloon 2 oli vuoden 1838 henkikirjassa kirjattu elintarvikekauppias A. Lilljefors ja hänen vaimonsa, kauppiaan sisar Maria, puotiapulaiset Ekroos, Holmgren ja Tulander, rengit Björk ja Thusberg, piiat Ulrika, Maria ja Carolina sekä arkistonhoitaja Soltin. Muista asiakirjoista saa tarkempiakin tietoja palvelusväestä: puukhollarit Carl Johan Ekroos ja Gustaf Christoffer Holmgren, puotiapulaiset Viktor Tulander ja Fredrik Thusberg sekä piiat Ulrika Vilhelmina Cajander, Margaretha Wester ja Carolina Ekholm. Naapuritalot tunnettiin Brobergin ja Sundmanin taloina. Talossa 1 asuivat henkikirjan mukaan tukkukauppias F. Broberg perheineen ja palvelijoineen, kollegiasessori A. Weckman niin ikään perheineen ja palvelijoineen, nimineuvos J. Weckman, kellosepän leski L. Fahlström, kisällit Rautell ja Lukander ja oppipojat Öhman, Rautell ja Blomqvist sekä elintarvikekauppias Kudrakoff perheineen ja palvelijoineen. Talossa 3 asuivat kauppias G. W. Sundman palveluskuntineen, leskirouva C. L. Sundman, neiti Ridderborg ja piiat Sophia ja Fredrika, ensimmäinen reviisori C. v. Hellens ja piika Sophia, tullihallituksen sihteeri G. M. Byman, rovastin leskivaimo Paulin, tytär Sophia ja piika Anna sekä luutnantin leskirouva Westberg.
Korpilahtelaismiesten majapaikkaan, matkustavaisille tarkoitettuun isoon tupaan oli majoittunut päivää aikaisemmin kolme talollista Sysmästä: lautamies Elias Erkinpoika Ryytilä, Matti Juhonpoika Keskinen ja Erkki Erkinpoika Joentaipale. Heidän lisäkseen tuvassa asusteli kaksi pohjalaista: renki Fredrik Ropsfelt ja hänen isäntänsä Antti Efraiminpoika Koivusaari Siikajoen pitäjän Paavolan kappelin Lapin kylästä.
Kaupankäyntiä
Kauppias Lilljefors osti korpilahtelaisten tuomat tavarat, ja miehet saivat niistä rahansa keskiviikkoaamuna 28. helmikuuta. Joonas Reivilä sai tuomistaan voista ja lihasta yhteensä 20 riikintaalaria kahdeksan killinkiä ja 40 kyynärän palttinapakasta vielä kymmenen riikintaalaria. Torstaiaamuna 1. maaliskuuta kaikki kahdeksan korpilahtelaista kävivät puodissa maksamassa ostamastaan suolasta ja veivät sen aamiaisen jälkeen mukanaan. Ennen puoltapäivää miehet tulivat hakemaan vielä rautaa ja maksamaan sen. Puukhollari Ekroos kysyi, missä Joonas Reivilä oli. Joku miehistä vastasi: ”Hän on pihalla ja tulee varmaan pian.”
Puolenpäivän aikoihin miehet menivät kauppiaan luo mukanaan pikkuleipiä (Maija kakor), joita heillä oli tapana viedä kotiin tuliaisiksi. Yksi miehistä, Joonas Reivilä, oli kuulemma lähtenyt kaupungille ostamaan pipareita (Pränikor). Kolmen maissa jotkut miehistä tulivat sanomaan kauppiaalle, etteivät he voineet enää odottaa vaan halusivat lähteä jo kotimatkalle. Kauppias toppuutteli heitä, mutta viiden tietämillä miehet sanoivat, että heidän oli pakko lähteä, koska hevosilla ei ollut heinää. Kauppias kysyi miehiltä, oliko Joonas Reivilällä kaupungissa sukulaisia, olisiko hän voinut värväytyä sotilaaksi tai oliko hänellä tapana käydä juopottelemassa jonkun luona. Miehet vastasivat kieltävästi ja totesivat, että Joonas Reivilä oli talon ainoa poika ja ettei hän juonut väkijuomia. Kauppiaan kanssa keskusteltuaan Matti Sompajärvi, Niklas Finne ja Matti Reivilä lupasivat jäädä vielä Helsinkiin, mutta muut neljä lähtivät kotimatkalle. Lilljefors kyseli seuraavana päivänä eli 2. maaliskuuta poliisilaitokselta, kasarmeilta ja kapakoista, oliko Reivilää näkynyt, mutta kukaan ei ollut tavannut häntä eikä kuullut hänestä. Illansuussa kolmikkokin lähti kotimatkalle saatuaan poliisilta luvan Joonas Reivilän hevosen, tavaroiden ja passin viemiseen.
 |
| Kauppias Adolf Lilljeforsin käsialanäyte. |
Minne Joonas Reivilä oli kadonnut? Vastausta ja tarinan jatkoa odotellessa lähetän terveisiä Lappeenrantaan Liisa Rinkiselle, jolta sain vuosia sitten tietää tästä mysteeristä.
Lähteitä:
KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.
