Metsävarojen riittävyydestä alettiin kantaa huolta 1800-luvun alkupuolella, ja metsien suojelemiseksi annettiin vuonna 1851 metsäasetus. Kruununmetsien käytöstä, muun muassa hakkuista ja kaskeamisesta, annettiin tiukat määräykset, jotka koskivat myös kirkollisvirkatalojen metsiä. Ylin valvontavastuu lain noudattamisesta oli läänien maaherroilla, ja paikallisesti metsänkäyttöä pitivät silmällä kruununvoudit ja ”muut metsän- ja kruununpalveliat”. Ihmisillä oli kuitenkin taipumus käyttää metsiä kuten ennenkin, ja käräjillä oli silloin tällöin joku vastaamassa syytteisiin metsänhaaskauksesta.
Vuoden 1857 syyskäräjille oli luvattomasta metsänkäytöstä haastettu kaksi Lopen pappilan torpparia, Heikki Ryd Rajalasta ja Heikki Juho Juhonpoika Nykullasta. Syyttäjänä toimi viran puolesta kruununnimismies Johan August Lindberg. Torppareilla oli esittää menettelylleen hyvät perustelut, mutta pari kolme käräjäkäyntiä vaadittiin ennen kuin asiassa saatiin päätös aikaan.
Nykulla
Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerrotaan, kirkkoherra von Qvanten oli huhtikuussa 1857 saanut luvan ottaa Prestkullan torpan maat pappilan käyttöön ja torppari Juho Juhonpoika sai perustaa Nykullaksi kutsutun uuden torpan kauemmas pappilasta. Käräjäpöytäkirjoista selviää, että uuden torpan perustamisesta vastasikin Juhon poika Heikki Juho, ja torpan raivaus alkoi jo Juhon asuessa vielä Prestkullassa.
Sajaniemen Pälsillä vuonna 1857 pidetyillä syyskäräjillä Heikki Juho Nykullaa syytettiin luvattomasta hiilenpoltosta pappilan metsässä. Metsäalueella, jolla Nykulla sijaitsi, oli saman vuoden huhtikuun 14. päivänä pidetty katselmus. Silloin havaittiin, että Nykullan torpparilla oli metsässä kolme hiilimiilua. Lindbergin mukaan Nykulla oli kaatanut puita kahteen miiluun ja kolmannessa käyttänyt tuulenkaatoja. Miiluista oli saatu 210 kuormaa hiiliä, joista Nykulla oli toimittanut yhden häkillisen eli kymmenen kuormaa pappilaan ja loput myynyt. Lindberg vaati nyt Nykullalta korvausta käytetyistä puista.
Torppari Nykullaa oikeudessa avustanut varatuomari Anders Johan Åhlberg sanoi puheenvuorossaan, että Heikki Juho Nykulla oli raivannut peltoa ja niittyä entiselle metsäpaloalueelle. Hän oli kaatanut vielä pystyssä olleet palaneet puut ja käyttänyt hiilenpolttoon ne, joita ei itse tarvinnut. Lisäksi miiluihin oli käytetty suurehko määrä tuulen kaatamia puita. Hiiliä miiluista oli saatu vähemmän kuin nimismies väitti. Osan hiilistä Nykulla oli käyttänyt itse, osan vienyt pappilaan ja pari kuormaa myynyt.
Syyttäjä Lindberg halusi kuultavaksi kirkkoherra von Qvantenin, mutta koska tätä ei ollut haastettu, siirrettiin asian käsittely seuraaville käräjille.
Kirkkoherra selitti torpan siirtoa talvikäräjillä 1858. Koska Juho Juhonpoika oli jo iäkäs, oli sovittu, että Heikki Juho olisi isänsä apuna torpan perustamisessa. Syytös metsänhaaskauksesta oli kirkkoherran mielestä perusteeton, koska puut oli kaadettu pellon raivaamiseksi ja kyseinen kuloalue oli lisäksi määritelty pappilan kaskimaaksi. Kirkkoherra ilmoitti myös, että Nykulla oli toimittanut pappilaan häkillisen hiiliä. Nykullan avustaja Åhlberg vahvisti kirkkoherran selonteon pitävän paikkansa ja kysyi, eikö asiassa pitäisi kuulla myös vastaajan isää, Juho Juhonpoikaa. Syyttäjä Lindbergin vastalauseesta huolimatta oikeus päätti, että Juho Juhonpoikaa kuullaan, ja asia siirrettiin seuraaville käräjille.
Syyskäräjillä 1858 asiaa ajoi uusi kruununnimismies, Karl Adolf Frey. Juho Juhonpoika sanoi, ettei hänellä ole asiasta mitään tietoa, sillä torpan maat oli raivannut hänen poikansa, ja hän itse oli asunut vielä silloin Prestkullassa. Lautamiehet Berggren ja Seppälä, jotka olivat katsastaneet hiilimiilut ja riidanalaisen metsäalueen, todistivat, että miiluihin käytetyt puut oli kaadettu pelloksi ja niityksi raivatulta entiseltä kuloalueelta ja jokaiseen miiluun oli käytetty noin 70 kuormaa puuta. Oikeus totesi, että koska torpparilla oli kirkkoherran lupa kaataa puita torpan perustamiseksi ja koska hiilenpolttoon käytetyt puut oli otettu pelloksi raivatulta alueelta, ei siitä koitunut metsänhoidon kannalta mitään haittaa. Heikki Juho Nykulla vapautettiin kaikesta edesvastuusta.
[Pöytäkirjoissa esiintyvä ”kuorma” (lass) on epämääräinen mittayksikkö, jota käytettiin yleisimmin heinän mittana. Hiilen kauppamitta oli lästi, joka oli 12 tynnyriä eli 1,98 kuutiometriä.]
Rajala
Rajalan torppari Heikki Ryd oli haastettu syyskäräjille 1857 vastaamaan syytteeseen, että hän oli pappilan mailla polttanut kasken ja kylvänyt siihen 25 kappaa ruista. Kaskesta torppari oli saanut neljä tynnyriä 15 kappaa ruista ja neljä parmasta olkia. Heikki Ryd myönsi kaskenpolton, mutta selitti, että hän oli kirkkoherra von Qvantenilta saanut luvan peltoalan lisäämiseen. Hän esitti myös v. Qvantenin antaman todistuksen asiasta.
Asia siirrettiin seuraaville käräjille, jotta voitaisiin kuulla von Qvantenia henkilökohtaisesti. Kirkkoherra vahvisti silloin, että hän oli antanut Rydille luvan kaskeamiseen, koska Rajalan vanha pelto oli hallanarkaa aluetta. Kaskeamiseen käytetty metsä oli vähäistä koivumetsää laidunalueella torpan eteläpuolella. Heikki Ryd oli ilmoittanut kirkkoherralle, että kaskeen oli kylvetty 20 kappaa ruista ja siitä oli saatu noin neljä ja puoli tynnyriä ruista sekä neljä parmasta olkia. Näin ollen kirkkoherra pyysi syytteen hylkäämistä.
Kruununnimismies Lindberg kiisti, että kaski olisi ollut laidunalueella. Hän kutsui todistajiksi lautamies Abraham Berggrenin sekä torpparit Juho Eerikinpoika Haaviston ja Juho Juhonpoika Lepolan, jotka hänen kanssaan olivat edellisvuoden elokuussa suorittaneet katselmuksen kyseisellä kaskipellolla. Berggrenin mukaan aiemmin nuorta koivikkoa kasvanut kaskialue oli sopivaa peltomaaksi. Ryd oli myös alle virstan päähän torpasta toiseen paikkaan kaatanut kasken, jota ei vielä ollut poltettu. Sitä Berggren ei tiennyt, oliko aluetta käytetty laitumena vai ei. Haavisto, joka sanoi asuvansa vain virstan päässä Rajalasta, antoi samansisältöisen lausunnon ja lisäsi tietävänsä, ettei torpan lähimetsässä kasvanut tukkipuita ja että torpan ympärillä olevia alueita oli käytetty hevoslaitumena. Puolen peninkulman päässä Rajalasta asuva Juho Lepola vahvisti Haaviston lausunnon.
Nimismies Lindberg kiisti edelleen sen, että kaski olisi entistä laidunaluetta, ja halusi, että järjestettäisiin uusi katselmus. Oikeus ei kuitenkaan katsonut sitä tarpeelliseksi. Koska kaksi todistajaa oli yhtäpitävästi kertonut kasken sijaitsevan entisellä laidunalueella ja kirkkoherra oli antanut torppari Rydille luvan peltoalan lisäämiseen, oikeus katsoi korvausvaatimuksen perusteettomaksi.
Heikki Heikinpoika (Henrik Henriksson) oli syntynyt Rengossa 30.8.1811. Hän muutti Lopelle vuonna 1835 edellisenä vuonna vihityn puolisonsa Maija Liisa Mikontyttären kanssa saatuaan kirkonkylästä työpaikan Uotilan renkivoutina. Myöhemmin perhe asui Erävistössä ja Heikki alkoi käyttää sukunimeä Ryd. Se oli peräisin jonkin aikaa sotilaana olleelta isältä. Puoliso Maija Liisa kuoli keuhkotautiin vuonna 1850. Perheen kuudesta lapsesta vuonna 1843 syntynyt Matilda sijoitettiin kasvatiksi Erävistön virkatalon haltijalle lukkari Lindbergille. Vuonna 1855 Heikki Ryd avioitui Rajalan torpparinlesken Maija Stiina Heikintyttären kanssa ja oli Rajalan torpparina vuoteen 1865. Torppa siirtyi Maija Stiinan ensimmäisestä avioliitosta syntyneelle Juho Aleksanteri Lindvallille, ja Heikki Ryd perheineen muutti Salon Sylkiön torppaan. Hän kuoli vuonna 1876. Sylkiön torpparina jatkoi hänen poikansa Adolf.
Lähteitä:
KA Hml Janakkalan tk, Ca: 1 Lopen syyskäräjät 1857, Ca: 5 Lopen talvi- ja syyskäräjät 1858.
Keisarilllisen Majesteetin Armollinen Julistus Metsistä Suomen Isoruhtinanmaassa 9.9.1851.
Tiima, tiu ja tynnyri: Miten ennen mitattiin? Suomalainen mittasanakirja. Toim. Juhani Kostet et al. Turun maakuntamuseon julkaisuja 9. Viides uudistettu painos.
