Suurperheen äiti, myllärin vaimo

Joulukuussa 1821 palasi kotipitäjäänsä Laukaaseen Benvikissä opettajattareksi valmistunut Eeva Liisa Matintytär, joka Benvikin aikana oli alkanut käyttää sukunimeä Flyktman. ”Linum Inst. Elev” Eeva Liisa Matintytär on rippikirjassa merkitty pappilan sivulle.

Laukaan kirkkoherra Arvid Adolf Arwidsson oli Talousseuran yhteistyökumppani ja myös kiinnostunut kudontakoulun perustamisesta Laukaaseen. Benvikistä hyvät suositukset saanutta Eeva Liisa Flyktmania ilmeisesti ajateltiin koulun opettajattareksi. Koulusta ei kuitenkaan tullut ainakaan pitkäikäistä. Eeva Liisalla on ripilläkäyntimerkintä pappilassa vain vuonna 1822, ja muuttaessaan vuonna 1824 Kangasalan Liuksialaan hän asui Haapavatian Koivistossa pitäjänräätäli Matts Flyktmanin ja tämän puolison Anna Matintyttären luona.

Benvikissä viettämiensä kolmen vuoden ja neljän kuukauden aikana Eeva Liisa oli saanut palkkaa yhteensä 66 riikintaalaria 32 killinkiä, minkä hän kuittasi 1.12.1821. Lähde: KA Sta, Gs: 16 Talousseuran tilitykset tositteineen 1823.

Kirkkoherra Arwidssonin suhteilla lienee ollut vaikutusta siihen, että Eeva Liisalle järjestyi työpaikka Liuksialasta. Arwidssonin tytär Lovisa Amalia nimittäin oli naimisissa Liuksialan omistajan Carl Otto Meurmanin kanssa. Liuksialasta Eeva Liisa Flyktman muutti Messukylään Hatanpään kartanoon vuonna 1826. Sinnekin oli ajateltu kudontakoulun perustamista, ja Talousseura oli vuonna 1823 tiedustellut Hatanpään omistajalta Lars Gustaf Lefréniltä tämän kiinnostusta asiaan. Lefrén oli kuitenkin epäilevällä kannalla, eikä koulun aloittamisesta ole tietoa. Henki- ja rippikirjoista eivät ”jungfru” Eeva Liisa Flyktmanin työtehtävät Liuksialassa ja Hatanpäässä selviä. Kartanoissa toki tarvittiin ammattitaitoista kutojaa.

Puoliso Daniel Ärlig

Hatanpäässä Eeva Liisa Flyktman tutustui tulevaan mieheensä, vaununtekijä Daniel Ärligiin, ja heidät vihittiin vuonna 1828. [Danielin sukunimestä käytetään eri lähteissä myös muotoja Ärling ja Erling.]

Daniel Ärlig syntyi Siuntiossa 12.10.1797. Vanhemmat olivat Lill-Göcksin tilallinen Israel Ärlig ja Johanna Michelsdotter. Perhe muutti vuonna 1798 Vihdin Haimooseen, missä isä oli tilanvuokraajana. Danielin lisäksi perheessä oli neljä muuta lasta: Johan, Israel, Margareta ja Sophia. Margareta kuoli seitsenvuotiaana, Johan 28-vuotiaana vuonna 1820. Johan haudattiin Vihdissä kirkonkellojen ja surumusiikin saattelemana (med klockor och sorgmusik).

Daniel lähti vuonna 1818 oppipojaksi vaununtekijä Noah Pousarille Turkuun. Viiden vuoden kuluttua hän oli kisälli ja otti muuttokirjan Tukholmaan. On epäselvää, kävikö hän Tukholmassa, joka tapauksessa hän tuli samalla muuttokirjalla Helsinkiin helmikuussa 1824 ja meni töihin vaununtekijä Nyqvistille. Hatanpäähän hän muutti vuonna 1825. Ärligin ammatiksi mainitaan silloin vaununtekijä, mutta rippikirjasta 1832 lähtien hän on myös mylläri, ja vaununtekijä-titteli jää aikaa myöten kokonaan pois.

Myös Daniel Ärligin sisarukset muuttivat Messukylään. Sophia oli tullut jo vuonna 1822 Tampereelle, ja Israel muutti Messukylään vuonna 1831. Israelista tuli lampuoti Hatanpään omistamaan Erkkilän Keskiseen, sisar Sophia avioitui mylläri Isak Romsin kanssa. Sisarusten väliset suhteet olivat kummivalinnoista päätellen läheiset. Kun sekä Isak Roms että Sophia kuolivat hukkumalla, Isak 1835 ja Sophia 1837, Daniel otti kasvatikseen sisarensa viisivuotiaan Gustava-tyttären ja Israel-veli puolestaan vasta isänsä jälkeen syntyneen, Israeliksi kastetun sisarenpoikansa.

Hatanpään kartanon omistajan Lars Gabriel Lefrénin puoliso, Catharina Lefrén, oli saanut jo nuorena uskonnollisen herätyksen, ja hänen aikanaan Hatanpäästä tuli tärkeä hengellisen elämän keskus. Catharina Lefrénillä oli ystäviä ruotsalaisissa herrnhutilaisten piireissä, mutta muidenkin herätysliikkeiden edustajia vieraili kartanossa, muiden muassa Suomen Pipliaseuran perustanut John Paterson sekä Henrik Renqvist. Erilaiset ryhmät toimivat hyvässä sovussa, ja varsinkin lähetysharrastus virisi voimakkaasti. Myös mylläri Daniel Ärlig kuului herätysliikkeen piiriin. Kielitaitoisena hän hoiti kirjeenvaihtoa lähetystyöhön lähteneen Samuel Hebichin kanssa.

Catharina Lefrén jäi leskeksi 1825, ja kartano myytiin Nils Johan Idmanille. Catharina Lefrén muutti takaisin Ruotsiin vuonna 1834, minkä jälkeen herrnhutilaisuuden vaikutus väheni. Lähetysharrastus jatkui Finlaysonin tehtaan piirissä. Tampereelle konepajan ja myöhemmin puuvillatehtaan perustanut James Finlayson tunsi Lefrénit, mutta oli itse kveekari eikä ollut mukana Hatanpään piireissä. Puuvillatehtaan paikallisjohtajaksi valittu Ferdinand Uhde sen sijaan oli tärkeä uskonnollinen vaikuttaja, joka osallistui myös lähetystoimintaan, ja Daniel Ärlig tunsi hänen piiriinsä kuuluvia henkilöitä.

Herännäispiireissä toimi useita naisia. Esimerkiksi Finlaysonin tehtaan lankamyymälän hoitajalla Katarina Ekblomilla oli merkittävä rooli lähetystyössä. Ei ole tietoa siitä, oliko Eeva Liisa Flyktman aktiivisesti mukana toiminnassa. Osallistumista kodin ulkopuolisiin tilaisuuksiin rajoitti tietysti kodinhoito, ja todennäköisesti hän myös teki työtä kutojana ja kehrääjänä.

Lapset

Eeva Liisa Flyktman ja Daniel Ärlig saivat yhdeksän lasta. Vanhimman pojan kummit olivat raatimies Herman Liljelund puolisoineen sekä Maria Loviisa Flyktman ja hänen puolisonsa, satulaseppä Karl Kihlström. Viimeksi mainitut olivat Eeva Liisan kotipuolesta tuttuja. Daniel Ärligin sukulaisia oli monen lapsen kummeina, samoin hänen hengenheimolaisiaan. Toiseksi vanhimman pojan kummien joukossa olivat patronessa Lefrén ja demoiselle Augusta Lefrén. Muita herännäispiireihin kuuluvia kummeja olivat muun muassa aiemmin mainittu neiti Katarina Ekblom sekä Hatanpäässä myllärinä toiminut Johan Eriksson puolisoineen. Erikssonista tuli myöhemmin Finlaysonin ruokalanpitäjä (kosthållare). Daniel Ärlig ja Eeva Liisa Flyktman puolestaan olivat kolmen Erikssonin lapsen kummeina.

Eeva liisa Flyktmanin ja Daniel Ärligin lapset:

1. Lars Gustaf Ärlig, s. 6.6.1828, k. 14.12.1869 Porvoo. Rakennusmestari, maanviljelijä. Puoliso Emilia Sofia Wikman.
2. Israel Ärlig, s. 15.11.1829, k. 2.5.1868 Helsingin pitäjä. Mylläri, kestikievarin omistaja.
3. Johan Samuel Ärlig, s. 9.2.1832. Kauppa-apulainen, isän perukirjassa 1868 ”merimies Australiassa”.
4. Carl Paulus Ärlig, s. 25.3.1834, k. 12.2.1890 Tampere. Mylläri. Puoliso Henrika Loviisa Söderholm.
5. Petrus (Petter) Ärlig, s. 4.4.1836. Urkurinoppilas, kirjanpitäjä, kestikievarin pitäjä, aliupseeri, löysä. Puoliso kätilö Augusta Antonetta Armorin. Avioero.
6. Josef Ärlig, s. 11.8.1838, k. 11.5.1907 Orimattila. Mylläri, talollinen. Puoliso Henrika Matintytär.
7. Daniel Rafael Ärlig, s. 5.1.1841, k. 2.1.1897 Helsingin pitäjä. Kirjanpitäjä. Isän perukirjassa ”kestikievarin kirjuri Helsingin pitäjässä”.
8. Maria Ärlig, s. 1.11.1843, k. 15.7.1888 Tampere.
9. Pauliina Ärlig, s. 23.10.1846, k. 16.6.1899 Tampere.

Ärligin perheen kaikki pojat opiskelivat Tampereen ala-alkeiskoulussa eripituisia aikoja. Maria-tytär lähti palvelukseen kodin ulkopuolelle. Pauliina asui vielä aikuisena äitinsä kanssa.

Mylläri Daniel Ärlig kuoli 70-vuotiaana vuonna 1867. Eeva Liisa eli leskenä vielä 21 vuotta. Hän kuoli 85-vuotiaana 25.3.1888. Eeva Liisan perukirjaa ei ole löytynyt, mutta Daniel Ärligin perukirjassa luetellaan puolison ammattiin liittyviä tavaroita: kangaspuut, niidet, kaiteita, kaksi rukkia, kahdet vyyhdinpuut ja yhdet kerinpuut, rautatemppelit, kaksi syöstävää, kaksi häkilää. Lisäksi jäämistössä oli mankeli ja kolme naulaa villalankoja. Perukirjan valossa näyttää siltä, että Eeva Liisa ainakin vielä miehensä kuoleman aikoihin kutoi työkseen.

Lähteitä:

ÅAB FHS, D XV 1 b.

KA Sta, Gs: 16 Talousseuran tilitykset tositteineen 1823.

KA Hml, Satakunnan tk Ec1: 20 Kangasalan käräjäkunnan perukirjat 1868.

SSHY. Tampereen ym. kirkonkirjat. Jäsensivut.

Rasila, Viljo 1984: Tampereen historia II 1840-luvulta vuoteen 1905. Tampere: Tampereen kaupunki.

Innala Aune ja Raevuori Yrjö 1946: Tampereen vanhat alkeiskoulut. Pedagogio. Ala-Alkeiskoulu. Yläalkeiskoulu. Tampereen historiallisen seuran julkaisuja VI. Tampere.