Hulinaa Hämeenlinnassa

Paikallismajuri Stark lähetti kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskille 31. joulu­kuuta päivätyn kirjeen. Siinä hän ilmoitti, että Hämeen­linnassa oli pidetty 28. ja 29. joulu­kuuta 1828 julki­sia huvi­tilai­suuk­sia (publica Assembléer), vaikka keisa­rin mää­räämä suru­aika oli vielä voi­massa. Keisari Nikolai I:n äiti Maria Fjo­dorov­na oli kuollut marras­kuun 5. päivänä.

Kenraalikuvernööri Zakrevski määräsi Uudenmaan ja Hämeen läänin maa­herran Carl Klickin vaati­maan Hämeen­linnan por­mes­ta­ril­ta Gustaf Adolf Lager­bladilta seli­tystä. Lager­blad toi­mitti selon­teon maa­her­ralle 17. helmi­kuuta. Maa­herra lähetti sen venä­jäksi kään­net­ty­nä ken­raa­li­kuver­nöö­rille 13./25. helmi­kuuta. 

Lagerblad aloitti pitkän selontekonsa tähdentämällä, ettei Hämeen­linnassa ol­lut suin­kaan pidet­ty julki­sia huvi­tilai­suuk­sia pai­kal­lis­majuri Starkin ilmoitta­mina päivinä 28. ja 29. joulu­kuuta. Sen sijaan niitä oli pidetty talvi­markkinoiden aikaan 9. ja 10. tammi­kuuta kulu­vana vuonna. Vanhan luvun mukaan nämä päivät olivat 28.–29. joulu­kuuta.

Ennen tarkempaa selitystä Lagerblad halusi tehdä tiettäväksi, miten hän ja muut hämeen­linna­lai­set suhtau­tuivat mark­kina-aikoina pidet­tä­viin huvi­tilai­suuk­siin:

Suomessa on yleisesti tiedossa, että täällä Hämeen­linnassa pidettävät markkinat kuulu­vat maan suurim­piin. Niin muo­doin tänne tulee markki­noiden aikaan melkoi­sesti kauppiaita ja ostajia sekä läheltä että kaukaa. Koska kaupun­gissa on ahdasta, tungok­selta on mahdoton välttyä. Ihmis­vilinästä voi koitua hait­taa kai­kille niille, jotka tulevat tänne muualta tapaa­maan suku­laisia tai käy­mään kaup­paa.

Tämän vaikeuden välttämiseksi kaupungin asukkaat ovat keksi­neet oivan keinon: markki­noiden aikaan järjes­te­tään tilai­suuk­sia, jotka kes­kit­ty­vät enem­män ylei­seen seu­rus­te­luun kuin tans­si­mi­seen ja huvin­pitoon. Mark­ki­noi­den aikana järjes­tet­tä­vät tilai­suu­det tar­joavat kau­pun­ki­lai­sil­le pie­nen tulon­lähteen ja mahdol­li­suu­den tu­tus­tua ihmi­siin. Näissä niin sano­tuissa mark­kina­ilta­mis­sa (sub­scri­berade mark­nads assembléer) on moni vieras mielik­seen käynyt. 

Pormestari Lagerblad tähdensi, ettei hän ollut antanut lupaa edellä kuvatun kal­taisten tilai­suuksien jär­jes­tä­mi­sel­le. Tosin hän ei ollut myös­kään kiel­tä­nyt niitä, mutta rat­kai­suun hän oli pää­ty­nyt paina­vista syistä. Ellei kaupun­gissa oli­si paik­kaa, jossa markki­noi­den aikaan voisi viet­tää il­toja säädyl­li­ses­ti, paljon nuoria­miehiä muista kau­pun­geis­ta kerään­tyi­si kapa­koi­hin. Siitä taas seu­raisi uhka­peliä ja väki­val­tai­suuk­sia, joiden sel­vit­tä­mi­seen polii­sil­la ei ollut tarpeeksi apu­voimia.

Lagerblad kiinnitti huomiota vielä siihen, että teatterit olivat Hänen Keisa­rilli­sen Majes­teet­tinsa lu­valla jär­jes­tä­neet näy­tän­töjä tammi­kuun alusta lähtien ja että hänen kuule­mansa mu­kaan muual­la­kin maas­sa oli pi­detty jul­ki­sia huvi­tilai­suuk­sia sa­moi­hin ai­koi­hin. Li­säk­si huhut­tiin, että Pieta­rissa suru­aika oli päät­ty­nyt toi­se­na joulu­päi­vänä.

Paikallismajuri Starkin esittämään ilmiantoon pormestari Lagerblad halusi lisätä, että paikallis­majuri oli jo lähes kah­den vuoden ajan jättä­nyt osal­lis­tu­mat­ta mark­ki­noi­den aikai­siin tilai­suuk­siin. Lisäksi Stark oli saa­nut tah­dit­to­mil­la vih­jai­luil­laan koko Kei­sa­ril­li­sen 46. jää­käri­rykmen­tin tänne sijoi­te­tun kol­man­nen patal­joo­nan upsee­ris­ton kart­ta­maan ky­sei­siä tilai­suuk­sia. 

Lopuksi pormestari Lagerblad vakuutti tietävänsä, etteivät kaupunki­lai­set suin­kaan pidä häntä virka­mie­henä, joka poik­ke­ai­si lakien ja ase­tus­ten nou­dat­ta­mi­ses­ta. Hän pahoit­te­li selon­tekonsa moni­sanai­suutta mutta katsoi seikka­peräi­syy­den vält­tä­mät­tö­mäksi ”kaik­kien varjo­jen häl­ventä­miseksi” (till för­skingrande af hvarje skugga).

Lähteitä:
KA Hki Kenraalikuvernöörinkanslia, Fa:378 Yleiset aktit 1829.
KA Hml Uudenmaan lka, Ea:334a Kirjeasiakirjat 1829.