Blogissa on aiemmin ollut puhetta Lopelta 1800-luvulla muuttaneista, jotka lähtivät Pietariin käsityöläisoppiin. He olivat kaikki tietysti miespuolisia. Hagforsin perheestä tosin lähtivät veljesten lisäksi myös tyttäret Gustava ja Hedvig. Heistä tuli Pietarissa piikoja, ja piikominen olikin useimpien Pietariin muuttaneiden nuorten naisten ensimmäinen toimeentulon lähde.
Suomalaisia houkutteli Pietariin palvelijoiksi ennen muuta kotimaata korkeampi palkkataso. Myös työehdot olivat joustavammat: Suomessa piiat, kuten muukin palvelusväki, olivat vuosipalveluksessa, Pietarissa palveltiin kuukausipalkalla ja palveluksesta oli helppo erota. Suomalaisnaiset olivat kysyttyä työvoimaa, sillä heitä pidettiin rehellisinä, siisteinä ja huolellisina. Monilla oli jo Suomessa hankittua työkokemusta, ja Pietarissa ensimmäinen työpaikka oli usein suomalaisperheissä. Kielitaidon kartuttua voitiin sitten hakeutua myös ulkomaalaisten tai venäläisten palvelukseen.
Kaikki eivät hyville palkoille päässeet. Hyvin pärjänneetkään eivät aina säästyneet maanmiestensä arvostelulta. Moni piika kuulemma tuli ”tuota pikaa sellaiseksi mamselliksi, että pois tieltä”. Kun sitten palveluspaikka meni, oli edessä turmion tie. Pietarin kirjeenvaihtaja varoittaakin Karjalatar-lehdessä 1887 palvelusväkeä Pietariin ”tulwaamasta”: ”Tosin se [Pietari] woi olla usealle, joka wiisaasti ja waatimattomasti osaa elää, onnen maa, waan useimmille on se warmaan turmion kurimus.”
Naiset eivät yleensä suunnitelleet palvelijattaren uraa loppuelämänsä ammatiksi. Kuten kotimaassakin, pyrkimys oli avioitua. Monet menivät naimisiin suomalaista syntyperää olevien käsityöläisten kanssa. Venäläinen tai ainakin ortodoksista uskoa tunnustava puoliso oli ainakin kuudella Lopelta Pietariin muuttaneella neidolla.
Kolme neitoa Joentaustan kylästä
Joentaustan Peltolan lampuodin, myöhemmin itsellisen, Juho Collinin (Kollin) ja Leena Heikintyttären 8.9.1839 syntynyt tytär Amanda Amalia Collin otti muuttokirjan Pietariin elokuussa 1857 ja tuli kaupunkiin seuraavan vuoden helmikuussa. Veli Adolf, s. 1831, oli muuttanut Pietariin jo aikaisemmin. ”Hopeatyöntekijä” Adolf Collin muutti vuonna 1865 Moskovaan, eikä hänen vaiheistaan siellä ole tietoa. Amanda Amalia jäi Pietariin ja avioitui Novgorodissa syntyneen ”kreikanuskoisen” Dmitri Haritonovin kanssa huhtikuussa 1880. Sulhanen oli 32-vuotias, Amanda Amalia oli täyttänyt jo 40. Pariskunnan mahdolliset lapset eivät näy suomalaisen seurakunnan kirjoissa, kuten eivät muidenkaan ortodoksiuskoisten kanssa avioituneiden naisten lapset. Amanda Amalia mainitaan vielä 1897 alkavassa henkilöhakemistossa.
 |
| Pietarin Suomen passivirasto lähetti muuttaneista tietoja maaherralle ja sitä kautta suomalaiseen kotiseurakuntaan. Hämeen lääninkanslia ilmoitti toukokuussa 1882 Lopen kirkkoherralle, että vuonna 1858 Pietariin muuttanut Amanda Amalia Kollin on 28.4.1880 vihitty Novgorodista kotoisin olevan talonpojan Dmitri Wasiljeffin (Vasilinpojan) kanssa. Pyhän Marian seurakunnan kirjoissa miehen nimi on Dmitri HaritonoffLähde: KA Hml Lopen srk, Saapuneet kirjeet. |
Samana päivänä Amanda Amalian kanssa otti muuttokirjan Pietariin Wendla Sofia Leander. Hän syntyi 30.10.1831 Joentaustan Mäkilässä räätäli Juho Leanderin ja Eeva Stiina Sajalinin perheeseen. Ennen Pietariin muuttoa Wendla ehti olla muutamassa palveluspaikassa Lopella, muun muassa tukkukauppias Långilla. Hän jätti muuttokirjan Pietarin suomalaiseen seurakuntaan joulukuussa 1857. Vuonna 1861 Wendla Sofia meni naimisiin Hiitolassa 1823 syntyneen Mikko Karjalaisen kanssa. Mikko, joka oli ammatiltaan työläinen, kuoli vuonna 1865. Pariskunnalla oli yksi lapsi, Sofia Mariana, syntynyt 7.4.1864. Isän kuoleman jälkeen tytär on merkitty muuttaneeksi Hiitolaan vuonna 1866, ja siellä hän kuoli samana vuonna. Wendla Sofia eli Pietarissa leskenä. Viimeinen merkintä hänestä on vuodelta 1893.
Joentaustan kylässä 25.2.1857 syntyneen Ida Karolina Lukanderin vanhemmat olivat pitäjänsuutari Kustaa Lukander ja Maria Enqvist. Idalla oli vuonna 1853 syntynyt sisar Maria Eufrosyne ja vuoden vanhana kuollut veli Kustaa Aleksander (1855–1856). Lapsuus oli vaikea. Vanhempien avioliitto oli riitainen, ja kun kirkkoherran monet varoitukset ja tuomiokapitulin kehotukset sopuun olivat tehottomia, pariskunta tuomittiin kahden vuoden asumuseroon. Vuoden 1858 syyskäräjillä Kustaata syytettiin yrityksestä polttaa mökki, jossa vaimo lastensa ja äitinsä kanssa asui. Kihlakunnanoikeus totesi hänet syylliseksi tekoon, mutta hovioikeus kumosi tuomion todisteiden puutteessa. Vuonna 1861 Kustaa ja Maria tuomittiin neljän vuoden asumuseroon. Maria muutti Helsinkiin, mutta palasi lasten kanssa Lopelle vuonna 1868, ja samana vuonna sekä hän että puoliso Kustaa Lukander kuolivat lavantautiin.
Syyskuussa 1874 seitsemäntoistavuotias Ida Karolina lähti mainekirjalla Pietariin, mikä mainitaan hänelle 1879 annetussa muuttokirjassa. Vuonna 1882 hän avioitui Kontiolahdella 24.1.1850 syntyneen suutari Lars (Lauri) Malmströmin kanssa. Pariskunnan esikoinen Gustaf Adolf oli syntynyt jo 1879 (k. 1880), ja seuraava lapsi Olga Maria vuonna 1881, jolloin Idan sanotaan olevan palvelustyttö (Dienst Mädchen). Avioliitossa syntyivät Alma Fredrika vuonna 1884 ja Hilma Karolina vuonna 1888. Vuoden 1888 lopulla Malmströmit muuttivat Kontiolahdelle. Nuorin tytär oli ilmeisesti kuollut pienenä, sillä häntä ei mainita muuttaneissa eikä Kontiolahdella.
Vuonna 1894 Lars, Ida ja ainakin Alma Fredrika olivat muuttaneet takaisin Pietariin. Perheeseen syntyi silloin vielä yksi tytär, joka sai nimekseen Hilda Maria. Lapsi kuoli parin kuukauden ikäisenä. Ida Karolina kuoli Pyhän Marian haudattujen luettelon mukaan Pietarissa 17.1.1903. Perhe lienee ollut kaupungissa töissä väliaikaisesti, sillä heidät on merkitty myös Kontiolahden rippikirjaan, eikä muutosta ole merkintöjä. Pyhän Marian 1903 alkavassa hakemistossa mainitaan Lars Malmström ja tytär Alma Fredrika. Lars Malmström kuoli 10.12.1903, ja hänet on haudattu Kontiolahdelle.
Lopelta muutti Pietariin 1800-luvulla kolmisenkymmentä naista, edellä mainittujen lisäksi muun muassa seuraavat:
Monet Pietariin lähteneet palasivat Suomeen pian, kuten Lopenkylän Kyöstilän muonatorpparin tytär Miina Lehtonen (s. 13.12.1857), joka jätti muuttokirjan Pietariin vuonna 1881 ja tuli takaisin jo 1887. Parikymmentä vuotta viihtyi Pietarissa pappilan Vahteriston torpparin tytär Eeva Kristiina Iisakintytär (s. 18.5.1839), joka muutti sinne Helsingistä vuonna 1863 ja palasi Lopelle 1884.
Lähteitä:
Engman, Max 2004: Pietarinsuomalaiset. Helsinki: WSOY.
SSHY Lopen kirkonkirjat. Jäsensivut.
Riksarkivet, S:ta Katarina svenska församling i S:t Petersburg.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Karjalatar 4.11.1887 no 87, s. 2.
Ida Karolina Lukanderin vanhempien riitaisa avioliitto oli aiheenani sukututkimuskurssilla 2017.
