Meritullivahtimestarin rouva

Benvikin oppilas numero 1, Sara Greta Grönlund, tuli kouluun toukokuussa 1818 ja oli pellavaopissa Kaskisissa kaikkiaan 3 vuotta 5½ kuukautta. Hän sai opiskelun aikana palkkaa 20 riikin­taalaria vuodelta eli yhteensä 69 riikintaalaria kahdeksan killinkiä.

Sara Gretan käsialanäyte 18.6.1822 Turussa. Lähde KA Sta, Gs:16.

Benvikin alkupään neidot saivat maaliskuussa 1823 seuraavan sisältöisen todistuksen, jonka oli alle­kirjoittanut N. G. af Schultén. Todis­tuksen saivat neidot 1–23 lukuun otta­matta neitoja 15, 17 ja 22. Ilman todistusta jäivät Maria Johanin­tytär, joka oli lähtenyt Benvikistä sairauden takia jo vuonna 1819, Clara Matintytär Roth ja Eva Österberg, joka oli kuollut joulukuussa 1822.

Keisarillisen Suomen Talousseuran pellavan­jalostus­insti­tuutissa Ben­vikissä on opetta­ja­tar – – saanut opetusta pellavan vilje­lyksessä, hoidossa ja käsittelyssä sekä kehruussa, kutomisessa ja pellavan valkaisussa Ruotsin Ånger­man­landissa nouda­tetta­vaan tapaan. Hänen on insti­tuutista lähtiessään todettu omaavan – –  tiedot näissä aineissa, ja koska hän on lisäksi opiskelu­aikanaan käyttäy­tynyt siivosti ja kunnialli­sesti ja ollut toimelias, voi Talous­seura suosi­tella häntä lämpi­mästi jokaiselle, jolle hän esittää tämän Talousseuran avoimen kirjeen.

(Wid Kejserliga Finska Hushållnings Säll­skapets Linne­slöjds Institut på Bennvik har Lärarinnan – – blifvit under­visad uti Linets odling skötsel och be­redning, samt uti spånad wäf­vande och lärfts ble­kning, efter det sätt som för dessa handteringar uti Ånger­man­land af Konunga Riket Sverige brukeligt är, och har hon vid utgåendet från Insti­tutet befunnits äga – –  insigt uti dessa stycken, och som hon derjemte under Läro­tiden sig sedigt, är­bart och driftigt uppfört, får Säll­skapet henne hos en och hvar, för hvilken hon detta Säll­skapets öppna bref uppvisar, på det bästa re­com­mendera.)

Turkuun 

Kuopiossa syntynyt Sara Greta oli tullut Benvikiin vuonna 1818 Pornai­sista. Pornais­ten rippi­kirjan mukaan hän palasi Pornai­siin 10.2.1823 Tenholasta. Häntä ei kuitenkaan näy Tenholan rippi­kirjassa eikä muutta­neiden luettelossa. Pornai­sissa Sara Gretalla on ehtoollis­merkintöjä vuosina 1823 ja 1824, ja edellä mainittu af Schulténin allekirjoittama todistus toimitettiin Samuel Cederille Pornaisiin. Keväällä 1825 Sara Greta muutti Turkuun, jossa hänet vihittiin Carl Axel Cajan­derin kanssa 13. marraskuuta samana vuonna. Carl Axel oli syntynyt Maskussa 6. huhtikuuta 1799, ja hänen vanhem­pansa olivat lukkari Carl Cajander ja Gustava Magdalena Ylenius. Cajander oli otettu 21. huhtikuuta 1825 Turun meri­tulli­kamarin yli­mää­räiseksi vahti­mestariksi. 26. lokakuuta 1826 päivätyn ansio­luettelon mukaan Carl Axel osoitti työssään uut­te­ruutta ja tark­kaa­vaisuutta.

Sara Greta ja Carl Axel asuivat Turussa Luostarikorttelin taloissa 144, 176 ja 53, Tegelsalen-korttelin talossa 102 ja Etelä­korttelin eri taloissa. Vuosina 1846–1850 perhe asui Kristiinan­kaupungissa.

Sara Greta ja Carl Axel saivat yksitoista lasta:
Gustava Margareta 28.2.1826
Johanna Petronella 27.6.1828
Karl Adolf 2.1.1830, k. 10.1.1830
Karl Jakob Fredrik 20.12.1830, k. 13.12.1839
Hilda Fredrika 20.9.1832, k. 14.4.1833
Knut Felix 13.1.1834, k. 2.6.1839
Hoseas 23.9.1835
Axel Valfrid 12.10.1837, k. 29.7.1839
Theodor Bernhard 3.3.1840
Hugo Sebastian 7.5.1842, k. 12.11.1842
Hilma Augusta 19.3.1844, k. 17.9.1845.

Kun Sara Gretan isä kävi syyskuussa 1827 Turussa lunastaakseen Turun hovioikeuden päätöksiä, hän kenties näki ensimmäisen lapsenlapsensa, Gustava Margaretan.

Sara Gretan ja Carl Axelin lapsista seitsemän kuoli alaikäisinä. Kolmanneksi nuorin lapsi, Theodor Bernhard, muutti 1846 vanhempiensa mukana Kristiinan­kaupunkiin ja palasi Turkuun 1850 vähän ennen vanhempiaan. Sieltä hän muutti vuonna 1853 Uuteen­kaupunkiin ja 1856 takaisin Turkuun. Puoti­palvelija Theodor Bernhard Cajander kuoli Turussa 22-vuotiaana 7. touko­kuuta ja haudattiin 9. toukokuuta 1862. Muiden aikui­siksi eläneiden lasten vaihei­siin palataan tuonnempana.

Carl Axel Cajander työskenteli partioaluksessa Kaskisten ja Kristiinankaupungin meri­tulli­kamari­piirissä. Alku­vuodesta 1850 hän haki sairaal­loisuuden takia vapautusta työstään ja anoi samalla täyttä eläkettä elämänsä loppuun asti. Tullin yli­johto­kunta lähetti maaliskuun lopulla senaatille kirjeen ja totesi siinä, että Cajander oli ollut tulli­laitoksen palve­luksessa lähes 25 vuotta ja oli täyttänyt 50 vuotta. Hän ei olisi ollut palvelus­vuosiensa eikä ikänsä perusteella oikeu­tettu kuin puoleen eläkkeeseen. Lääkärintodistuksen mukaan Cajander oli kuitenkin tullut meri­tulli­vahti­mestarin työssään niin sairaaksi, ettei hänestä ollut enää työn­tekoon. Niinpä senaatti esitti valtio­sihteerin­virastolle, että Cajanderille myönnet­täisiin 64 hopea­ruplan 30 kopeekan vuo­tui­nen eläke, joka vastasi hänen nykyistä palk­kaansa. Valtio­sihteerin­virasto ilmoitti kesäkuussa 1850 kenraali­kuvernöörille, että Hänen Keisa­rilli­nen Majes­teet­tinsa on nähnyt hyväksi myöntää Cajanderille mainitun suuruisen eläkkeen.

Nopeakulkuinen tullisluuppi nosti määräysten mukaan tullilipun vasta sitten, kun tarkastettavaksi aiottu laiva ei enää päässyt pakenemaan.

Sara Greta kuoli Turussa 18.8.1867. Carl Axel muutti vuonna 1873 Mynämäelle Kalliksen tilalle, jota isännöi hänen pikku­veljensä, vuonna 1821 syntynyt Nils Alexander Cajander. Carl Axel kuoli vanhuu­teen 2. heinä­kuuta 1884.

Lähteitä:
KA Astia Ansioluettelokokoelma. Linkki tekstissä.
KA Hki VSV, Valtiosihteerinviraston akti 184/1850.
KA Sta, Gs:13, Gs:16, Gs:19.
ÅAB FHS, B I 11.