Jo ennen Benvikistä tulleita opettajattaria monet maaseudun naiset harjoittivat pellavankudontaa ansaintamielessä. Naiskutojia on kuitenkin vaikea rippikirjoista löytää, sillä he ovat ”vaimoja” tai ”piikoja” ja ”itsellisiä” ilman tarkempaa ammattinimikettä. Mieskankurit sen sijaan ovat käsityöläisinä selvästi esillä. Heitä oli Hattulassakin useita, esimerkiksi Maria Lakan kotikylässä Rahkoilassa ja hänen synnyinkylässään Pekolassa.
Stjerna-suku
Rahkoilan kylässä toimi Maria Lakan aikaan pellavakankurina Anders Stjerna. Henkikirjoissa Stjernan sanotaan olevan ”buldans väfvare”. Buldaani on karkeaa kaksiniitistä kangasta, josta valmistetaan esimerkiksi säkkejä ja työvaatteita. Stjerna siis tuskin kilpaili Marian kanssa hienojen kankaiden kutojana, mutta saman kylän asukkaina he varmaan tunsivat hyvin toisensa.
Anders Stjerna syntyi Hauholla vuonna 1789. Hänen isänsä, niin ikään Anders Stjerna (1762–1836), oli myös ammattikankuri. Nuorempi Anders Stjerna muutti puolisonsa, Tuuloksessa 1792 syntyneen Anna Stina Lindqvistin kanssa Hattulaan vuonna 1820. Perheeseen syntyi neljä lasta:
- Gustava Ulrika, s. 16.2.1821, joka avioitui muurarimestari Anders Kreanderin kanssa. Anders Kreander oli Maria Lakan puolison Johanin veli, 17 vuotta nuorempi. Lapsia oli viisi: Vilhelmina 1847, Gustava 1849, Fredrika 1851, Anders 1854 ja Carl Gustaf 1856.
- Vilhelmina, s. 15.1.1824. Hänen puolisonsa oli suutari Johan Fredrik Ekholm. Pariskunnan esikoisena syntyi Gustava 26.9.1847, sitten viisikuisena kuollut Johan Gustaf vuonna 1850 ja saman nimen saanut toinen poika 1851.
- Carolina (Charlotta), s. 10.5.1827. Carolina kuulutettiin toukokuun 1851 alussa Henrik Nyqvistin kanssa, mutta aiottu avioliitto purettiin yhteisestä sopimuksesta, ja erokirja tuli tuomiokapitulista heinäkuussa 1851. Vuonna 1856 Carolina avioitui Johan Matinpoika Karbinin kanssa ja muutti Tyrväntöön.
- Carl Gustaf, s. 9.9.1832. Carl Gustaf oli suutarinopissa ensin Vanajassa ja sitten Vilhelmina-sisaren puolison suutari Ekholmin luona. Vuonna 1852 hän ulosoppineena muutti Tyrväntöön ja vaihtoi sukunimekseen Lindqvistin, joka oli äidin sukunimi. Naimisiin menonsa jälkeen hän asui Tyrvännön Suontaustan kylässä.
Anders Stjerna kuoli keuhkotautiin 23.5.1846. Kutojan ammatti jatkui hänen jälkipolvissaan tyttärien kautta. Etelä-Hämeen pellavakankureita ja kilpikankaita tutkineen Marja-Liisa Ripatin mukaan sekä Gustava Ulrika että Vilhelmina Stjerna olivat kutojia, samoin Vilhelminan tytär Gustava Ekholm. Hämeen Sanomissa 5.7.1889 on uutinen kyseisenä vuonna Hämeenlinnan maanviljelysnäyttelyssä jaetuista huomionosoituksista. Naisväen käsitöissä jaettiin 15 markan rahapalkinto muun muassa Gustava Ekholmille rällikudoksesta (dräll = kilpikangas, esimerkiksi pöytäliinoihin käytetty kuviolliseksi kudottu kangas). Todennäköisesti kysymyksessä oli juuri Vilhelmina Stjernan tytär Gustava. Artikkeli maatalousnäyttelystä on muutenkin mielenkiintoista luettavaa. Siitä on uutinen jo numerossa 51 ja sen jälkeen lisää numeroissa 52–54.
Johan Michael Rennicke
Pellavakankuri Johan Michael Rennicke muutti Hattulaan Pietarista vuonna 1828. Hän oli Preussin kansalainen ja syntynyt 11.6.1797 Königerodissa Mansfeldin kreivikunnassa Gottlieb Rennicken ja Anna Catharina Einikinin perheeseen. Suomeen hän tuli Lepaan kartanon ja Pekolasta maatilan ostaneen kauppias Philipp Petter Heimburgerin vanavedessä ja toimi kutojamestarina tämän perustamassa kutomossa Pekolassa. Rennicke avioitui niin ikään Pietarista tulleen Iso-Paturin taloudenhoitajattaren Maria Normanin kanssa. Perheeseen syntyi kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, joista toinen kuoli nelivuotiaana.
Rippikirjan mukaan Rennickellä oli apunaan oppipojat, myöhemmin kisälleiksi edenneet Elias Hurt (myöhemmin Grönvall), s. 24.2.1811 Hattulassa, Alexander Michelsson, s. 25.11.1816 Tyrvännössä, ja Matts Wilhelm Gröndahl, s. 28.9.1819 Hämeenlinnassa. Vuonna 1834 tuli kutomoon oppipojaksi Vanajassa 23.7.1819 syntynyt Anders Johan Vallenius.
Lokakuussa 1835 pidetyssä kirkonkokouksessa esiteltiin Heimburgerin kutomossa valmistetut kaksi hienoa kangasta, joille toivottiin anottavan Suomen talousseuran palkintoa. Molemmat olivat 60 kyynärän mittaisia ja kuuden korttelin levyisiä. Mestari Rennicken kutomassa palttinassa loimilankojen määrä oli 3000 ja ”ulosoppineen” Elias Grönvallin karkeammassa kudonnaisessa 2574. Talousseura myönsi Rennickelle 18 pankkoruplan palkinnon, Grönvall sai kudonnaisestaan yhdeksän pankkoruplaa.
Palttinakankaita vietiin Hämeenlinnan seudulta vuosisadan alussa Pietariin saakka. Heimburger oli liikesuhteittensa kautta mukana kuvioissa, sillä vuoden 1829 tammikuussa hämeenlinnalainen kauppias Johan Adolf Jusselius lähetti Pietariin ”Herra Tukkukauppias Peter Heimburgerille tässä maassa valmistettuja pellava- ja puuvillakankaita”:
1400 arsinaa eli noin 996 metriä pellavapalttinaa, josta suurin osa valkaistua, 154 arsinaa puuvillapalttinaa, kaksitoista tusinaa kuviollisia pellavaisia lautasliinoja (dräll) ja 14 kuviolliseksi kudottua pöytäliinaa (dräll).
Ainakin drällin eli kilpikankaan kutominen vaati hyvää osaamista. Osa kankaista saattoi tulla Heimburgerin kutomosta, mutta Marja-Liisa Ripatti arvelee, että kutojina oli muitakin lähiseudun ammattikankureita. Myös Benvikistä valmistuneet opettajattaret, Maria Laka Hattulassa ja Leena Stiina Skott Vanajassa, kutoivat aktiivisesti ja saivat Talousseuran palkintoja tuohon aikaan. Anomuksista ei käy ilmi, kenelle he ovat palttinansa kutoneet. Hauholle muuttanut, hyvin taitavaksi mainittu Maria Grönrooskin saattoi jatkaa kutomista, vaikka hän ei palkintoanomuksia näiden vuosien aikana olekaan lähettänyt Talousseuralle.
Heimburgerin kutomon toiminta lakkasi noin 1837 Rennicken muutettua Hattulasta, sillä myös hänen apulaisensa Elias Grönvallia lukuun ottamatta lähtivät vuosien 1836 ja 1837 aikana muualle. Rippikirjassa Rennicken sanotaan muuttaneen ”Preussiin”, mutta puolen vuoden kuluttua hän perheineen saapui Hattulasta annetulla muuttokirjalla Sippolaan. Hän oli Sippolan kartanon kutojana vuoteen 1859, jolloin hän muutti Vehkalahden seurakuntaan. Rennicke oli saanut Suomen kansalaisuuden vuonna 1844. Puoliso Maria kuoli jo vuonna 1862, köyhyydessä vanhuutensa elänyt Michael Rennicke vasta 90-vuotiaana 12.2.1888.
 |
| Johan Michael Rennicken allekirjoitus kansalaisuusanomuksesta. Hän käytti kutsumanimenään Michaelia. Sukunimi on joissain asiakirjoissa myös muodoissa Rennike tai Reinike. Lähde: KA Hki Talreg, KD 82/183 (akti). |
Rennicken Johan Edvard-pojasta tuli kelloseppä, joka sai oppinsa Pietarissa. Edvard Rennicke perheineen muutti takaisin Sippolaan 1890-luvulla. Myös Michael Rennicken nuorempi tytär Maria muutti Pietariin vuonna 1864 ja kuoli siellä koleraan kaksi vuotta myöhemmin. Amalia-tytär avioitui puutarhurimestari Mejn kanssa ja toimi leskeksi jäätyään Haminan kuumesairaalan johtajattarena.
Elias Grönvall
Hurttalan kylässä syntyneen Elias Grönvallin vanhemmat olivat entinen sotilas Henrik Hurt ja Maria Erikintytär. Grönvalliksi Elias muutti nimensä ilmeisesti kisälliksi tultuaan. Heimburgerin kutomon lakattua Grönvall muutti Pekolasta ensin Nihattulaan. Vuonna 1836 hän solmi avioliiton Liisa Samuelintyttären kanssa, ja pariskunta muutti Tenhiälän kylään, josta tuli perheen vakinainen asuinpaikka. Lapsia syntyi vain yksi, Matilda Loviisa vuonna 1838.
Liisa Samuelintytär kuoli 53-vuotiaana 25.12.1863, ja Elias Grönvall menehtyi lavantautiin tasan neljä vuotta myöhemmin, 25.12.1867. Grönvallin asumuksena oli ollut ”huone porstuan kanssa”, lisäksi perheellä oli aitta ja sauna. Perukirjan valossa taloudellinen tilanne näyttää olleen kohtalainen, sillä mitään velkoja ei ollut. Rahaa oli 80 Suomen Pankin hopeamarkkaa, arvoesineinä mainitaan kultasormus ja hopeinen taskukello. Kutomista Grönvall harjoitti sairastumiseensa saakka. Perukirjassa luetellaan kangaspuut, kymmenen kaidetta, kimppu niisiä, puolausrukki, yhdet loinpuut ja 25 rullaa. Kutomista odottamassa oli ”22 kyynärän Lankat pellavaista” ja ”kaksi naulaa Willasia lankoja”. Ikänsä puolesta Grönvall olisi voinut vielä jatkaa kutomista, mutta nälkävuosien tautiepidemia koitui hänen kohtalokseen.
Tytät Matilda Loviisa oli mennyt vuonna 1861 naimisiin seppä Ananias Hammarin kanssa. Perhe asui Mierolan kylässä. Kaksi ensimmäistä lasta, jotka olivat poikia, menehtyivät aivan pieninä. Sen jälkeen syntyi kaksi tytärtä: Matilda 10.10.1868 ja Ida 10.3.1873. Matilda Loviisa Grönvall kuoli vuonna 1889.
Lähteitä:
Ripatti, Marja-Liisa 1985: Eteläisen Hämeen ammattikutojat ja pellavakilpikankaat. Hämeenlinnan kaupungin historiallinen museo. Hämeenlinna: Arvi A. Karisto Oy.
ÅAB FHS, D XXIII 15.
KA Hml Hämeenlinnan RO, Maistraatin pöytäkirjat 5.1.1829.
KA Hml Hattulan käräjäkunnan perukirjat 1868–1875.
KA Hki Talreg, KD 82/183.
Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämeen Sanomat 5.7.1889 no 54. Fredrikshamn Tidning 4.3.1903 no 17.
