Leipuri Viktor Liikanen sai kesällä 1907 sanomalehtijulkisuutta ympäri Suomen muttei kovin mairittelevissa merkeissä. Taustaksi mainittakoon, että Joutsan työväen­yhdistys oli lokakuussa  1906 valinnut Viktor Liikasen yksimielisesti esimiehekseen. Helmikuun 1907 kuukausikokouksessa Viktor sai jatkaa esimiehenä, ja myös hänen Ida-vaimonsa pääsi tuolloin johtokuntaan.

Sota sai alkunsa Heinolan Sanomien 29. kesäkuuta 1907 julkaisemasta uutisesta, jonka otsikko oli “Joutsan työväenyhdistyksen puheenjohtaja karannut. Kavaltanut noin 2000 mk”.

Joutsasta ilmotetaan, että Joutsan t.y:n puheenjohtaja leipurityöntekijä Viktor Liikanen on juhannuspäivänä karannut sekä vienyt mukanaan t.y:n rakennuskassan, arviolta noin 800 mk. Sitäpaitsi on hän kavaltanut kauppias Riku Ikoselta 1200 mk. Luullaan, että hän väärällä passilla lähti Amerikkaan.

Mies on kotoisin Korpilahdelta, mutta on nykyään Joutsan kirjoissa; iältään 35 v. vanha, pitkän puoleinen, vaaleaverinen,  vaaleat viikset, vähän rokonarpia kasvoissa.

Luullaan, että hänen mukanaan on eräs noin 17 v. vanha nainen Lappeenrannan osuuskaupasta. Nainen on kotoisin Joutsasta ja oli siellä juhannuksena käymässä, mutta kun hän ei ole saapunut Lappeenrantaan takaisin, niin arvellaan hänen lähteneen yllämainitun Liikasen kanssa.

Tarkempia tietoja puuttuu. 

Tapauksesta kerrottiin myös Itä-Hämeen Raivaajassa tiistaina 2. heinäkuuta 1907 otsikolla “Kavallus ja kassanvarkaus”. Jutun alku oli pääpiirteissään sama kuin Heinolan Sanomissa, mutta lisätietona todettiin, että Liikasella on oma leipurinliike Joutsan kirkolla. Lehden mukaan hän oli “välittänyt sangen vilkkaasti kauppaa sekä niin ollen tullut nauttimaan ympäristönsä suosiota, joten tämä juttu näiden tietojen perusteella tuntuu hieman omituiselta”. Kritiikkiäkin kuitenkin tuli:

Mitä Liikasen aatteellisuuteen tulee on se ollut epäselvä. Sellaisen vaikutuksen hänen arkaileva salaperäinen esiintymisensä aatteellisissa asioissa teki, jonka hän selitti syyksi, että ei uskalla liikkeensä boikottauksen pelosta esiintyä avonaisella lipulla.

Jos asiassa on perä, on se sangen ikävä todiste siitä yhdistyksiemme varomattomuudesta valitessaan uusista, vastatulleista jäsenistä, jotka eivät ole aatteen alalla näyttäneet todellista kutsumusta luottamushenkilöiksi etenkin rahastonhoitajiksi.  

Heinolan Sanomat julkaisi samana päivänä lisätietoja ja oikaisuja edelliseen juttuunsa otsikolla “Joutsan työväen­yhdistyksen puheenjohtajan karkaaminen”. Kauppias Mikko Ikonen oli lähet­tä­nyt kirjeen ja ilmoit­tanut siinä, että Viktor Liikanen oli lähtenyt juhannus­iltana Mikkelin kautta Helsinkiin ja sanonut menevänsä huvimatkalle.

Samalla matkalla hänen piti ostaa ruisjauhoja Joutsan työväen­yhdis­tyk­selle yhdis­tyksen rahoilla, joita sai mukaansa lähes tuhat markkaa. Rahoja hänellä kuului olleen yli 2000 mk, jotka kuitenkin kaikki olivat hänen anas­ta­miaan. Kauppias Ikoselle jäi hän puoti­velkaa yli 1000 mk. 

Leipuri Liikasen iäksi korjat­tiin jutussa 25–26 vuotta. Lisäksi todet­tiin, että hänellä oli Joutsassa vaimo ja yksi lapsi.

Itä-Hämeen Raivaajassa oli Kolme päivää myöhemmin, 5.7., lyhyt juttu asiasta. Viktor Liikanen oli käynyt Työmiehen toimituksessa Helsingissä ja väittänyt Heinolan Sanomain liikkeelle panemaa uutista val­heel­liseksi par­jauk­seksi. Liikanen kertoi olleensa juhannuk­sesta saakka Helsingissä. Hänellä oli ollut mukana 400 markkaa, joilla hänen piti ostaa yhteis­ostona viljaa toveri­piirille. Juttu päättyi sanoihin “Kovin ihmet­teli moista tiedon­antoa.”

Seuraavan päivän Tornion Uutisissa kerrottiin pää­piirteissään alku­peräinen Heinolan Sano­mien uutinen. Sen perässä oli täydennystä:

Heinolan Sanomista lainattu uutinen on kuten asianomainen Helsingin Sanom. toimi­tuk­sessa käyden on ilmoit­tanut alusta loppuun perätön ja ilkeä­­mielisyydestä lähtenyt. Mainitun yhdis­tyksen puheen­­­johtaja Viktor Lii­ka­nen lähti juhan­­nuk­seksi mat­kalle suku­­lais­tensa luo Hel­sin­­kiin, toimit­­­taak­seen täällä samalla osuus­­kunnan asioita, m.m. viljan­­­ostoa jota varten hän sai 400 mk mukaansa. Keski­­viik­kona piti hänen jo lähteä paluu­­­matkalle kotiinsa, kun hän sai sanoma­­­lehdestä lukea tuon louk­kaa­van uutisen.

Saman päivän Lahti-lehdessä sanailtiin Liikasta nimeltä mainit­se­matta:

Eräs sosialisti-pomo täältä läksi jauhojen hakuun aivan Ameri­kasta asti keräten nuor­suomalaisilta ystä­vil­tään rahoja sekä timokraat­tien kas­sasta osaksi. Ehkäpä sieltä joutuu uudis­puuro aika­naan odot­ta­vien suuhun.

Tiistaina 9.7. Itä-Hämeen Raivaajassa oli juttu otsikolla “Kauhun-päivät Joutsassa”:

Sitte Juhannuksen on kaikunut huutavan äänenä: Työväenyhdistyksen puheen­johtaja V. Liikanen matkusti amerikkaan kaval­tajana. Se pani tois­ten porvarien hyppy­set vapi­se­maan, toisten suut taas iloiseen naurun­­hymyyn. Heinolan Sano­­matkin riensivät, suuresti totuu­­desta poik­­kea­vil­la nume­roil­laan asiasta kerto­maan ja anta­maan juhlal­­li­­sen nimi­tyksen “Kaval­­taja”.

Innokkaita näkyivät paikkakunnan pomot etsimispuuhissa olevan. Telefoonit soi, sähkö­­sanomia lähe­tet­tin ympäri Suomen satamiin. Valo­­kuvatkin ulko­­maille saa­tet­tiin. Nimis­­mieskin kuver­nöörin kautta kuulema etsimis­­puuhiin ryhtyi, sillä olihan kysy­­myk­­sessä työ­väen aat­teen miehen kiinni­­saaminen tavalla tai toisella.

Kaikki oli niin jaloa ja ihanaa huolenpitoa, jossa suometta­re­­laiset erit­täin itse­ään kunnos­­tivat. Mutta voi kauhis­tuksen päivä se viime torstai t. k. 4 p:vä, Liikanen tulikin kotia ei Amerikasta vaan huvi­­matkalta Helsingistä. Nyt kavalta­jaksi par­jaa­jat joutuivat umpi­­kujaan, eikä tietä mistä pois päästä. Liikanen tietysti kysyy kun­niansa perään, josta tule­vai­suudessa teemme selvää.

Mikkelin lääninhallituksen lääninkansliaan saapui 3. heinäkuuta 30. kesäkuuta päivätty kirje, jonka mukaan “Joutsan piirin nimismies lähettää poliisitutkinto­pöytä­kirjan väärällä matka­kirjalla Ameriik­kaan matkus­ta­neen Lei­puri Wihtori Liikasen Joutsan pitä­jästä ja kylästä kuulus­telusta.” Heinäkuun 4. päivänä nimismies Johannes Langinkoski lähetti lääninkansliaan uuden kirjeen:

Kun kirjeessäni 30 päivänä viime kesäkuuta n:o 2187 mainittu Leipuri Wihtori Liika­nen nyt onkin saapu­nut kotiinsa, pyydän nöyrim­mästi että hänen suhteensa ehken alotetut toimen­piteet keskeytetään.

Lääninkansliassa oli ehditty tehdä jo ennen jälkimmäisen kirjeen saapumista samansuuntainen väli­päätös, jossa vii­tat­tiin pää­kaupun­gin sanoma­lehtien uutiseen Liika­sen kotiinpaluusta.

Heinolan Sanomat palasi asiaan vielä 13.7.

Parjaamishalusta sanoo “Raivaaja” meidän julkasseen tunnetun uutisen Joutsan työväen­­yhdistyksen puheen­­johtajan karkaa­misesta. Mikähän sitä mahtaa osottaa? Kaiketi se, että kerroimme jutun niinkuin se meille ilmo­tettiin sanaa­kaan omasta puolesta siihen lisää­mättä? Tosin ensim­mäinen uutinen nähtä­västi tuli vähän erilainen kuin mitä Joutsasta täkä­läiseen poliisi­­laitokseen ilmo­tettiin, mutta syy ei ole meidän, vaan siinä, että tele­fooni­puhelu oli epäselvä ja poliisi­laitoksessa siitä saatiin sel­lainen käsitys kuin meille sitten sieltä ilmo­tet­tiin. Suurempaa varmuutta asiasta saadaksemme, soitimme Hartolan tele­fooni­­sentraaliin, josta käsin asia tänne oli ilmotettu, mutta emme sieltä saaneet enem­piä tietoja, kun asiasta ilmottanut henkilö jo oli kerinnyt sieltä lähteä pois. Myöskin peruu­­timme uutisen heti, kun saimme tietää sen perät­tö­­mäksi. Mihin­­kään par­­jauk­seen emme niin­­ollen katso itseämme syy­pääksi.

Mutta mitenkähän mahtaa “Raivaajan” laita olla, joka nyt jälestäpäin asiasta pitää niin suurta suuta? Sietääpä muistella sen kirjotusta kysymyksessä olevan henkilön “epä­­selvästä aat­teel­­li­­suu­­desta”, “arkai­le­vasta ja sala­peräisestä esiin­ty­misestä aatteel­li­­sissa asioissa” y.m. Eiköhän sitä melkein voi nimittää par­jauk­seksi? Mutta peit­tääk­seen näitä omia synte­jään koettaa “Raivaaja” saada Heinolan S:t tässä asiassa mus­tattua. Tosi­­aan­kin varsin rehel­­listä peliä. 

Viktor Liikanen toimi vielä jonkin aikaa leipurina Jout­sassa, niin kuin Itä-Hämeen Raivaajassa syyskuussa jul­kais­tu ilmoi­tus­kin osoittaa:

Ilmoitus Itä-Hämeen Raivaajassa 10.9.1907.

Lähteitä:
KA Mli Mikkelin lh lka I, 87 Varalääninsihteerin saapuneiden kirjeiden diaarit 1907; 1630 Varalääninsihteerille saapuneet diarioidut kirjeasiakirjat 1907. 
Kansalliskirjaston digitaalinen aineisto. Sanomalehdet. Linkit tekstissä.

Kirjoita kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *