Leipuri Viktor Liikanen sai kesällä 1907 sanomalehtijulkisuutta ympäri Suomen muttei kovin mairittelevissa merkeissä. Taustaksi mainittakoon, että Joutsan työväenyhdistys oli lokakuussa 1906 valinnut Viktor Liikasen yksimielisesti esimiehekseen. Helmikuun 1907 kuukausikokouksessa Viktor sai jatkaa esimiehenä, ja myös hänen Ida-vaimonsa pääsi tuolloin johtokuntaan.
Sota sai alkunsa Heinolan Sanomien 29. kesäkuuta 1907 julkaisemasta uutisesta, jonka otsikko oli “Joutsan työväenyhdistyksen puheenjohtaja karannut. Kavaltanut noin 2000 mk”.
Joutsasta ilmotetaan, että Joutsan t.y:n puheenjohtaja leipurityöntekijä Viktor Liikanen on juhannuspäivänä karannut sekä vienyt mukanaan t.y:n rakennuskassan, arviolta noin 800 mk. Sitäpaitsi on hän kavaltanut kauppias Riku Ikoselta 1200 mk. Luullaan, että hän väärällä passilla lähti Amerikkaan.
Mies on kotoisin Korpilahdelta, mutta on nykyään Joutsan kirjoissa; iältään 35 v. vanha, pitkän puoleinen, vaaleaverinen, vaaleat viikset, vähän rokonarpia kasvoissa.
Luullaan, että hänen mukanaan on eräs noin 17 v. vanha nainen Lappeenrannan osuuskaupasta. Nainen on kotoisin Joutsasta ja oli siellä juhannuksena käymässä, mutta kun hän ei ole saapunut Lappeenrantaan takaisin, niin arvellaan hänen lähteneen yllämainitun Liikasen kanssa.
Tarkempia tietoja puuttuu.
Tapauksesta kerrottiin myös Itä-Hämeen Raivaajassa tiistaina 2. heinäkuuta 1907 otsikolla “Kavallus ja kassanvarkaus”. Jutun alku oli pääpiirteissään sama kuin Heinolan Sanomissa, mutta lisätietona todettiin, että Liikasella on oma leipurinliike Joutsan kirkolla. Lehden mukaan hän oli “välittänyt sangen vilkkaasti kauppaa sekä niin ollen tullut nauttimaan ympäristönsä suosiota, joten tämä juttu näiden tietojen perusteella tuntuu hieman omituiselta”. Kritiikkiäkin kuitenkin tuli:
Mitä Liikasen aatteellisuuteen tulee on se ollut epäselvä. Sellaisen vaikutuksen hänen arkaileva salaperäinen esiintymisensä aatteellisissa asioissa teki, jonka hän selitti syyksi, että ei uskalla liikkeensä boikottauksen pelosta esiintyä avonaisella lipulla.
Jos asiassa on perä, on se sangen ikävä todiste siitä yhdistyksiemme varomattomuudesta valitessaan uusista, vastatulleista jäsenistä, jotka eivät ole aatteen alalla näyttäneet todellista kutsumusta luottamushenkilöiksi etenkin rahastonhoitajiksi.
Heinolan Sanomat julkaisi samana päivänä lisätietoja ja oikaisuja edelliseen juttuunsa otsikolla “Joutsan työväenyhdistyksen puheenjohtajan karkaaminen”. Kauppias Mikko Ikonen oli lähettänyt kirjeen ja ilmoittanut siinä, että Viktor Liikanen oli lähtenyt juhannusiltana Mikkelin kautta Helsinkiin ja sanonut menevänsä huvimatkalle.
Samalla matkalla hänen piti ostaa ruisjauhoja Joutsan työväenyhdistykselle yhdistyksen rahoilla, joita sai mukaansa lähes tuhat markkaa. Rahoja hänellä kuului olleen yli 2000 mk, jotka kuitenkin kaikki olivat hänen anastamiaan. Kauppias Ikoselle jäi hän puotivelkaa yli 1000 mk.
Leipuri Liikasen iäksi korjattiin jutussa 25–26 vuotta. Lisäksi todettiin, että hänellä oli Joutsassa vaimo ja yksi lapsi.
Itä-Hämeen Raivaajassa oli Kolme päivää myöhemmin, 5.7., lyhyt juttu asiasta. Viktor Liikanen oli käynyt Työmiehen toimituksessa Helsingissä ja väittänyt Heinolan Sanomain liikkeelle panemaa uutista valheelliseksi parjaukseksi. Liikanen kertoi olleensa juhannuksesta saakka Helsingissä. Hänellä oli ollut mukana 400 markkaa, joilla hänen piti ostaa yhteisostona viljaa toveripiirille. Juttu päättyi sanoihin “Kovin ihmetteli moista tiedonantoa.”
Seuraavan päivän Tornion Uutisissa kerrottiin pääpiirteissään alkuperäinen Heinolan Sanomien uutinen. Sen perässä oli täydennystä:
Heinolan Sanomista lainattu uutinen on kuten asianomainen Helsingin Sanom. toimituksessa käyden on ilmoittanut alusta loppuun perätön ja ilkeämielisyydestä lähtenyt. Mainitun yhdistyksen puheenjohtaja Viktor Liikanen lähti juhannukseksi matkalle sukulaistensa luo Helsinkiin, toimittaakseen täällä samalla osuuskunnan asioita, m.m. viljanostoa jota varten hän sai 400 mk mukaansa. Keskiviikkona piti hänen jo lähteä paluumatkalle kotiinsa, kun hän sai sanomalehdestä lukea tuon loukkaavan uutisen.
Saman päivän Lahti-lehdessä sanailtiin Liikasta nimeltä mainitsematta:
Eräs sosialisti-pomo täältä läksi jauhojen hakuun aivan Amerikasta asti keräten nuorsuomalaisilta ystäviltään rahoja sekä timokraattien kassasta osaksi. Ehkäpä sieltä joutuu uudispuuro aikanaan odottavien suuhun.
Tiistaina 9.7. Itä-Hämeen Raivaajassa oli juttu otsikolla “Kauhun-päivät Joutsassa”:
Sitte Juhannuksen on kaikunut huutavan äänenä: Työväenyhdistyksen puheenjohtaja V. Liikanen matkusti amerikkaan kavaltajana. Se pani toisten porvarien hyppyset vapisemaan, toisten suut taas iloiseen naurunhymyyn. Heinolan Sanomatkin riensivät, suuresti totuudesta poikkeavilla numeroillaan asiasta kertomaan ja antamaan juhlallisen nimityksen “Kavaltaja”.
Innokkaita näkyivät paikkakunnan pomot etsimispuuhissa olevan. Telefoonit soi, sähkösanomia lähetettin ympäri Suomen satamiin. Valokuvatkin ulkomaille saatettiin. Nimismieskin kuvernöörin kautta kuulema etsimispuuhiin ryhtyi, sillä olihan kysymyksessä työväen aatteen miehen kiinnisaaminen tavalla tai toisella.
Kaikki oli niin jaloa ja ihanaa huolenpitoa, jossa suomettarelaiset erittäin itseään kunnostivat. Mutta voi kauhistuksen päivä se viime torstai t. k. 4 p:vä, Liikanen tulikin kotia ei Amerikasta vaan huvimatkalta Helsingistä. Nyt kavaltajaksi parjaajat joutuivat umpikujaan, eikä tietä mistä pois päästä. Liikanen tietysti kysyy kunniansa perään, josta tulevaisuudessa teemme selvää.
Mikkelin lääninhallituksen lääninkansliaan saapui 3. heinäkuuta 30. kesäkuuta päivätty kirje, jonka mukaan “Joutsan piirin nimismies lähettää poliisitutkintopöytäkirjan väärällä matkakirjalla Ameriikkaan matkustaneen Leipuri Wihtori Liikasen Joutsan pitäjästä ja kylästä kuulustelusta.” Heinäkuun 4. päivänä nimismies Johannes Langinkoski lähetti lääninkansliaan uuden kirjeen:
Kun kirjeessäni 30 päivänä viime kesäkuuta n:o 2187 mainittu Leipuri Wihtori Liikanen nyt onkin saapunut kotiinsa, pyydän nöyrimmästi että hänen suhteensa ehken alotetut toimenpiteet keskeytetään.
Lääninkansliassa oli ehditty tehdä jo ennen jälkimmäisen kirjeen saapumista samansuuntainen välipäätös, jossa viitattiin pääkaupungin sanomalehtien uutiseen Liikasen kotiinpaluusta.
Heinolan Sanomat palasi asiaan vielä 13.7.
Parjaamishalusta sanoo “Raivaaja” meidän julkasseen tunnetun uutisen Joutsan työväenyhdistyksen puheenjohtajan karkaamisesta. Mikähän sitä mahtaa osottaa? Kaiketi se, että kerroimme jutun niinkuin se meille ilmotettiin sanaakaan omasta puolesta siihen lisäämättä? Tosin ensimmäinen uutinen nähtävästi tuli vähän erilainen kuin mitä Joutsasta täkäläiseen poliisilaitokseen ilmotettiin, mutta syy ei ole meidän, vaan siinä, että telefoonipuhelu oli epäselvä ja poliisilaitoksessa siitä saatiin sellainen käsitys kuin meille sitten sieltä ilmotettiin. Suurempaa varmuutta asiasta saadaksemme, soitimme Hartolan telefoonisentraaliin, josta käsin asia tänne oli ilmotettu, mutta emme sieltä saaneet enempiä tietoja, kun asiasta ilmottanut henkilö jo oli kerinnyt sieltä lähteä pois. Myöskin peruutimme uutisen heti, kun saimme tietää sen perättömäksi. Mihinkään parjaukseen emme niinollen katso itseämme syypääksi.
Mutta mitenkähän mahtaa “Raivaajan” laita olla, joka nyt jälestäpäin asiasta pitää niin suurta suuta? Sietääpä muistella sen kirjotusta kysymyksessä olevan henkilön “epäselvästä aatteellisuudesta”, “arkailevasta ja salaperäisestä esiintymisestä aatteellisissa asioissa” y.m. Eiköhän sitä melkein voi nimittää parjaukseksi? Mutta peittääkseen näitä omia syntejään koettaa “Raivaaja” saada Heinolan S:t tässä asiassa mustattua. Tosiaankin varsin rehellistä peliä.
Viktor Liikanen toimi vielä jonkin aikaa leipurina Joutsassa, niin kuin Itä-Hämeen Raivaajassa syyskuussa julkaistu ilmoituskin osoittaa:
Lähteitä:
KA Mli Mikkelin lh lka I, 87 Varalääninsihteerin saapuneiden kirjeiden diaarit 1907; 1630 Varalääninsihteerille saapuneet diarioidut kirjeasiakirjat 1907.
Kansalliskirjaston digitaalinen aineisto. Sanomalehdet. Linkit tekstissä.