Juho Färm, veteraani ja torppari

Vuosina 1858–1859 kerättiin tietoja elossa olevista veteraaneista, jotka olivat osallistuneet Suomen sotaan 1808–1809 sekä sotiin 1828–1829 ja 1830–1831. Suomen sodassa taistelleista loppilaisista oli silloin elossa enää Juho (Johan) Färm, joka asui Salon Luhta­pakan torpassa.

Juho syntyi Topenolla 2.3.1787 talollinen Juho Juhonpoika Tirran (1757–1809) ja Johanna Juhontyttären (1756–1809) viidestä pojasta kolmantena. Juhon veljistä elivät aikuisikään Kustaa, Iisak ja Malakias. Toiseksi nuorin, Josef, kuoli kaksivuotiaana. Juhon suunnitelmissa oli ryhtyä käsityöläiseksi, ja kahdeksantoista­vuotiaana, toukokuussa 1805, hän lähti Turkuun. Siellä hänet on ensin merkitty hattumaakari Öhmanin sivulle, mutta pian hän siirtyi sorvari Josef Ansténin oppilaaksi. Oppiaika jäi kuitenkin vain noin puolen vuoden mittaiseksi, sillä Juho palasi kotiin jo seuraavan vuoden tammikuussa.

Juho Färm Suomen sodassa

Asiakirjojen mukaan Juho otti pestin armeijaan viikko ennen sodan alkua 1808. Hän sai sotilasnimen Färm, ja hänestä tuli Vojakkalan ruodun sotilas numero 26 Uudenmaan jalkaväkirykmentin 1. majurin komppaniaan. Paikka oli vapaana, sillä samalla numerolla ollut edellinen sotilas Jakob Kamp oli kuollut vuonna 1807. Juho Färmin sotilasaika kesti vajaan vuoden, ja sinä aikana hän osallistui karttaan merkittyihin kahdeksaan taisteluun (1858 annettu tieto):

Karttaan on merkitty osa maanteistä vuoden 1807 tilanteen mukaan. Loviisan ja Haminan välistä lähtevän katkoviivan itäpuolinen osa on Uudenkaupungin ja Turun rauhoissa (1721 ja 1743) Venäjälle menetetty alue, Vanha Suomi.

1. Kahakat Loviisan lähistöllä helmikuussa 1808.
2. Koskenkylän taistelu helmikuussa. Suomalaiset perääntyivät Hämeeseen ja edelleen pohjoiseen.  
3. Siikajoki huhtikuussa 1808. Suomalaiset saivat voiton ja kääntyivät takaisin etelään päin. 
4. Kokkosuon taistelu heinäkuussa 1808. Juho haavoittui vasempaan käteensä ja kylkeensä. 
5. Alavuden taistelu elokuussa 1808. 
6. Ruonan taistelu syyskuussa 1808. Suomalaiset vetäytyivät pohjoiseen. 
7. Kalajoen kahakka marraskuussa 1808. 
8. Oulussa Juho joutui vangiksi. Sodan päätyttyä hän pääsi kotiin ja sai eron palveluksesta.

Juho oli sotaretken päättyessä vasta noin 22-vuotias. Hänen molemmat vanhempansa kuolivat vuoden 1809 alussa kuumetautiin, isä 8. ja äiti 21. tammikuuta. Kesäkuussa 1809 Juho kihlasi tulevan puolisonsa, pitäjänsuutari Anders Sacklinin tyttären Stiinan (Kristiina) Salonkylästä. Stiina oli Juhon kanssa lähes samanikäinen, syntynyt 18.3.1787. Häitä vietettiin 10.9.1809, ja sen jälkeen pariskunta muutti Salonkylään Stiinan kotitorppaan Haalaan.

Juhon ja Stiinan kihlausta 24.6.1809 oli Haalan torpassa todistamassa Carl Gustaf Laurentz Salon kartanosta. Kihlaus tapahtui ”vanhempien ja asianomaisten omasta tahdosta”. Juhon nimi on oudossa muodossa ”Svärm”. Lähde: KA Hml Lopen srk, Saapuneet kirjeet.

Suomen sodan jälkeen Ruotsin vallan aikainen ruotujakolaitos lakkautettiin. Ruotsista eläkettä nauttineen sotaväen oikeus eläkkeisiin turvattiin keisarin maaliskuussa 1810 antamalla manifestilla. Suomeen perustettiin kaksi sotaväen eläkekassaa, ja toisesta maksettiin avustusta myös Suomen sodassa taistelleille sotilaille. Heinäkuussa 1810 Lopen kirkonkokoukseen oli kutsuttu niitä aliupseerien ja sotilaiden leskiä ja lapsia sekä palveluksesta eronneita ja haavoittuneita sotilaita, jotka Ruotsin asetusten mukaan olivat oikeutettuja eläkkeeseen mutta eivät aikaisemmin olleet ilmoittautuneet. Tarkoitus oli kuudennusmiesten ja seurakunnan vanhimpien läsnäollessa selvittää heidän avuntarpeensa eläke­anomusta varten. Paikalle olivat saapuneet:

• Henrik Holst, joka elätti perhettään torpparina.
• Petter Dragin leski Kaisa Mikontytär, joka oli jäänyt köyhiin oloihin miehensä kuoltua.
• Anders Strömin leski Maija Greta Sundsten, joka neljän lapsensa kanssa eli köyhyydessä.
• Eskil Flink, joka oli otettu seurakunnan suntioksi vuonna 1809 ja sai siitä palkkaa.
• Johan Krigsman, joka oli haavoittunut viime sodassa. Perheessä oli kolme alaikäistä lasta.
• Johan Skrubb, joka vaimonsa ja viiden lapsen kanssa eli köyhyydessä.
• Johan Färm, joka oli mainituista sotilaista ainoa vain Suomen sodassa ollut. Hän oli vasta 23-vuotias, mutta oli haavoittunut, mistä oli vielä näkyvä arpi todisteena. Hänen sanotaan olleen Oulussa sairaalassa, josta hänet kotiutettiin. [Vuoden 1858 lausunnossa puhutaan vangiksi jäämisestä.] Färm oli äskettäin mennyt naimisiin, eikä lapsia vielä ollut. Hän hankki elantonsa puutöitä tekemällä, pääasiassa sorvarina.

Eläkkeitä oli myönnettävissä tietty määrä, joten kaikki eivät heti päässeet niistä osallisiksi. Sitä mukaa kun eläkkeensaajia kuoli, vapautui varoja nuoremmille.

Luhtapakan torpparina

Juho Färm on merkitty Haalan torppariksi vuoden 1810 henkikirjassa (rippikirjassa Haala Anttila). Ensimmäinen merkintä Luhtapakan torpparina on vuoden 1813 lopulla päivätyssä henkikirjassa. Lapsia perheeseen syntyi kolme, mutta ainoastaan esikoinen Loviisa, s. 2.1.1811, eli aikuisikään. Toisena syntynyt Malakias (1812–1817) kuoli viisivuotiaana, ja nuorin, vuonna 1815 syntynyt Susanna, menehtyi myös pienenä. Jokaisen lapsen kummien joukossa oli joku Juhon veljistä.

Lyhyen sotilasuransa, nuoren ikänsä ja kohtalaisen työkuntonsa takia Juho Färm ei saanut eläkettä heti sodan jälkeen. Vasta lokakuussa 1838 hänelle myönnettiin 6 2/3 ruplan vuotuinen eläke. Olisiko sotavamma alkanut vanhemmiten vaivata pahemmin, sillä jo vuosien 1825–1832 rippikirjassa noin 40-vuotiaan Juhon terveyden sanotaan olevan huono (bräcklig)?

Asiat eivät aina muutenkaan sujuneet hyvin. Aviopuolisoita varoitettiin epäsovusta vuonna 1822, ja vuonna 1830 Juho sai sakkoja, koska oli esiintynyt juopuneena käräjillä. Tytär Loviisa muutti kotoa vuonna 1835 mentyään naimisiin Vojakkalan Uusitalon leski-isännän kanssa. Henkikirjassa 1847 (päivätty 30.11.1846) Luhtapakassa on uusi torppari, Enok Juhonpoika, ja Juho Färm on sotilaseläkkeen eli avustuksen saajana (gratialist) samassa paikassa.

Puoliso Stiina Sacklin kuoli punatautiin maaliskuussa 1852, ja saman vuoden marraskuussa Juho solmi avioliiton 53-vuotiaan itsellisnaisen Maija Leena Enin kanssa. Vuoden 1858 tilannekatsauksessa sanotaan, että Juho on sokea ja voimaton ja elää köyhyydessä vaimonsa hoidettavana. Tulonlähteenä olivat eläke ja vaimon ansiot, sillä seurakunnan köyhäinapua Juho ei saanut.

Juho Färm kuoli 75-vuotiaana 9.2.1862. Kuolinsyyksi on merkitty vanhuus. Perunkirjoitus pidettiin maaliskuun 1. päivänä. Jäämistössä oli kirves, kaksi viikatetta, sirppi, hakokirves, kaappi, pöytä, ämpäri, tantloora, rikkinäinen pata, jalkapannu, käsikivet ja virsikirja. Edesmenneen vaatteet arvioitiin kahden hopearuplan ja vaimon vaatteet yhden ruplan arvoisiksi. Maija Leena jäi asumaan Luhtapakkaan. Hän kuoli marraskuussa 1868, jolloin hän muistitiedon mukaan asui tyttärensä luona Mastomäessä.

Lähteitä:

KA Hml Hämeen lka, Be: 10 Luettelo sodissa olleista sotilaista.

KA Hki Sotilaskonttorin arkisto Nimiluettelo eläkkeen saaneista sotilaista 1812–1842.

KA Hml Lopen käräjäkunnan perukirjat 1856–1867.

Niemelä, Jari 1990: Tuntematon ruotusotilas. Ruotsinajan lopun ruotuarmeijan miehistön sosiaalinen ja taloudellinen asema Sata­kunnassa. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.

Lappalainen, Jussi T., Ericsson Wolke, Lars, Pylkkänen, Ali et al. 2008: Suomen sodan historia 1808–1809. Helsinki: SKS. Kartta­keskus.