Nätrasta Benvikiin

Benvikiin tuli vuonna 1818 kaksi ruotsalais­perhettä opettamaan pellavan viljelyä norlanti­lai­seen tapaan. Ensim­mäisenä Kaski­­siin saapu­­i Johan Pet­­ters­son tyttärensä kanssa. Johanista on kirjoi­tettu blo­gissa jo aiemmin kahteen otteeseen. Mikä hän oli miehiään?

Johan Petterssonilla on ruotsalaislähteissä etunimenä vaihtelevasti Jan, Johannes ja Johan ja isän­nime­nä yleen­sä Pers­son tai Pehrs­son. Suku­nimes­säkin on vaih­telua, kuten pian näh­dään.

Johan syntyi Kaskisten rippikirjojen mukaan 24. joulukuuta 1770 Nätrassa Länsi-Nor­lan­nissa. Syntymä­paikka lienee oikea, mutta oikea syntymä­vuosi on 1777 tai 1778. Nätran seura­kunnan kastet­tujen tiedot ja rippi­kirjat alkavat vasta 1800-luvun alusta, joten tarkka syntymä­aika jää arvoi­tukseksi. Jouluaatto 1777 voisi olla hyvä arvaus.

Johanin vanhemmat olivat Per Mårtensson Båk (1755–1790) ja Stina Beata Oldberg (1749–1834). Per otettiin vuonna 1782 laivamieheksi tai meri­soti­laaksi (båts­man) Nor­lannin toi­seen laiva­mies­komp­pa­niaan. Äiti Stina Beata oli komministeri Hans Oldbergin ja Beata Klockhoffin tytär Alsenista. Nordingrån vuosien 1777–1787 ja 1788–1802 rippi­kirjoihin Perille ja Stina Beatalle on merkitty kolme lasta: esikois­poika Johannes ja kaksi tytärtä, Stina ja Maria. Johan­nes ja Stina syntyivät ilmei­sesti Nät­rassa. Nuorin tytär Maria syntyi Nordingråssa 16. elokuuta 1783. Ensin maini­tussa rippi­kirjassa perhee­seen on kir­jattu myös Stina Beatan 1711 syntynyt äiti Beata Oldberg.

Johan näkyy henkikirjoissa vuodesta 1799 lähtien vara­laivamiehenä Nordingråssa. Hänen suku­nimen­sä oli vara­mies­aikana Eklund. Vuonna 1805 Johan pääsi vaki­naiseksi laiva­mieheksi, jolloin suku­nimeksi tuli Svart. Hän sai eron palve­luk­ses­ta neljä vuotta myö­hem­min, 31-vuotiaana.

1700-luvulla Ruotsin merivoimiin syntyi avomerilaivaston rinnalle vahva saaristolaivasto. Sen alukset olivat  pieniä mutta tulivoimaisia ja vahvasti miehitettyjä, sillä soutajia tarvittiin paljon. Suurin osa otettiin jalkaväkirykmenteistä. mutta pitihän mukana olla oikeita merenkulkijoitakin. Sellaisia saatiin Pohjois-Ruotsin ja Suomen laivamiesruoduista, jotka olivat kaukana avomerilaivaston päätukikohdasta Karlskronasta.   Meriväen univormut noudattelivat yleistä sotilasmuotia. Päähineenäkin oli samanlainen ”silinterihattu” kuin vänrikki Stoolin sankareilla, mutta kuvun ympärille lisättiin Ruotsinsalmen merivoiton 1790 jälkeen Kustaa III:n nimikirjaimella varustettu vanne.

Johanin vaimo oli Lisa Danielsdotter, jonka syntymävuosi oli 1770. Hänkin lienee syntynyt Nätrassa. Paris­kunta sai Nordingråssa nel­jä las­ta:  Christina 16.4.1799, Lisa 25.7.1801, Per 24.12.1804 ja Johan 25.12.1808. Pojat Per ja Johan kuolivat pieninä.

Perheen asuinpaikka oli vuoteen 1810 asti Näs. Sen jälkeen Johan siirtyi lam­puo­diksi Gåsnäsiin ja vuonna 1815 talolliseksi Själandiin. Pitäjä oli koko ajan Nordingrå. Maaliskuun 10. päivänä vuonna 1818 Länsi-Norlannin läänin lääninkansliaan tuli passihakemus: perintötilallinen Jan Pehrsson Själandista haki yhdessä tyttärensä Christinan kanssa passia Suomeen. He olivat lähdössä vuodeksi Kaskisiin opettamaan pellavan viljelyä, ja matka oli tarkoitus taittaa pohjoista reittiä. Vaimo ja Lisa-tytär jättivät passihakemuksen saman vuoden toukokuussa.

Lähteitä:
Olof G Strömbergin sivusto: Båtsmansdatabasen. 
Per Sundinin sukututkimussivusto: Släkter och Gårdar.
Per Sundinin sähköpostiviestit kirjoittajalle 25.–28.1.2020.
Ruotsin Riksarkivetin digitaalinen tutkijasali. Linkit tekstissä.