Ammattikutoja ja suoneniskijän vaimo

Vanajasta Benvikin pellavanjalostuskouluun lähtenyt suntion tytär Helena Christina eli Leena Stiina Skott palasi kotipitäjäänsä vuonna 1821. Joulukuun neljäntenä hän kuittasi Benvikissä viettämiensä kolmen vuoden ja kahden kuukauden ajalta saamansa palkan, 63 riikintaalaria 16 killinkiä Ruotsin setelirahassa. Kotimatka alkoi sen jälkeen.

Leena Stiina muutti takaisin isänsä Johan Skottin ja äitinsä Anna Samuelintyttären luo. Sisarpuoli Hedvig äidin ensimmäisestä avio­liitosta oli mennyt jo naimisiin. Velipuoli Adam asui kotona, mutta Leena Stiina ei häntä enää ehtinyt tavata, sillä rippikirjassa Adamin sanotaan hukkuneen 2.12.1821. Leena Stiinan vanhemmat elivät aika iäkkäiksi: äiti kuoli kuumeeseen 70-vuotiaana vuonna 1833, isä menehtyi keuhkotautiin lähes 76-vuotiaana vuonna 1839.

Leena Stiina Skott hankki elantonsa ammattikutojana. Hänen kan­kais­taan lähetettiin palkintoanomuksia Talousseuralle yli kahden­kymmenen vuoden aikana. Kotiinpaluun jälkeen anomuksia on vuosilta 1825, 1826 ja 1828, ja viimeisin Talousseuran arkistosta löytynyt maininta palkinnosta on vuodelta 1845. Kaikista kudonnai­sista palkintoanomuksia ei varmaankaan lähetetty.

Kesäkuussa 1827 Talousseuran palkinnonsaajien joukossa oli kolme samana vuonna valmistunutta hämäläistä opettajatarta: Helena Christina Skottin lisäksi Hattulasta kotoisin olevat Maria Laka ja Helena Syrén. Helena Syrén asui  tuolloin Ulvilassa. Leena Stiinan palkitut kangasnäytteet olivat vuosilta 1825 ja 1826. Leena Stiinan kuittausta ei tositteessa ole, sillä hän oli antanut valtakirjan Maria Lakalle. Lähde: KA Sta Gs: 19.

Sukunimi Skott kirjoitetaan välillä myös Skot. Leena Stiina itsekin käytti molempia muotoja. Kuvat: KA Sta, Gs: 19.

Suoneniskijän vaimo

Leena Stiina eli Vanajassa naimattomana lähes 34-vuotiaaksi saakka. Tammikuussa 1831 hänet kuulutettiin hauholaisen silta­voudin Henrik Lindbomin (s. 15.12.1802) kanssa, ja hän muutti miehen kotikylään. Pariskunta vihittiin Hauholla 24.1.1831. Henrik Lindbom toimi siltavoutina Sappeen kylässä isänsä Emanuelin jälkeen. Henrikin äiti oli Johanna Catharina Kellström, sahan kirjanpitäjän tytär Tervakoskelta.

Leena Stiinan ja Henrikin kolme ensimmäistä lasta, kaikki tyttäriä, syntyivät Hauholla. Heistä nuorin, Henrika (1836), kuoli vajaan kuukauden ikäisenä. Vanajassa, jonne perhe muutti vuonna 1837 Henrikin vanhempien kuoltua, syntyi neljäs tytär. Henrik toimi Vanajassa ensin Äikäälän rälssin renkivoutina, myöhemmin hänen tittelinään on itsellinen. Vuonna 1840  perhe muutti Hämeenlinnaan, ja Leena Stiinan puolisosta tuli kaupungin timpuri eli kirvesmies (stads timmerman). Leena Stiinan kutomisesta Hauholla ja sen jälkeen Vanajassa ei ole tietoja, mutta Talousseuralle lähti anomuksia Hämeenlinnaan muuton jälkeen ainakin vuosina 1844 ja 1845.

Kirvesmiehen toimesta Henrik Lindbom siirtyi kaupungin suonen­iskijäksi. Suoneniskentää käytettiin hoitomuotona mitä moninai­simmissa sairauksissa vielä 1800-luvun puolivälissäkin. Usein suoneniskijät olivat lukkareita tai välskäreitä, mutta näköjään timpurikin katsottiin siihen työhön päteväksi.

Hämeenlinnan maistraatille lähettämässään kirjeessä Lindbom anoi nöyrimmästi, että hänet vapautettaisiin toimestaan kaupungin timpurina ja otettaisiin kaupungin suonen­iskijäksi. Asiaa käsiteltiin kokouksessa 5. joulukuuta 1842, ja koska hakija tiedettiin osaavaksi suoneniskijäksi ja kaupungissa sellaista tarvittiin, päätti maistraatti ottaa hänet kyseiseen toimeen. Määrättiin, että Lindbom sai olla tehtävässään niin kauan kuin hän toimi asianmukaisesti ja oli tarvittaessa kaupunkilaisten saatavilla sekä suoritti suoneniskentää kohtuullista korvausta vastaan.

Perhe asui ensin tontilla 89, kaupungin nykyisessä keskustassa. Vuoden 1845 tienoilla Lindbomit muuttivat Myllymäkeen. Henrik Lindbom kuoli koleraan 12.8.1853. Hän menehtyi epidemian takia peruste­tussa kolerasairaalassa, mutta ei ole tietoa, oliko hän siellä vain potilaana vai myös työnsä takia. Väkilukutaulukon mukaan vuonna 1853 Hämeenlinnan kaupungissa kuoli koleraan 163 henkeä, suurin osa juuri elokuussa. Kaupungin asukasluku oli siihen aikaan noin 2500 henkeä. Maalaiskunnan puolella koleraan kuolleita oli kyseisenä vuonna 69.

Miehensä kuoltua Leena Stiina asui leskenä Myllymäen kaupunginosassa tyttärensä Karoliinan kanssa, kunnes tytär muutti kotoa vuonna 1858. Sen jälkeen Leena Stiina asui useissa eri paikoissa, esimerkiksi vuoden 1861 henkikirjassa hänet mainitaan tontilla 65.

Tuhoisuudeltaan vuoden 1853 koleran veroinen tauti koetteli hämeenlinnalaisia taas vuonna 1868, kun tyfus-epidemia (lavantauti, pilkkukuume) tappoi kaupungissa joka 17. asukkaan. Myös Leena Stiina sai tartunnan ja kuoli 17.2.1868. Hämäläinen-lehdessä 5.3.1868 on pitkä luettelo ”Kuolleita Hämeenlinnassa wiimis Tammi- ja Helmikuulta”, heidän joukossaan ”suoneniskiän leski Lena Stina Lindbom 71 wuot.” Uutisen lopussa mainitaan: ”näistä kuoli 27 tyfus-tautiin”.

Tyttäret

Leena Stiinan neljästä tyttärestä kolme saavutti aikuisiän: Agatha Eleonora, s. 24.9.1831 Hauholla, Charlotta Sofia, s. 13.12.1832 Hauholla ja Henrica Josefina Carolina, s. 2.12.1837 Vanajassa.

Tyttäret lähtivät jo hyvin nuorina töihin kodin ulkopuolelle. Agathan ensimmäinen pesti oli lasaretin taloudenhoitaja  Ekholmin palvelus­väen joukossa ”flickana”. Vuonna 1845 hän muutti Janakkalaan Leppäkosken allodiaalisäterin piiaksi. Vuoden kuluttua hän palasi kotiin ja muutti sitten vuonna 1849 Viipuriin ja sieltä seuraavana vuonna Helsinkiin.

Myös Charlotta Sofia lähti piikomaan jo ennen ripillepääsyä. Hän oli piikatyttönä Kankaantaan Heikkilän rusthollissa Vanajassa, sitten Hauholla inspehtori Nymanin piikana, vuoden verran Janakkalassa ja sen jälkeen Hämeenlinnassa kultaseppä Enqvistillä ja postitarkastaja, hovineuvos Tavastilla. Myös Charlotta Sofia muutti Viipuriin vuonna 1858, jolloin hän oli 19-vuotias.

Pisimpään kotona asui Henrica Josefina Carolina, jonka nimi myöhemmin on  muodossa Karolina Josefa. Hän muutti vuonna 1858 Helsinkiin ja palveli piikana kauppaneuvos Robert v. Trappilla. Vuoden päästä Karoliina palasi Hämeenlinnaan ja oli piikana pappilassa ja lääninsihteeri Idestamilla, kunnes muutti taas Helsinkiin vuonna 1861. Vuosien 1870–1881 rippikirjassa sekä hän että sisar Agatha Eleonora ovat piikoja Helsingissä.

Lähteitä:

KA Sta, Gs: 19 Talousseuran tilitykset tositteineen 1827.

ÅAB FHS, F I 70, DXVI 3 ja DXVI 4.

KA Hml, Hämeenlinnan maistraatin arkisto Pöytäkirjat 1842–1843.

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Hämäläinen 10.3.1868. Linkki tekstissä.

Manner, Viktor 1902: Piirteitä terveys- ja sairashoidollisista oloista Hämeen­linnan kaupungissa 19llä vuosisadalla. Hämeenlinna. Hämeenlinnan Lydia.