Leanderit Sortavalassa

Ostin viime kesänä Sortavalasta tuliaisiksi lehden nimeltä Serdobol, joka oli Sortavalan venäjän­kielinen nimi vuoteen 1918 asti. Lehti on venäjänkielinen, mutta lopussa on tiivistelmä suomeksi. Kaksois­numerossa 19–20 on  laajahko artik­keli Leandereista ja heidän vaiku­tuk­ses­taan Sorta­valan arkki­teh­tuu­riin. Artikke­lin kuvi­tuksena on esimerkiksi rakennuspiirustuksia Kontisen talosta, Raa­mat­tu­talosta sekä van­hasta ja uudesta Leanderin talosta. Taloihin ja Leandereiden Sortavalan kaupunkikuvaan jättämiin jälkiin kannattaa tutustua Pohjois-Karjalan museon Virtual Sortavala -si­vus­tol­la.

Vuonna 1890 raken­netun vanhan Leanderin puutalon suunnitteli J. O. (Johan Os­kar) Leander (1848–1920) perheensä asuintaloksi. Osoite oli rakentamisen aikaan Aleksanterinkatu 2. Vuonna 1932 kadun nimi muutettiin Koulukaduksi, ja nykyinen nimi on Gagarininkatu. Talossa oli vuosina 1901–1905 vuokralla Kansallis-Osake-Pankki. Samalle tontille rakennettiin vuonna 1905 uudempi Leanderin talo, jonka julkisivut suunnitteli Eliel Saarinen. Kansallis-Osake-Pankki muutti uuteen Leanderiin taloon heti sen valmistuttua. Vuonna 1914 val­mis­tu­neen Raamattu­talon (”Risti ja Raamattu”) suunnitteli J. O. Leanderin poika, Väinö Leander eli Laurola (1882–1935).

Serdobol-lehden nro 19–20 kansi. Kansikuvassa Sortavalan kaupungin palokunta vuodelta 1902.

J. O. Leanderin isä Erik Johan Leander syntyi Sääksmäellä vuonna 1822. Vuonna 1846 hän muutti Akaasta Tampereelle ja meni seuraavana vuonna naimisiin hämeenkyröläisen Eva Kaisa Tuomontytär Heiskan kanssa. Erik ja Eva saivat kolme lasta Tampereella vuosina 1848–1851 ja kuusi lasta Sortavalassa vuosina 1853–1865. Muurarina leipänsä ansainnut Erik kuoli heinäkuussa 1866, ja vaimo Eva Kaisa eli vuoteen 1919.

Vanhin poika J. O. jatkoi muurarina isänsä jälkeen mutta oli myös huone­­kalu­­tehtai­­lija, rakennus­mestari ja raati­­mies. Laatokka-lehdessä oli vuoden 1944 helmi­kuussa 60 vuoden takaa -pals­talla pikku-uutinen:

Palvelijaa halutaan. Edelli­sen vuosi­palkalla olleen palvelus­piian pääs­tyä onnel­li­seen avio­liittoon, saisi rehel­linen ja jonkin­verran tot­tunut palvelus­piika kohta pai­kan, kun il­moit­taa itsen­sä tehtai­lija O. Lean­derin ta­lossa Sor­ta­va­lassa.

Syyskuussa 1932 raatimies Leanderin pojat – pankin­johtaja Oski Leander Sorta­va­lasta sekä pankin­johtaja Väinö Lau­rola ja joh­taja Juuso Leander Hel­sin­gistä – jättivät isä­vainajansa tahdon mukaisesti Sorta­valan kaupungin­valtuustolle lahja­kirjan, Kansallis-Osake-Pankin 50 000 markan kart­­tu­­van tal­letus­­tilin vasta­­kirjan. Raati­mies Leander oli saanut pojilta 70-vuotis­lahjaksi vuonna 1918 ”vähäisen raha­summan” talle­tet­ta­vaksi ja kartu­tet­ta­vaksi johonkin yleis­hyödyl­liseen tar­koi­tukseen. Isä ilmoitti tallet­tavansa lahjoitus­summan perus­rahastoksi Sorta­valaan raken­net­ta­vaa vanhain­kotia varten. Pojat antoivat lahja­kirjan kaupunginvaltuustolle nimen­omaan vuonna 1932, koska Sorta­valan kaupunki vietti silloin 300-vuotis­juhlaansa.

Raatimies J. O. Leanderin vanhin poika Oski oli kenties isäänsäkin ahkerampi monitoimimies. Hän kävi Kuopion teollisuus­koulun ja piirsi Sortavalaan 1890-luvulta alkaen toistasataa uudisrakennusta. Nuoruus­vuosi­naan Oski oli innok­kaasti mukana myös palo­kunta­työssä ja urheilu­toiminnassa. Vuosina 1897–1914 hän toimi kaupungin­valtuuston sihtee­rinä, vuosina 1904–1906 sen ohessa kaupungin­kamreerina ja vuodesta 1914 alkaen Kan­sallis-Osake-Pankin Sorta­valan kont­torin johta­jana. Lisäksi hän hoiti kymme­nisen vuotta Sorta­valan Tele­foni Oy:n toimitus­johtajan tehtäviä ja osal­listui monen muunkin yri­tyksen johta­miseen. Oski oli aktii­visesti mukana myös kaupungin asioi­den hoidossa: kaupun­gin­valtuus­tossa, kaupun­gin tilin­tarkas­ta­jana ja monien toimi­kuntien jäse­nenä. Hän kuoli Kuopiossa vuonna 1942.

Oskista kertoo jotain myös Laatokka-lehdessä 4.10.1913 julkaistu pieni uutinen. Melko lyhyen aikaa Sortavalan kaupunginlääkärinä toiminut Magnus Arvid Alo­paeus oli muuttamassa Savonlinnaan, minkä vuoksi joukko kaupunkilaisia piti hänelle juhlapäivälliset ja jäähyväisillanvieton Seura­huoneella. Päiväl­lisen ja puheiden jälkeen seurasi illan huvinumero. ”Sorta­valan kaupun­gin ammoin nukkunut suo­jelus­­­patruuna Eerik Johan Banér oli hetki­seksi jättänyt hauta­­kammionsa ja tullut itse henkilö­­kohtaisesti vapautta­­maan tohtori Alopaeusta kaupungin­lääkärin virasta, esittäen seuraavan vapautus­­kirjan:” (seuraavassa siitä otteita)

Minä – –  teen tädhen tiettäwäisexi: että sitten quin tämän minun rackan caupungini lääkäri, licentiatus medicinae Magnus Arwid Alopaeus, iota möskin Pocuxi cudzutan, oli ilmoittanut hänen wacawan ia peruttamattoman pätöxens olewan muutta poies tästä caupungist  oleman ia asuman minun Herrasa nuckunen isäni isän ase wellien, urhollisen riddarin Ericus Axelin poica Tottin perustaman ia rakentaman Pyhäin Olain caupungin – –  nijn olen minä harmista ia giucusta gäändynyt ymbärins minun haudhasan Uppsalan duomio kircon cappelisa, mutta quin tätä asiata cuitengan nyt enä ei woi autta, engä minä tahdho olla pitkä mielinen minun wihasan, nijn olen minä päättänyt anda hänel hänen paha dekons andhex, ia cosca licentiatus Alopaeus on sinä lyhyenä doiminta aicanans täsä minun caupungis ahkerast ia doimeliast vircans hoidanut, nijn mös caupungin porvareit hywäst ja wirkiäst parandhanut, ia erin­omatain heidhän hambaitans ylös rakentanut, ia wiellä caiken pälle siviäst ia nuhdettomast händäns käyttänyt, nijn mina tahdhon nyt tällä minun awoimella kirjellä wapautta hänet hänen wirastans täsä caupungisa, ia olen minä wiellä, palkinnoxi hänen hywistä toimistans, päättänyt anda hänel yhdexi callixi muistoxi tästä hänen Sortawallan aiastans, nimen ia arvon Todhellinen Eskulapi eli Aesculapius Clarissimus, jolla nimellä häntä wastedes päin cudzuttaman pitä, ia ionca hän cunniala cantacon loppu ikäns hänen haudahans sacka – – Annetu sinä toisena päiwänä locacusa Anno Domini yxi tuhatta ja yhdhexän sata colme toista Post Christum Natum. 

Vapautuskirjassa mainittu ”Todhellinen Eskulapi” viittaa Asklepiokseen, lääkinnän ja terveyden jumalaan. Selonteko huvinumerosta jatkui:

Esitystä kuunneltiin pidätetyllä hilpeydellä. Kun tämä kunnioitusta he­rät­tä­vä sankari oli lopettanut, puhui kaupungin pormes­tari kun­nioit­ta­via sanoja suojelus­pat­ruunasta.

Suojeluspatruunana esiintyi pankinjohtaja O. Leander mitä onnistu­neim­malla tavalla. Koko tämän suosi­tun numeron oli suunni­tellut ja järjes­tänyt pormestari Pajula.

Kuriositeettina mainittakoon, että Oskin veljen­poika meni myöhemmin naimi­siin M. A. eli Poku Alo­paeuksen tyt­tä­ren kanssa.

Erik Leanderin (1822–1866) jälkeläisiä.

Lähteitä:
Kansalliskirjaston digitoidut sanomalehdet. Linkit tekstissä.
Pohjois-Karjalan museo. Virtual Sortavala -sivusto.
Сердоболь – городской алманах, выпуск 19–20 (Serdobol, kaupungin almanakka, nro 19–20.)