Peronin naisia

Kauppiaan kertomaa -kirjoituksen päähenkilö Aron Peron meni toukokuussa 1750 naimi­siin Hollo­lassa Anna Maria Palm­stedtin kanssa. Anna Maria oli katselmus­kirjuri Nils Palm­stedtin ja Anna Sofia Ande­flygtin tytär. Mor­sian oli varsin nuori, sillä hän oli syntynyt 18.9.1734 Frösössä Ruot­sin Jämt­lannissa. Korjat­ta­koon samalla myös kauppias Aron Peronin syntymä­aika. Hän oli syntynyt 16. marras­kuuta 1710 eikä vuonna 1716 niin kuin olin aikai­semmin kuolin­tiedon perus­teella arvellut. Jarl Pousar mainitsee syntymä­ajan Släkt­bok-kirjassa ja antaa tiedon lähteeksi Weck­strömin kokoelman (Aron Peron, Huus Håls Book).

Pariskunnalle syntyi kaksi lasta: Anna Elisabeth 17.2.1752 ja Gustaf Magnus 27.2.1754.

1756

Marraskuussa 1756 Helsingin kämnerin­oikeudessa luettiin Anna Marian laatima kirjoitus, joka on tässä suomeksi hieman lyhen­nettynä:

Ehkäistäkseni uteliaisuuden riivaamien ihmisten arvioita ja torjuakseni vilpil­li­sen ja synkän kuvan, jota mieheni, kauppias Aron Peron on maalail­lut tuoma­reille ja muille sen jälkeen, kun jouduin jokin aika sitten lähte­mään ala­ikäisten lasten kanssa pakoon omais­teni luo Inkoon pitä­jään, anon kämnerin­oikeudelta lupaa saada esit­tää asioi­den oikea laita. Olen vakuut­tu­nut siitä, että kämnerin­oikeus näkee syyt­tö­myy­teni ja jokainen oikea­mielinen ihminen havaitsee minut nuh­teet­to­maksi.

Surkea ja yleisesti tunnettu totuus on, ettei minun ja avio­mieheni liiton perus­tana ollut keski­näinen rakkaus eikä vahva kiin­tymys. Jou­duin antau­tumaan avio­liittoon nuorena ja epä­kypsänä vastoin omia mielty­myk­siäni äitini mieliksi ja neuvon­antajien vahvis­tuksesta, jolloin huomio kohdistui muihin maal­li­siin etuihin kuin onnelliseen elämään. Kukaan järkevä ihminen ei voisi luvata sellaisen pakon jälkeen tyydyt­tä­vää avio­liittoa. Ensim­mäisinä vuosina koin kuitenkin vain vähäistä tuskaa ja tyyty­mät­tö­myyttä, koska mieheni kohteli minua silloin lem­peämmin ja hänen koti­tapansa olivat siedettäviä. Ja vaikka hänen kova mielen­laatunsa on jo kauan aiheut­ta­nut minulle huolta ja murhetta, olen halunnut mieluummin kätkeä tuskan omaan sydä­meeni kuin näyttää sen paljas­tu­mi­sesta koituvan yhteisen häpeän. Mutta sittemmin mieheni on toistu­vasti sortunut hävyt­tö­myy­teen, kovuu­teen ja julmuuksiin eikä ole toennut, vaikka järkevät ja kunni­al­li­set ihmiset ovat häntä neuvo­neet ja varoit­ta­neet, vaan on päin­vastoin yltynyt yhä pahempiin raakuuksiin sammu­mattoman katke­ruuden vallassa.

Olen menettänyt kaiken toivoni muutokseen, joten toivon, että järkevät ja oikea­mieliset ihmiset antavat anteeksi sen, että minun on ollut paet­ta­va mie­heni sietä­mättö­miä koti­tapoja, koska sekä henkeni että terveyteni ovat olleet vaarassa. Mikään ei ole kuiten­kaan aiheut­ta­nut minulle suu­rempaa tuskaa kuin se, että kahden pikku­lapsen kasvatus on kärsinyt mieheni takia: heitä ei ole voitu hoitaa niin kuin olisi pitänyt ja niin kuin olisin itse halunnut. Lisäksi pikkui­set ovat vanhem­pien päivit­täis­ten riitojen takia pakostakin imeneet itseensä huonon käytöksen ja pahanteon siemeniä. 

Haukkumiset ja uhkailut, joiden toimeenpanemista minun ei pitkän kokemukseni jälkeen ollut syytä epäillä, saivat minut joku­nen päivä sitten lähtemään talosta ja pakene­maan omais­teni ja kristit­tyjen pariin, koska en tuntenut oloani kaupun­gissa riittävän turvalliseksi. Kaiken tämän vuoksi toivon, että oikeuden­mukaiset tuomarit myöntä­vät minulle vuode- ja asumus­eron (laglig skilnad till säng och säte) miehestäni. Mutta koska olen nytkin joutunut toteamaan hänen uskotto­muu­tensa avio­liitossa, anon piakkoin, että tämä välil­lämme solmittu onneton side katkaistaan ikui­siksi ajoiksi. Siihen asti pyydän saada olla tur­vassa pienten ja köy­hien lasteni kanssa.

Kirjoitus luettiin oikeudessa ja merkittiin pöytäkirjaan.

Aron Peron syytti tämän jälkeen vaimoaan pesänkavalluksesta (bodrägt) ja uskotto­muudesta. Anna Maria taas haastoi syk­syllä oikeuteen Aronin veljen Israel Peronin tappe­lusta ja sol­vauk­sista.

Aron Peronin nimikirjoitus vuodelta 1757. Lähde: KA Hki Biografia-kokoelma I, Peron-suku.

1762

Pariskunnan eripuraisuutta käsiteltiin kämnerinoikeudessa vuodesta toiseen ratkaisuun pääse­mättä. Elokuussa 1762 Anna Maria Palmstedt syytti aviomiestään, entistä kauppiasta Aron Peronia perättömistä pesänkavallus- ja uskottomuus­syytteistä. Lisäksi Peron oli vaimonsa mukaan ollut itse edellisenä syksynä uskoton tuntemat­toman Katariina-nimisen savolais­naisen kanssa. Peron myönsi, että hän oli edellis­vuoden syyskuussa harjoittanut monta kertaa lihallista yhteyttä vieraan savolaistytön kanssa. Tyttö oli sanonut nimekseen Katariina Martintytär. Kun Katariina oli huomannut olevansa raskaana, hän oli Peronin tietämättä poistunut paikkakunnalta. Peron ilmoitti uskovansa, että vaimo antaa uskottomuuden hänelle anteeksi. Anna Maria vaati kuitenkin avioeroa naimakaaren 13. luvun ensimmäisen ja toisen pykälän nojalla. Peron totesi tämän jälkeen, että hän haluaa luokseen toisen lapsista, yhdeksänvuotiaan Gustaf Magnuksen. Vaimo suostui sillä ehdolla, että lapsi saa jatkossakin kristillisen ja hyvän kasvatuksen.

Seuraavaksi kaupunginnotaari Petter Wetter vaati Anna Palmstedtin valtuuttamana Aron Peronia joko esittämään todisteet vuosia sitten esittämiensä syytösten tueksi tai perumaan syytökset. Peron myönsi, ettei syytöksille ollut mitään perusteita.

Myös varalääninsihteeri Gustav Daniel Levander, jota Peron oli syyttä­nyt luvat­to­masta kanssa­käymisestä vaimonsa kanssa, vaati Peronia vastuu­seen perät­tömistä puheis­taan. Peron sanoi esittä­neensä syytökset harkitse­mat­to­masti ja anoi, ettei häntä vastaan nos­tet­taisi syytettä, koska hän oli köyhä ja heikko.

Kämnerinoikeus tuomitsi Aron Peronin ja Anna Maria Palmstedtin avio­eroon. Lisäksi Aron sai 80 hopea­taa­la­rin sakot yksin­kertai­sesta huo­ruu­desta.

Helsingin kämnerinoikeuden päätöksen jälkeen Anna Maria Palmstedt haki erokirjaa Porvoon tuomiokapitulista. Konsistori tutki asiaa istunnossaan 11. syyskuuta ja päätti, ettei erokirjaa voi vielä antaa, koska kämnerinoikeuden asiakirjojen sisältö oli eriskummallinen (besynnerligit). Konsistori kiinnitti huomiota etenkin siihen, että nainen, jonka kanssa Peron oli harjoittanut yksinkertaista huoruutta, ohitettiin oikeudenkäynnissä vaieten (med stilla tigande förbigången). Selvittämättä jäi, miten kauan nainen oli Helsingissä, mistä hän oli tullut ja missä hän oli syntynyt. Naista ei siten ollut edes yritetty haastaa oikeuteen vastaamaan rikoksestaan. Konsistori alisti jutun Turun hovioikeudelle, joka joulukuussa 1763 kumosi kämnerinoikeuden tuomion ja vaati uutta käsittelyä.

1765

Avioeroasiaa käsiteltiin kämnerinoikeudessa uudelleen 6. joulu­kuuta 1765. Tällä kertaa Aron Peron pal­jasti, että hän oli vuonna 1762 tunnus­ta­nut maan­neensa tunte­mat­to­man Kata­riina Martin­tyt­tä­ren vain siksi, että välttyisi pitkäl­li­seltä oikeu­den­käyn­niltä. Samalla hän myönsi, et­tei hänellä ollut ollut perusteita edes epäillä vai­moaan ja Gustav Daniel Levanderia luvattomasta kanssa­käymisestä.

Istunnossa kävi ilmi, että jo aikaisemmin salavuoteudesta tuomittu Maria Antintytär oli synnyttänyt kynttilänpäivän aikoihin vuonna 1765 aviottoman lapsen, joka oli sittemmin kuollut. Maria oli ilmoittanut oikeudelle, että isä oli Aron Peron. Aron oli ensin kiistänyt isyyden, mutta oli lopulta myöntänyt, että hän oli pitänyt useita kertoja lihallista yhteyttä Marian kanssa ja että lapsi oli hänen.

Kämnerinoikeus päätti nyt, ettei Aron Peron ole kykenevä hoitamaan ja kasvattamaan hänen ja Anna Maria Palmstedtin Gustaf Magnus -poikaa. Poika sai siis jäädä äitinsä luo.

Porvoon tuomiokapituli päätti 11. joulukuuta 1765 julistaa Anna Maria Palmstedtin vapaaksi uskottomasta aviomiehestään. Anna Maria oli nyt esteetön solmimaan uuden avioliiton ja meni naimisiin Gustav Daniel Levanderin kanssa. Heille syntyi Tyrvännössä neljä lasta vuosina 1763–1771. Lääninkamreeri Gustav Daniel kuoli Kuopiossa vuonna 1782.

Greta Antintytär

On syytä palata ajassa vielä taaksepäin, vuoteen 1752. Aron Peronin palveluspiika Greta Antintytär synnytti 3. huhtikuuta 1752 aviottoman poika­lapsen. Helsingin raastuvan­oikeudessa todettiin seuraavana päivänä, että Greta oli surmannut lapsensa. Raastuvan­oikeus määräsi äidin vangittavaksi ja rikoksen kämnerin­oikeuden tutkittavaksi. Jutun käsittely alkoi kämnerinoikeudessa ­27. huhti­kuuta. Greta kertoi synnyttäneensä ja surmanneensa lapsen Peronin talon vintillä. Hän oli peittänyt vasemmalla kädellä lapsen suun ja katkaissut veitsellä vasta­syntyneen kaulan. Kun Gretalta kysyttiin, kuka voisi olla lapsen isä, hän vastasi, että isä oli kiistatta kauppias Peron, jonka kanssa hän oli ollut lihallisessa yhteydessä siitä pitäen, kun hän vuonna 1748 meni kauppiaan palvelukseen. Nyt syntyneen lapsen Peron oli siittänyt pari viikkoa ennen juhannusta. Laurinmessun aikoihin elokuussa Greta oli arvellut Peronille olevansa raskaana. Peron oli sanonut haluavansa järjestää asiat niin, että joku hänen puotipuksuistaan menee Gretan kanssa naimisiin. Kaksi viikkoa ennen lapsen syntymää Greta oli taas kerran itkeskellyt Peronille, joka oli sanonut, ettei Gretan pidä surra, sillä Jumala auttaa. 

Peronia ei saatu kuultavaksi tähän istuntoon, sillä hän oli paraikaa Hämeessä. Häntä odotettiin kuitenkin saapuvaksi kotiin lähi­aikoina, joten häntä päätettiin kuulla myöhemmin. Peronin vaimolta kysyttiin, eikö hän ollut huomannut piian olleen raskaana tai kuullut siitä. Anna Maria Palmstedt vastasi kieltä­västi todeten, ettei hän vastikään naimi­siin menneenä ymmär­tänyt sellaisia asioita.

Oikeuskäsittely jatkui 2. toukokuuta, jolloin Aron Peron oli paikalla. Hän kiisti olleensa missään tekemisissä Gretan kanssa tai huomanneensa hänen tilaansa. Seuraavissa istunnoissa oikeuteen kutsuttiin joukko todistajia, jotka kertoivat vuorollaan, mitä tiesivät Peronin ja Gretan mahdollisesta suhteesta. Osa todista­jista ei tiennyt mitään.

Puotipalvelija Henrik Galleniukselta kysyttiin, oliko Peron pyytänyt hän­tä mene­mään nai­misiin Greta Antintyttären kanssa. Henrik vastasi kieltä­väs­ti. Hänellä ei ollut jutusta muuta sanot­ta­vaa kuin että viime joulun alla hän oli kuullut isän­nän ja emän­nän riite­levän ja emännän hauk­ku­van isäntää huori­pukiksi (horkamp).

Lapsenmurhasta syytetty Greta Antintytär kertoi, että Peronin vaimo oli pari viikkoa ennen joulua vuonna 1751 nähnyt hänet ja Aronin makaamassa alasti keittiön sängyssä. Madame oli siitä kiivastuneena rynnännyt saliin ja haukkunut Peronia palvelus­väen kuullen huoripukiksi. Peron oli jonkin ajan päästä ruvennut viskomaan pöytiä ja tuoleja päin seiniä.

Kesäkuun 5. päivänä pidetyssä istunnossa todistajaksi kutsuttu kauppias Julius Johan Sundin leski­rouva Collina oli sairaana eikä halunnut antaa vala­ehtoista lausuntoa. Hänen poikansa sen sijaan tuli paikalle. Hänestä Greta Antin­tyttä­rellä tuntui olevan talossa ase­maansa nähden aivan liian suuria vapauksia. Todis­taja oli nähnyt Gretan iltaisin pelaa­massa Aronin kanssa seurapeliä ja olleen mukana kauppiaan maa­seutu­retkillä. Tämän istunnon lopuksi kämnerin­oikeus siirsi käsit­te­lyn raastuvan­oikeuteen.

Raastuvanoikeuden istunnossa 19. elokuuta todistajana ollut piika Anna Strandborg kertoi, ettei hän tiennyt Peronin ja Gretan suhteesta mitään. Sen hän kuitenkin tiesi, että Greta kohteli Peronin vaimoa hävyttö­mästi (owettigt). Samassa istunnossa Aron Peronin vaimolta kysyttiin, oliko hän nähnyt joulun 1751 alla miehensä ja Gretan makaavan alasti sängyssä. Vaimo vastasi, että hän oli todellakin yhyttänyt miehensä ja Gretan keittiössä. He eivät kuitenkaan maanneet sängyssä vaan seisoivat lattialla: kauppias Peron pyysi piikaa keittä­mään vettä. Sen jälkeen Peron oli lähtenyt ulos ja palannut kotiin jonkin verran juop­uneena. Kun Anna Maria oli moittinut miestä, Peron oli suuttunut ja alkanut vähän mete­löidä (begynt hålla något buller). Silloin Madame oli haukkunut miestä huori­pukiksi mutta ilman mitään perusteita. Hän ei ollut koskaan huomannut, että mies olisi ollut uskoton.

Greta Antintytär sai rikoksestaan kuoleman­tuomion, joka pantiin täytäntöön marras­kuussa 1752. Aron Peronin sala­vuo­teutta ja myötä­­vaikuttamista lapsen­­murhaan tutkit­tiin pitkään. Peron ei päässyt puhdistus­valalle (värjemålsed) vähäi­sen kristin­opin osaami­sensa ja tunne­tusti kovan mielen­­laatunsa takia. Hän olisi voinut aiheuttaa puhdistus­­valalla sielulleen mitä suurinta vahinkoa. 

Tuomio annettiin 20. helmikuuta 1754. Äänestyksen jälkeen Aron Peron vapau­tet­tiin molemmista syytteistä oikeudenkäynnin kaaren 17. luvun 20. pykälän nojalla: ”Jos todistajain puheet ovat sekavat ja vasten toisiansa, niin ottakoon tuomari todistajat vastatusten kuulustet­taviksi, saadaksensa siten totuu­den esiin; ja olkoon sillä riita­veljellä toden­puoli, jolla on parhaat todistajat, jotka selkeimmät perusteet ja asianhaarat esiin tuovat. Jos molemm­illa puolilla on yhtä hyvät todis­tukset ja todistajat, niin pidettäkööt ne parempina, jotka vastaa­jaa puolustavat, sillä tuomarin tulee ennemmin tuomita syyttö­mäksi kuin syylliseksi.”  

Lähteitä:
DA Helsingin kämnerinoikeuden ja raastuvanoikeuden renovoidut tuomiokirjat. Linkit tekstissä.
FamilySearch-sivustolle digitoidut Helsingin kämnerinoikeuden pöytäkirjat 1752. Käyttö edellyttää rekisteröitymistä ja kirjautumista. Linkit tekstissä.
KA Hml PTka, Istuntopöytäkirjat 1762, 1764 ja 1765. 
Pousar, Jarl 1977. Släktbok, ny följd. 2:5. Helsingfors: Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskap i Finland.