Lopen pitäjänkokouksessa heinäkuun 23. päivänä vuonna 1854 käsiteltiin luvatonta soranottoa vanhan kirkon hautausmaa-alueelta.
Jotkut pitäjäläiset olivat ottaneet tavakseen hakea vanhan kirkon hautausmaalta soraa tieosuuksiensa parannustöihin ynnä muihin tarkoituksiin. Sen seurauksena oli päivänvaloon noussut suuri määrä pääkalloja ja luita, joita koirat ja muut eläimet levittelivät ympäriinsä. Kirkkoherra von Qvanten totesi, ettei sellainen meno ole hyväksyttävää. Edesmenneiden leposijoja pitää kunnioittaa, ja Pyhän Kirjan mukaan kuvatun kaltainen hautojen hävittäminen katsotaan häpäisyksi ja rangaistukseksi jumalattomille, kuten sanoo Jesaja 14: 19 ja Jeremias 8: 1, 2.
Kirkkoherra esitti seurakunnan harkittavaksi, miten soranotto hautausmaalta parhaiten estettäisiin. Pitäjänkokous tuli yksimielisesti siihen tulokseen, että oli syytä määrätä rikkomuksesta 15 hopearuplan uhkasakko, josta 10 ruplaa tulisi kirkolle ja viisi ilmiantajalle, oli hän kuka tahansa. Lisäksi tuli kihlakunnanoikeuden aiemmin määräämä pappilan maiden käyttöä koskeva uhkasakko koskemaan myös soranottoa hautausmaalta.
Kyseinen uhkasakko oli määrätty vuoden 1833 talvikäräjillä, kun silloinen kirkkoherra Strandberg valitti pappilan mailla tapahtuneesta luvattomasta metsänkäytöstä ja muusta haitanteosta. Kihlakunnanoikeus päätti silloin asettaa kymmenen hopearuplan uhkasakon koskemaan kaikkea luvatonta toimintaa pappilan tiluksilla eli pelloilla, niityillä, metsissä ja mailla.
Pitäjänkokous määräsi nyt myös, että jos sakkoja ei makseta vapaaehtoisesti, tulee ilmiantajan ilmoittaa asia paikkakunnan kruununnimismiehelle, joka perii rikoksentekijältä sakot kihlakunnanoikeudessa. Tekijä joutuu korvaamaan myös syyttäjän ja todistajien kohtuulliseksi katsotut palkkiot sekä maksamaan pöytäkirjan lunastuksen.
Suntio Juho Löfkulla määrättiin kirkon varoista annettavaa korvausta vastaan huolellisesti keräämään kyseisiltä sorakuopilta näkyvissä olevat ihmisten jäänteet ja hautaamaan ne.
Asiasta kuulutettiin ja pöytäkirja luettiin jumalanpalveluksen jälkeen Lopen kirkossa 30.7.1854. Pitäjänkokouksen puolesta sen allekirjoittivat herastuomari Adam Mattila, kuudennusmies Eenok Tirra, lautamies Aleksander Hemmo ja talollinen Adolf Nordberg. Määräykset vahvistettiin Hämeen lääninkanslian päätöksellä 14.8.1854.
Päätös annettiin tiedoksi Lopen kirkossa 27.8.1854 ja uudelleen 10.5.1857, 6.5.1860 ja 8.7.1866.
 |
| Lopen vanha kirkko keväällä 2020. Nykytiedon mukaan kirkko on rakennettu 1660-luvun lopulla. Lisätietoja: Lopen seurakunta. |
Lähteitä:
KA Hml Lopen seurakunnan arkisto, II Ea: 6 Saapuneet kirjeet.
KA Hml Lopen käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1833–1834.
Vuoden 1776 Kirkkoraamattu (virallinen raamatunkäännös vuoteen 1938). Linkit tekstissä.
