Joulukuussa 1821 lähti yhdeksän opettajattareksi valmistunutta neitoa hevoskyydillä Benvikin pellavanjalostusopistosta kohti Hämettä. Maria Johanintytär Grönroos, Maria Laka, Helena Andersintytär Syrén, Carolina Grönmark, Hedvig Simontytär Österlund, Helena Christina Skott ja Elisabeth (Liisa) Johanintytär palasivat kotiseudulleen. Edellä mainittujen lisäksi samalla kyydillä lähtivät Hämeestä löytyneisiin työpaikkoihin myös laukaalainen Christina Erikintytär Gestrin ja Eurasta kotoisin ollut Helena Sophia Nordlund. Matkaan lähdettiin kuun alkupuolella. Opettajattaret olivat 3. ja 4. joulukuuta kuitanneet runsaan kolmen vuoden ajalta ansaitsemansa palkat, ja esimerkiksi Hedvig Österlund jätti muuttokirjansa Kangasalle 12. joulukuuta.
Tampereelle saakka hevosia tarvittiin yhdeksän. Todennäköisesti matkaa taitettiin reellä, olihan jo joulukuu. Kestikievariasetuksen mukaan yhden hevosen vetämässä reessä sai kuskin lisäksi matkustaa kaksi henkeä, ja jokaisella sai olla mukanaan kohtuullinen määrä tavaraa. Opettajattarilla oli koulusta saatuja rukkeja, vyyhdinpuita ja muita tarvikkeita, joten matkatavaraa lienee ollut runsaahkosti. Saattajien lukumäärästä ei ole tietoa. Koko matkan mukana matkusti ehkä vain Daniel Joppas, joka myös esitti Talousseuralle laskun syntyneistä kustannuksista.
Matkan varrella yövyttiin kestikievareissa tai muissa Talousseuran suhteiden kautta järjestetyissä majapaikoissa. Asetusten mukaan maaseudulla piti olla kestikievareita vähintään kahden peninkulman välein. Kievareissa tuli olla sali tai vierastupa ja kamareita, talli ja vaunuliiteri. Matkustavaisille tuli tarjota muun muassa vuodevaatteet ja pyyhkeet sekä valo ja lämpö, ja saatavilla piti olla ruokaa, viinaa, olutta ja virvokkeita sekä rehua hevosille. Ruokamenoja varten (kostpenning) kukin opettajatar oli saanut Talousseuralta neljä ruplaa viisikymmentä kopeekkaa eli yhteensä 40 ruplaa 50 kopeekkaa bankoseteleinä.
Matkareitti oli seuraava:
 |
| Karttaan on merkitty paikat niiden nykyisillä nimillä. Pohjana on käytetty Maanmittauslaitoksen paikkatietoaineistoa. Alla olevassa taulukossa etapit peninkulmina, suluissa paikkakuntien nimet siinä muodossa kuin ne esiintyvät matkalaskussa. |
Carolina Grönman jäi Tampereelle, ja Hedvig Österlundille järjestettiin kahden peninkulman kyyti Kangasalle. Liisa Johanintytär jatkoi Tampereelta kolmen ja puolen peninkulman päässä sijaitsevaan Onkkaalaan.
Maria Laka ja Helena Syrén tulivat kahdella hevosella Hattulan Rahkoilaan, jonne matkaa Tampereelta oli seitsemän peninkulmaa. Hämeenlinnaan saakka matkustivat Maria Grönroos, Leena Stiina Skott, Christina Gestrin ja Helena Sophia Nordlund. Heidän joulukuisen rekimatkansa pituudeksi tuli lähes 29 peninkulmaa. Maria ehkä jäi kyydistä jo Katinalassa, jossa hänen isänsä oli tuohon aikaan Puotilan lampuotina.
Kyytimaksuja kertyi vähän yli 153 ruplaa. Lisäksi Talousseuran maksettavaksi tuli opettajattarien majoituskuluja kolme ruplaa sekä saattajalle korvaus paluumatkasta Benvikiin ja matka-ajan päivärahaa kymmenen ruplaa, yhteensä 184 ruplaa 15 kopeekkaa bankoseteleinä. Daniel Joppas kuittasi sen joulukuun 31. päivänä 1821.
Lähteitä:
ÅAB FHS, F I 70.
KA Sta, Gs: 12 Suomen talousseuran tilitykset tositteineen.
Ruotsin valtakunnan laki 1734. Rakennuskaaren 28. luku, 1 ja 13 §.
Hornborg, Joh. Georg, 1821: Vägvisare genom Storfürstendomet Finland. Helsingfors: Simelius. Pysyvä linkki.
