Lopella Laahan Pietilän torpassa syntyi 2.6.1766 poikalapsi, joka sai kasteessa nimen Escillus. Syntyneiden luettelossa on niukasti tietoa hänen syntyperästään: Escillus eli Eskil syntyi aviottomana, äidin nimeä ei mainita, isän sanotaan olevan Nurmijärven kappalaisen palveluksessa ja nimeltään Henrik. Muuta ei isästä ole selvinnytkään.
Pietilän torpassa asui Eskilin syntyessä parikin hänen äidikseen ikänsä puolesta sopivaa naista, Petterintyttäret Kaisa ja Ingrid. Samaan sisarussarjaan kuului myös torpan emäntä Johanna. Sisarusten vanhemmat olivat (entinen) sotilas Petter Kuhlberg ja Anna Jaakontytär. Kuhlberg oli Uudenmaan läänin jalkaväkirykmentin majurin komppanian sotilas numero 31 Läyliäisiltä. Hänet mainitaan Lopen sotilaiden luettelossa rippikirjassa 1739–1745.
”Naisihminen” Ingrid Petterintytär ja Eskil Henrikinpoika, joiden syntymäajat täsmäävät Pietilässä asuneisiin, on vuosien 1768–1773 rippikirjassa merkitty Metsäkylän Mattilaan. Siitä päättelen juuri Ingridin olleen Eskilin äiti. He ovat Metsäkylässä vielä 1779 alkavassa kirjassa, ja Ingridille on siellä vuonna 1776 syntynyt toinenkin lapsi, tytär Johanna. Myöhemmin Eskil on renkipoikana Ättyksellä, missä syntymäajaksi on epäselvästi merkitty pelkkä vuosi, 1768. Jatkossa hänelle on kopioitu myös vaimon syntymäaika, ja lopulta syntymäajaksi on vakiintunut 20.6.1765.
Ättyksen jälkeen Eskil oli renkinä pappilassa ja Uotilassa, ja niihin aikoihin hänestä tuli reservin rakuuna. Tapaninpäivänä 1790 hän avioitui pappilan piian Maija (Maria) Iisakintyttären kanssa. Maija oli syntynyt 20.6.1759. Hänen vanhempansa olivat Iisak Heikinpoika ja Valpuri Juhontytär, ja kummeina olivat kirkkoherran rouva Sabina Silfverharnisk, kappalaisen rouva Anna (Johanna) Sophia Lovin ja talollinen Antti Juhonpoika sekä Heikinpojat Juho ja Eerik. Isä Iisak (1728–1808) oli lampuotina Tapolassa vuoteen 1765, minkä jälkeen hänestä tuli seurakunnan suntio.
Eskil ja Maija saivat vain yhden lapsen, Eeva Kaisan, joka syntyi 24.12.1791. Lapsen kummeina olivat mademoiselle Susanna Wasander, kersantin rouva Eeva Stiina Lovin, Soukin vaimo Johanna Juhontytär, Anna Iisakintytär Tapolasta, Leena Antintytär Kenasta, Mikko Kustaanpoika Metsäkylän Mattilasta, Iisakinpojat Heikki ja Juho sekä Soukin Matti Tuomaanpoika.
Reservin rakuuna, jalkaväen sotilas
Uudenmaan ja Hämeen läänin rakuunarykmentin everstiluutnantin komppanian varamiesluettelossa 1785 oli numerolla 49 paikka vapaana. Rustholli esitti varamieheksi 17-vuotiasta renkipoikaa Eskil Henrikinpoikaa, mutta hänet lähetettiin vielä kasvamaan. Seuraavan vuoden katselmuksessa Eskil todettiin palveluskelpoiseksi ja hyväksyttiin reserviin.
Vuoden 1796 katselmuksessa rusthollin varsinainen rakuuna, 40-vuotias Iisak Odell, sai sairauden vuoksi eron 20 vuoden palveluksen jälkeen. Tilalle tuli Eskil Henrikinpoika, joka sai sotilasnimekseen Flink. Eskilistä tuli jalkaväen sotilas, sillä rakuunarykmentti oli muutama vuosi aiemmin jaettu ja siitä oli muodostettu jalkaväkipataljoonat Hämeen ja Uudenmaan jalkaväkirykmentteihin. Eskil Flink palveli Hämeen jalkaväkirykmentin everstiluutnantin komppaniassa numerolla 98.
Kesäkuussa 1805 pidetyssä katselmuksessa Eskilin iäksi merkittiin 37 ja palvelusvuosiksi 19 vuotta. Miehen pituus oli viisi jalkaa kahdeksan tuumaa. Edellisessä katselmuksessa Flink oli ollut läsnä ja hyväksytty, nyt hän sai eron vammojensa vuoksi. Katselmusrullien mukaan Eskil Flink oli varamiehenä kymmenkunta vuotta ja varsinaisena sotamiehenä suunnilleen yhtä kauan. Tarkkaa eropäivämäärää ei ole löytynyt. Sotakokemusta Eskil Flinkille ehti tulla Kustaan sodassa vuosina 1788–1790.
Suntiona
Eskil Flinkin appi, suntio Iisak Heikinpoika, kuoli lähes 80-vuotiaana vuonna 1808. Mielenkiintoista on, että haudattujen luettelossa Iisakilla on sukunimi Albinus. Siitä voi päätellä, että hänen isänsä oli lukkari Henrik Albinus (1686–1767).
Eskil Flinkistä tuli suntio vuonna 1809. Hän oli silloin jo yli 40-vuotias. Elokuussa 1817 hän valitti pitäjänkokouksessa, ettei enää ikänsä ja heikon kuntonsa takia jaksa kaivaa hautoja. Eskil Flink ehdotti avukseen ja seuraajakseen Antti Mikonpoikaa, joka myöhemmin saman vuoden lokakuussa meni naimisiin Flinkin tyttären Eeva Kaisan kanssa. Pitäjänkokous hyväksyi ehdotuksen ja ilmoitti, että ellei mitään estettä ilmaannu, voidaan tuleva vävy valita seuraavaksi suntioksi. Antti Mikonpoika, joka otti sukunimen Salin, toimikin varasuntiona muutaman vuoden, mutta jo vuoden 1825 lopulla päivätyssä henkikirjassa hänet mainitaan torpparina. Lapsia Eeva Kaisalle ja Antille syntyi neljä, joista vain nuorin, 1.3.1828 syntynyt Antti Juho, saavutti aikuisiän.
Flinkin puoliso Maija kuoli 62-vuotiaana 2.2.1822. Maijan jäämistö oli vähäinen, arvoltaan 30 ruplaa, ja se jaettiin yhteisymmärryksessä jälkeenjääneiden kesken. Eskil Flink solmi toisen avioliiton marraskuussa samana vuonna. Puoliso oli nelikymppinen Eeva Eerikintytär, joka oli syntynyt Hausjärvellä mutta muuttanut jo lapsena Lopen Laahaan.
Eskil Flink oli 61-vuotias kuollessaan 12. tammikuuta 1828. Kuolinsyy oli murheellinen: hänen sanotaan paleltuneen kuoliaaksi (ihjälfrusen). Oliko Flink saanut sairauskohtauksen ja jäänyt pakkasen armoille? Eskil ja Eeva olivat vuonna 1824 laatineet keskinäisen testamentin, koska heillä ei enää ollut toivoa rintaperillisistä. Testamentti esitettiin Lopen talvikäräjillä 1828. Oikeus velvoitti Eeva Eerikintyttären antamaan sen tiedoksi Eskil Flinkin perillisille, joilla oli mahdollisuus halutessaan moittia testamenttia vuoden ja yhden yön kuluessa.
Tiedossa ei ole, moittivatko Salinit testamenttia. Eeva jäi asumaan kirkonkylän Uotilaan itsellisleskenä. Hänellä oli jonkin aikaa kasvattinaan Vilhelmiina Maijantytär, josta maksettiin köyhäinapua. Vilhelmiina lähti piiaksi vuonna 1854, ja Eeva Flink on samoihin aikoihin merkitty ruotuvaivaiseksi. Vuoden 1865 hän muutti Pilpalan Hyrrylle ja kuoli siellä 83-vuotiaana 4.6.1867.
Uusi suntio
Maaliskuussa 1828 päätettiin pitäjänkokouksessa Flinkin seuraajasta. Suntion toimeen oli yksitoista hakijaa. Kaikkia ei mainita nimeltä, joten ei ole tietoa, oliko Antti Salin hakijoiden joukossa. Ansioituneimmiksi katsottiin Rengon suntio Forsman, ”armovuoden laulaja” Grönholm Lopelta sekä lastenopettaja Finnerus. Valituksi tuli Otto Grönholm. Hän oli Nurmijärven kappalaisen poika, joka oli toiminut Lopella lukkarin sijaisena edellisen lukkarin, Löfroosin, kuoltua. Hän oli myös hakenut vakinaista lukkarin virkaa, mutta siihen oli syyskuussa 1827 valittu Jakob Johan Lindberg.
Grönholmin tehtävät suntiona olivat moninaiset. Hänen tuli toimessaan ”uskollisena, raittiina, sävyisänä ja tottelevaisena kirkonpalvelijana” auttaa esimiehiään kaikissa kirkon taloudenpitoon liittyvissä tehtävissä. Niihin kuuluivat kirkon ja hautausmaan puhtaanapito sekä ison kellon soitto jumalanpalvelukseen, kirkonovien ja porttien avaaminen ja sulkeminen asianmukaisesti sekä papiston virkakirjeiden kanto pitäjässä. Tarpeen vaatiessa suntion tuli auttaa lukkaria erilaisten merkintöjen tekemisessä. Työhön kuului myös maksua vastaan opettaa pitäjän lapsia, iskeä suonta ja kaivaa haudat. Viime mainitusta tehtävästä suntiolle määrättiin 12 killinkiä banko jokaisesta yli 15 vuotiaan ruumiista ja puolet sitä nuoremmista. Muutoin palkkaehdot olivat samat kuin hänen edeltäjällään.
Suntion palkan suuruutta ei ole löytynyt seurakunnan asiakirjoista. Asunto lienee ollut seurakunnan puolesta, ja todennäköisesti palkka maksettiin suurimmaksi osaksi viljana.
Lähteitä:
SSHY Sotilasasiakirjoja. Jäsensivut.
KA Hml Lopen käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1828–1829.
