Yhdysvaltain kongressin kirjastoon (The Library of Congress) on digitoitu muun aineiston ohessa runsaasti vanhoja sanomalehtiä. Joukossa on myös amerikansuomalaisia lehtiä, kuten Missourissa julkaistu Auttaja ja Oregonissa julkaistu Uusi kotimaa.
Seuraavassa on selonteko vuosien 1889 ja 1895 välillä kirjoitetuista amerikkalaislehtien artikkeleista, joissa tuli toistuvasti esiin nimi Gustav Broman. Miehen nimi on kirjoitettu milloin mitenkin: etunimi on Gustav, Gustave, Gustaf tai Gus ja sukunimi Braman, Bremen tai Broman. Artikkeleissa on osittain ristiriitaisia ja virheellisiäkin tietoja, mutta amerikkalaisia ja suomalaisia lähteitä yhdistelemällä miehen henkilöllisyys selvisi.
Yhdysvaltalaiset lähteet
1889
Uutisiin johtanut tapahtumaketju sai alkunsa huhtikuussa 1889. San Pedron ja Catalinan väliä liikennöivän parkkilaiva Lilianin kapteeni Koughan saapui Santa Barbarasta kotikaupunkiinsa San Pedroon jo keskiviikkona 17. huhtikuuta, monta päivää etuajassa. Hän avasi kotioven valmiina yllättämään vaimonsa mutta saikin itse yllättyä. Vaikka aamu oli vielä varhainen, hän yhytti sydämensä valitun (the partner of his bosom) keskustelemassa hellästi (in loving converse) Gustav Bromanin kanssa. Broman oli naapurissa asuva puuseppä, jonka kapteeni Koughan oli nähnyt muutamia viikkoja aikaisemminkin.
Koughan kovisteli vaimoaan ja sai kuulla, että Broman oli työmatkallaan vain piipahtanut tervehtimään rouvaa. Erään lehtijutun mukaan Bromanin takista oli irronnut nappi, jonka rouva Koughan tarjoutui ompelemaan kiinni. Kapteenin oli vaikea uskoa vaimon selitystä, mutta hänellä ei ollut todisteita vakavammasta. Joidenkin lehtien mukaan Koughan pieksi Bromanin pahanpäiväisesti. Toisissa lehdissä puhuttiin vain kiivaasta sananvaihdosta. Joka tapauksessa Broman kävi sanomassa vielä saman päivän aikana piirisyyttäjälle, että kapteeni uhkasi tappaa vaimonsa. Sillä välin kapteeni aikoi päättää päivänsä hirttäytymällä keittiön kattopalkkiin. Hänet kuitenkin pelastettiin viime hetkellä.
Koughan oli nainut vaimonsa Australiassa nelisen vuotta aikaisemmin. He olivat muuttaneet Amerikkaan ja asettuneet ensin Brittiläiseen Kolumbiaan. Kun vaimo oli sattunut lomailemaan Etelä-Kaliforniassa, hän oli ihastunut San Pedroon ja houkutellut miehensä muuttamaan sinne. Vaimo vietti tätä nykyä paljon aikaa kotona avioparin pienokaisen kanssa, ja Gus Broman oli usein nähty vieras talossa. Kapteeni oli kuitenkin luottanut vaimoonsa, kunnes keskiviikkoaamun tapahtumat saivat hänet synkkyyden valtaan.
Broman tiesi, ettei Koughanin syyttäminen tappouhkauksesta suinkaan parantanut hänen osakkeitaan San Pedrossa. Hän tuntui kuitenkin nauttivan herättämästään pahennuksesta. Kun päivän tapahtumat tulivat samana iltana puheeksi saluunassa, Broman muina miehinä virkkoi: ”Olen kyllä maannut rouva Koughanin kanssa. Eikä siinä pojat kaikki, on minulla ollut täällä neljä tai viisi muutakin sänkykumppania.” Suuri osa asiakkaista oli paikallisia ukkomiehiä, joita Bromanin kehuskelu ei miellyttänyt.
Torstaina 25. huhtikuuta Los Angeles Daily Herald -lehden etusivulla oli pitkähkö uutinen otsikolla Tervaa ja höyheniä (Tar and Feathers). Uutisesta selvisi, että Gustav Broman oli löydetty varhain keskiviikkoaamuna San Pedron kaupungista sähköpylvääseen sidottuna. Miehen alaruumis oli tervan ja höyhenien peitossa, ja naamaan oli tehty tervalla sotamaalaus.
Lehdessä todettiin, että Broman on syntyjään ruotsalainen ja noin 28-vuotias, vaaleatukkainen ja kohtalaisen komea. Rouva Koughan oli ilmeisen hullaantunut puuseppään, sillä kun hän oli kuullut tapahtuneesta, hän oli rientänyt Bromanin luo ja sanonut: ”Voi Gus, mikset ampunut paria heistä? Loput olisivat lähteneet karkuun.” Myöhemmin rouva Koughan oli iskenyt miestään soodavesipullolla päähän ja ilmoittanut naapureille, että hän karkaa vuoristoon ja tappaa siellä ensin lapsensa ja sitten itsensä. Rouva katosikin kotoa, mutta hänet ehdittiin löytää, ennen kuin hän pani toimeksi.
Toukokuun 9. päivänä Los Angeles Daily Herald -lehdessä kerrottiin oikeudenkäynnistä seitsemää San Pedron asukasta vastaan. Heitä syytettiin Gustav Bromanin kimppuun hyökkäämisestä ja miehen tahrimisesta tervalla ja höyhenillä. Oikeudenkäynnin ensimmäisenä päivänä kuultiin kolmeatoista henkilöä, joista ensimmäisenä ääneen pääsi Gustav Broman:
Olen ammatiltani puuseppä ja iältäni 23-vuotias. Huhtikuun 23. päivän iltana vastaajat tulivat koputtamaan ovelleni San Pedrossa. Kun avasin oven, yksi miehistä sanoi, että hänellä oli kotietsintälupa. Kolme muutakin miestä tuli sisään ja sammutti valot. Sen jälkeen sisään tuli vielä kolme miestä, jotka tunnistin äänestä. Joku heistä löi minua päähän. Sitten miehet raahasivat minut ulos ja yrittivät panna minulle suukapulan, mutta kalikka katkesi. He repivät riekaleen vaatteistani ja tunkivat sen suuhuni, peittivät minulta silmät juustoharsolla ja käärivät alusvaatteen pääni ympäri. Sitten he tahrivat minut tervalla ja höyhenillä ja sitoivat sähköpylvääseen. Olin siinä puolitoista tuntia, kunnes kaksi miestä tuli vapauttamaan minut.
Syytetyt saivat tuomion pahoinpitelystä: 20 dollarin sakot mieheen.

1891
San Francisco Chronicle -lehdessä oli perjantaina 16. tammikuuta juttu otsikolla Murhamysteeri (A Murder Mystery). Los Angelesissa 15. tammikuuta päivätyssä kirjoituksessa todetaan, että poliisi tutkii puuseppä Gustav Bromanin tekemisiä. Broman on asunut aikaisemmin San Pedrossa mutta on nyt Santa Cruzin piirikunnan vankilassa syytettynä murhasta. Joulukuussa 1890 paloi Bromanin hökkeli ja sen mukana mies, jota väitetään Bromanin veljeksi. Poliisin mukaan aihetodisteet viittaavat siihen, että Broman poltti hökkelin tahallaan saadakseen 8 000 dollarin henkivakuutusrahat. Poliisi kuitenkin epäilee, onko tulipalossa kuollut mies todella Gustav Bromanin veli Eric niin kuin on väitetty.
Uutisessa mainitaan myös Bromanin naisseikkailut San Pedrossa vuonna 1889 ja vakuutusyhtiöiden samana vuonna nostama syyte, jonka mukaan hän poltti tahallaan asuntonsa saadakseen tuhannen dollarin vakuutuskorvauksen.
Jutun uutisointi jatkui samassa lehdessä helmikuussa otsikolla Onko hän tuhopolttaja? (Is he a Firebug?) Oikeudenkäynnissä esitettiin Bromanin sisaren lausunto, mutta koska se oli ruotsinkielinen, se päätettiin käännättää ensin englanniksi. Käännös valmistuikin iltapäiväksi, ja siitä nähtiin, ettei syytetyn sisar puhunut mitään Eric-nimisestä veljestä. Isac-nimisen veljen hän sen sijaan mainitsi. Oikeudessa esiintyi todistajana myös rouva Mary Helander, joka sanoi syntyneensä Maalahdella Suomessa. Hän oli tuntenut Gustav Bromanin pienestä pitäen, tiesi myös tämän Isac-nimisen veljen ja oli tavannut Gustavin San Pedrossa viime syyskuussa.
Seuraavan päivän lehdessä oli pieni uutinen Eric Bromanista: ”Ei tunneta Suomessa” (Not Known in Finland). Suomen viranomaisilta oli tullut tieto, ettei Maalahdella tunneta Eric Broman -nimistä miestä. Gustavin veljen Isacin sen sijaan tiedetään olevan Yhdysvalloissa, mutta hänen olinpaikkaansa ei tiedetä. Jos tämä pitää paikkansa, paikalliset viranomaiset aprikoivat, kuka oli se piruparka, joka paloi kuoliaaksi kohtalokkaana yönä 17. joulukuuta 1890.
San Diego Union -lehdessä oli huhtikuussa pikku-uutinen vakuutusyhtiöstä, joka kieltäytyi maksamasta Gustav Bromanille 5 000 dollarin vakuutuskorvausta Eric Bromanin henkivakuutuksesta. Jutussa todettiin, että Gustav oli ollut syytteessä murhapoltosta mutta vapautunut syytteestä.
1894
San Franciscossa ilmestyvässä The Morning Call -lehdessä oli torstaina 19. elokuuta Bromanista juttu, joka oli päivätty Sacramentossa päivää aikaisemmin.
Kaupungissamme tehtiin eilen ilmoitus hätkähdyttävästä ryöstöstä. Matkailija nimeltä Gustav Broman sanoo, että häneltä varastettiin Fannie Brownin emännöimässä bordellissa koruja ja rahaa ainakin kahdeksan tuhannen dollarin arvosta. Broman arvelee joutuneensa valelokerotempun (panel trick) uhriksi. Ilotalon emäntä kiistää syytteen. Broman kuitenkin syytti ryöstöstä Nellie Clarkia, joka pidätettiin. Sen jälkeen talossa tehtiin kotietsintä. Maton alta löytyi timantti, 60 dollaria Amerikan rahaa, sadan Guatemalan dollarin seteli ja kaksi ranskalaista kymmenen frangin rahaa. Poliisi tutkii asiaa.
Sacramentossa ilmestyvässä The Record-Union -lehdessä oli seuraavana päivänä ”venäläisen Bromanin oma kertomus asiasta” (The Story Told by the Russian). Broman sanoi olevansa venäläinen ja harjoittaneensa tuottoisaa liiketoimintaa Guatemalassa. Guatemalasta hän oli lähtenyt tutustumis- ja huvimatkalle Yhdysvaltoihin. Hän oli tullut Sacramentoon muutamia päiviä sitten ja lähti torstai-iltana ”katsomaan elefanttia” (to see the elephant) eli tutustumaan The Palace -nimiseen bordelliin. Mukanaan hänellä oli rahavyö ja siinä noin 8 000 dollaria rahaa ja sen lisäksi timantteja parintuhannen dollarin arvosta. Hänelle esiteltiin joukko naisia, joista hän valitsi yöseurakseen Nellie Clarkin. Aamulla rahavyö oli kadonnut.
Elokuun viimeisen päivän The Record-Union -lehdessä Broman kertoi taustastaan. Hän sanoi olevansa 28-vuotias ja syntyneensä Venäjällä. Hän lähti vuonna 1883 merimieheksi Liverpooliin Englantiin ja sieltä edelleen San Franciscoon. Saatuaan kyllikseen merimieselämästä hän jatkoi matkaa San Pedroon, missä hänen työnantajanaan oli rautatieyhtiö Southern Pacific Company. Hän antoi San Pedrossa muutaman sata dollaria lainaksi ja keräsi ennen sieltä lähtöään pienen omaisuuden. Sen jälkeen hän oli kuutisen viikkoa Euroopassa selvittämässä isänsä jäämistöä ja palasi San Franciscoon vuonna 1890 tai 1891. Tällöin hänellä oli mukanaan kolmisentuhatta dollaria. Hän talletti rahat San Franciscossa useisiin eri pankkeihin. Vuonna 1893 hän lähti rahoineen Guatemalaan. Rahat olivat rahavyössä, taskuissa ja matka-arkussa. Guatemalassa hänen työnään oli ostaa ulkomaan valuuttaa.
Syyskuun lopulla lehdessä oli pieni uutinen, jossa todettiin, että tuomari julisti Nellie Clarkin jutussa tuomion monisanaisesti. Nellie Clark vapautettiin syytteestä, ja paikalla olijat puhkesivat aplodeihin.
![]() |
Kalifornia. Osa kirjoituksessa manituista paikkakunnista näkyy kartassa ympyröityinä. San Pedron nimeä ei näy, mutta se on kuvan oikeassa alalaidassa Los Angelesin kohdalla. San Pedro yhdistyi Los Angelesiin vuonna 1909. Open Database -lisenssi, CC-BY-SA-lisenssi. |
1895
The Record-Union -lehdessä oli 14. maaliskuuta pitkä artikkeli, jonka otsikko oli ”Gustav Bromanin ura. Mielenkiintoisia tietoja pahamaineisesta seikkailijasta” (The Career of Gustav Braman. Interesting Facts About the Notorious Adventurer).
Lehden lukijat muistanevat Gustav Broman -nimisen seikkailijan häikäilemättömän yrityksen kiristää The Palace -nimisen ilotalon emännältä tuhansia dollareita väittämällä, että häneltä oli hänen siellä ollessaan ryöstetty noin kahdeksan tuhatta dollaria.
Kun miekkosen suunnitelma epäonnistui, hän vaihtoi maisemia. Nyt hän on ilmestynyt Oregonin Marshfieldiin ja kehuu suunnittelevansa huimaa merimatkaa San Franciscoon kahdentoista jalan mittaisella omatekoisella veneellä.
Jutun lopussa oli San Franciscon poliisilaitoksella työskentelevän Anthonyn selonteko miehen vaiheista Amerikassa:
Broman saapui nelisen vuotta sitten Los Angelesin piirikuntaan San Pedroon. Hän syytti sikäläistä hotellin omistajaa sadan dollarin varastamisesta, mutta oikeudenkäynnissä tuli todistetuksi, että Broman yritti vain kiristää hotellinpitäjää. Koska Broman pelehti San Pedrossa useiden naisten kanssa, sydämistyneet asukkaat tahrivat miehen tervalla ja höyhenillä ja ajoivat hänet matkoihinsa.
Seuraavaksi Bromanista kuultiin Santa Cruzissa, missä hän asui vähäjärkisen veljensä kanssa hökkelikylässä. Broman otti veljelleen kaksi henkivakuutusta, joista toisen vakuutussumma oli 5 000 ja toisen 3 000 dollaria. Kuukautta myöhemmin heidän tönönsä paloi maan tasalle ja veli sen mukana. Vakuutusyhtiöt kieltäytyivät maksamasta korvauksia, ja Broman sai syytteen murhapoltosta. Ensimmäisessä oikeudenkäynnissä muuan nainen todisti painokkaasti Bromania vastaan, mutta seuraavassa istunnossa hän käänsi kelkkansa, ja Broman vapautettiin. Mies sai vakuutusrahat, ja myöhemmin kävi ilmi, että hän oli luvannut naistodistajalle suuren tukun rahaa, jos hän ei todistaisi toisella kerralla Bromania vastaan.
Sen jälkeen Broman tuli San Franciscoon ja meni töihin kaapeliraitiotien kuljettajaksi. Hän vokotteli useita naisia, joista yksi oli varakas leskirouva Constance Roy. Broman kosi leskirouvaa, mutta tämä antoi rukkaset, koska arveli miehen havittelevan vain hänen rahojaan. Broman vakuutti rakkauttaan ja lahjoitti todisteeksi rouva Roylle arvokkaan timanttisormuksen.
Näihin aikoihin Santa Cruzissa todistanut nainen tuli San Franciscoon ja kertoi Bromanin työtovereille, että koska Broman ei ollut pitänyt lupaustaan rahojen antamisesta, hän aikoi tappaa miehen.
Poliisi oli sillä välin ottanut selvää Bromanin aikaisemmista toimista ja kehotti miestä hankkiutumaan hyvän sään aikana pois kaupungista. Mies noudatti neuvoa ja lähti Meksikoon. Vuoden päästä hänet nähtiin taas Kaliforniassa, tällä kertaa Sacramentossa ja rouva Brownin ilotalossa.
Nyt Broman oli siis Marshfieldissä Oregonin osavaltiossa ja esitteli pähkähullua aiettaan tehdä pitkä merimatka kahdentoista jalan pituisella ruuhella. Poliisietsivä Anthony antoi lopuksi arvionsa Bromanista:
Olen sitä mieltä, että Broman on harkinnut tämän matkan tarkasti. Jos hän lähtee matkaan veneellä, se löytyy joltain rannalta kumollaan. Broman lienee ottanut itselleen ison henkivakuutuksen. Kun vene löydetään, rikoskumppani (confederate) tekee korvaushakemuksen ja jakaa rahat Bromanin kanssa. Sellainen mies Broman on.
Kaksi päivää myöhemmin The San Francisco Call -lehdessä oli lyhyt uutinen, jonka mukaan Broman oli vankilassa:
Matkattuaan Oregonin Marshlandista ja uhmattuaan valtameren vaaroja kahdentoista jalan pituisessa veneessä venäläis-suomalainen Gustaf Broman, joka on saanut julkisuutta lukuisista seikkailuistaan, rantautui eilen kaupunginvankilaan ja sai syytteen väärästä valasta.
Väärä vala koski Bromanin maaliskuussa 1893 antamaa lausuntoa, että Constance Roy oli varastanut arvokkaan timanttisormuksen hänen sormestaan, kun hän oli ollut nukkumassa. Poliisietsivä Anthony totesi saman päivän San Francisco Chronicle -lehdessä, että Broman on Tyynenmeren rannikon pahimpia kiristäjiä ja huijareita.
Broman pääsi vapaaksi vankilasta tuhannen dollarin takuita vastaan. Kun vapauttamisesta oli kulunut tunti, takauspaperi havaittiin pätemättömäksi. Gustav Bromanista annettiin etsintäkuulutus, mutta mies oli häipynyt kuin tuhka tuuleen.
Suomalaislähteet
Bromanin edesottamukset jäivät Suomessa huomiotta lukuun ottamatta vuoden 1895 veneseikkailua. Uusi Suometar -lehdessä oli 23. huhtikuuta 1895 Siirtolainen-lehdestä lainattu kirjoitus, josta lainaan tähän osia.
Suomalainen kapteeni Gustaf Broman lähti purjehtimaan Marshfieldistä, Oreg., joitakin päiviä sitten 13½ jalan pituisella pölkkykanootilla San Franciscoon, Cal., josta hän aikoo kuljettaa aluksensa rautateitse New-Yorkiin. Rautatiematkalla aikoo B. käyttää naftaöljyä tai sähköä liikevoimana kulettaessaan merkillistä alustaan rautatiellä.
New-Yorkista aikoo rohkea purjehtija tehdä matkan kanootillaan Eurooppaan poikki valtameren.
”Gustaf II Adolf”, jonka nimen kapteeni kuuluu Ruotsin kuninkaan kunniaksi antaneen kanootilleen, laskettiin vesille Marshfieldissä neljäntuhannen ihmisen läsnäollessa, jotka olivat saapuneet kaikilta kulmilta Coos-kountia katsomaan rohkean kapteenin lähtöä vaaralliselle matkalleen. – –
Kun aallonmurtajan päähän päästiin, irroitettiin köydet ja kapteeni alkoi matkansa, joka kuitenkin oli lyhyt tällä kertaa, sillä kireä tuulenpuuska heitti aluksen hietasärkälle, johonka se jäi kuivalle kököttämään. Ei kukaan voinut päästä lähelle, saadakseen tietää kapteenin aikeita, ja ainoa keino oli hänellä jäädä siihen odottamaan seuraavan aamun nousuvettä, joka irroittaisi hänet aluksineen hietasärkältä. Nykyään on hän Tyynellä merellä, purjehtien tiesi minne, kunnes joku ohikulkeva laiva tuopi hänestä tietoja. – –
”Gustaf II Adolfin” on kapteeni Broman itse rakentanut Marshfieldissä, Oreg. Alus on tehty valkoisesta seetripuun pölkystä. Se on 13½ jalkaa pitkä, 3 jalkaa leveä ja 2 jalkaa syvä. Alus on jaettu neljään keulassa ja perässä olevaan osastoon, jotka ovat kaivetut pölkyn runkoon. Koloissa säilytetään juomavesi ja ruokavarat. Aluksessa on yksi masto ja on se luupiksi taklattu. – –
Kapteeni Broman arvelee matkansa kestävän 40 vuorokautta. Varalta on hän kumminkin varustanut itsensä kahden kuukauden ruoka- ja vesivaroilla. Tavaravarastot ovat peitetyt gummivaatteella, joka estää ne putoamasta, jos kaatuukin. Rajoitetun sijan vuoksi on osa juomavettä asetettu aluksen perään, laidan ulkopuolelle.
Peräkannella on kaksi 16 tuumaa syvää reikää, joissa kapteeni voipi pitää jalkojaan, istuessaan alustaan ohjaamassa. Peränpitokone on asetettu juuri noiden jalkareikien etupuolelle ja nuoralla yhdistetty peräsimeen. Kaikin puolin on alus merkillisin, millä vielä koskaan on valtamerelle lähdetty. – –
Kapteeni Broman on noin 45-vuotias ja New-Yorkin lehdissä olevista kuvista päättäen lihava, hyvissä voimissa oleva mies. Ruotsalaiset lehdet, kuten tavallista, pyrkivät omistamaan Bromania Swea-äidille. Enimmät englanninkieliset sanovat häntä venäläiseksi.
Enempi pilkallisesti puhuvat suuret päivälehdet koko hommasta ja liiaksi uskallettuna pidämme mekin sitä. Tulevaisuus näyttää lisääkö tuo yritys kansallisuudellemme sitä mainetta, jonka Fritschin onnistunut ylimeno sille tuotti. Yritys osottaa kuitenkin että suomalaisissa on yritteliäisyyttä ja rohkeutta – joskus liiaksikin.
Gustav Broman syntyi Maalahdella Yttermalaxin kylässä 17. helmikuuta 1866. Vanhemmat olivat Johan Erik Jakobinpoika Broman ja Brita Gabrielintytär Tuf. Gustavilla oli kaksi veljeä: vuonna 1858 syntynyt Johan Isak ja vuonna 1861 syntynyt Erik. Lisäksi hänellä oli vuonna 1864 syntynyt sisar Brita Sofia ja vuonna 1855 syntynyt sisarpuoli Beata Lisa Israelintytär.
Gustavista on Suomessa maininta Merimiehen ystävä -lehdessä heinäkuussa 1888. Molemmista veljistä julkaistiin Suomessa katoamisilmoitus, Erikistä vuonna 1890 ja Isakista vuonna 1895. Isak asui sittemmin Vaasassa.
Lähteitä
Muutamia tekstissä mainituista ja muistakin lehtiartikkeleista:
Los Angeles Daily Herald 25.4.1889
Los Angeles Daily Herald 26.4.1889
The San Francisco Call 13.3.1895
The Record-Union 14.3.1895
The Islander 28.3.1895
Dessem Matthew 2018: Meet Gustaf Broman, the 19th Century Con Man Who Attempted to Cross the Atlantic in a Log Boat.
Ridiculous History podcast. Gustaf Broman Tried to Cross the Atlantic in a Canoe… Or Did He?