Kehruuhuoneessa

Varkauksista elinkautiseen vankeuteen tuomittu Elisabeth Forsell kärsi rangais­tuksensa Lappeenrannan kehruuhuoneessa. Jo 1700-luvulla perustettu Turun kehruuhuone oli ylikuormitettu, ja  vuonna 1816 oli päätetty perustaa  toinen kehruuhuone Lappeen­rantaan. Sinne määrättiin sijoitettavaksi kaikki kuritushuone­tuomion saaneet naiset koko maasta. Turun laitokseen mahtuivat vain irtolaisnaiset Turun ja Porin sekä Uudenmaan ja Hämeen läänistä. Muualta maasta irtolaisetkin sijoitettiin Lappeenrantaan.

Kehruuhuoneet, jotka nimensä mukaisesti olivat työlaitoksia, olivat maan ainoat naisvankilat. Tarkoituksena oli saada vangit tuottavaan työhön ja sen lisäksi ohjata asukkeja moraaliseen parannukseen. Naisten päätyötä olivat häkilöiminen ja karstaaminen, kehrääminen, kankaiden kutominen, höyhenten riipiminen ja sukankudonta. Kehruuhuonenaiset valmistivat Suomen vankiloiden pito- ja makuu­vaatteet, ja tuotteita  riitti myös yksityisille myytäväksi vahvistetun taksan mukaan.

Lappeenrannan linnoituksen alueelle perustettu kehruuhuone pääsi aloittamaan toimintansa vuonna 1819, ja sen ohjesääntö vahvistettiin 20.2.1823. Paikallisesta valvonnasta vastasi johtokunta, joka tietyin välein suoritti vankilassa tarkastuskäyntejä. Kehruuhuoneen omaan virkakuntaan kuuluivat saarnaaja, lääkäri, ohjesäännön mukaisesta toiminnasta ja taloudenhoidosta vastaava tarkastaja, kaksi vartijaa ja vahtimestari sekä kutoja- ja kehruumestari.

Kutoja- ja kehruumestarit olivat kehruun ja kudonnan opetukseen perehtyneitä naisia. He saivat tarkastajalta raaka-aineet ja jakoivat työt vangeille kunkin taitojen mukaan, opettivat ja neuvoivat naisia sekä vastasivat työn laadusta. Päivittäin he antoivat tarkastajalle luettelon vankien työsuorituksista. He myös avustivat tarkastajaa raaka-aineiden ja työvälineiden hankinnassa ja saivat esittää toimintaa koskevia parannusehdotuksia. 

Viipurin lääninkansliasta annettu määräys Elisabeth Forsellin ottamisesta kehruuhuoneeseen. Lähde: KA Mli Lappeenrannan kehruuhuoneen arkisto, Saapuneet määräykset 1822.

Elisabeth Forsell tuli kehruuhuoneeseen 10.5.1822. Tuon toukokuun aikana Lappeenrannan laitoksessa oli 58 irtolaisnaista, lapsen­murhasta tuomittuja oli 47, ja muista rikoksista kärsi tuomiotaan 17 vankia. Elinkautisen vankeustuomion saaneet olivat syyllistyneet joko henkirikoksiin tai moninkertaiseen varkauteen. Joillakin vangeilla oli mukana lapsia. Alun perin laitos oli mitoitettu sadalle vangille, mutta vankimäärä lisääntyi ajan myötä, ja parinkymmenen vuoden kuluttua vankeja oli vuosittain lähes kolme sataa.

Kehruuhuoneeseen saavuttuaan vanki ilmoittautui ensin tarkastajalle, minkä jälkeen tehtiin lääkärintarkastus. Sitten tulija kylvetettiin ja hänen hiuksensa leikattiin. Vanki sai kaksi vaatekertaa, toisen kesä- ja toisen talvikäyttöön, kaksi paria villasukkia, yhdet pellavasukat ja kahdet kengät. Hänen tuntomerkkinsä kirjattiin nimiluetteloon. Elisabeth Forsellista mainitaan, että hän oli viisi jalkaa neljä tuumaa pitkä ja ruumiinrakenteeltaan hoikka. Hän oli vaaleahipiäinen ja harmaasilmäinen. Hiukset ja kulmakarvat olivat tummat, nenä leveä ja suu ”tavallinen”. Forsell puhui sekä suomea että ruotsia.

Vankien päivät alkoivat aamulla kello neljä huoneiden siivouksella, ja työt aloitettiin viideltä. Kahdeksalta oli aamurukous ja aamiainen. Päiväruoka syötiin kahdeltatoista, ja iltaruokailu oli seitsemältä, jonka jälkeen pidettiin taas rukoushetki. Yhdeksältä talossa piti olla hiljaista. Lauantai-iltapäivä, joka oli vapaata vankilatyöstä, käytettiin työhuoneiden kuuraukseen, vaatteiden korjailuun ja pesuun sekä saunassa käyntiin. Lauantai-ilta oli pyhitetty sanan luvulle, ja sunnuntaina kaikkien kynnelle kykenevien oli osallistuttava jumalanpalvelukseen. Joka päivä suositeltiin puolen tunnin ulkoilua vartijoiden valvonnassa.

Ohjesäännön mukaan vangit saivat tarkastajan luvalla tavata omaisiaan vapaa-aikana, kunhan joku henkilökunnasta oli läsnä. Muu kanssakäyminen vieraiden kanssa oli kiellettyä, kuten oli myös kahvin ja väkijuomien nauttiminen sekä kortinpeluu. Rikkomuksista annetta­vat rangaistukset määräsi tarkastaja tai vakavissa tapauksissa johtokunta: ne vaihtelivat varoituksesta ruoka-annosten tai vapaa-ajan vähentämiseen, eristykseen ja raipparangaistukseen.

Kehruuhuoneen työkirjassa vuoden 1839 ensimmäi­seltä vuosi­puoliskolta on tietoa silloin jo noin 60-vuotiaan Elisabeth Forsellin työsuorituksista. Hän oli kehrännyt rohdinta ja jonkin verran villalankaa sekä kutonut parin sukkia ja tehnyt hieman ompelutyötäkin. 

Elisabeth Forsellin elinkautisesta tuli pitkä. Rippikirjan mukaan hän kuoli huhtikuun 20. päivänä vuonna 1870. Syyskuussa hän olisi täyttänyt 90 vuotta. Elisabethin puoliso Benjamin Forsell oli kuollut Hämeenlinnassa 56-vuotiaana jo vuonna 1827.

Lähteitä:

KA Mli Lappeenrannan kehruuhuoneen arkisto, I Ec: 2 Saapuneet määräykset; I Ba: 2 Nimiluettelot; I Bb: 3 Työkirja 1839.

KA Hki VSV Kenraalikuvernöörin kirjeet 1822.

Hans Kejserliga Maj:ts Nådig Reglemente för Krono-Spinnhuset i Willmanstrand 20.2.1823. Samling af Placater. Fjerde Delen. 1821–1824. Åbo 1826: J. C. Frenckell.

Virtanen, Veikko 1944: Suomen vankeinhoito I 1808–1831. Helsinki: Suomen Historiallinen Seura.