Kirkon kaunistus

Sanomia Turusta -lehden numerossa 13 vuonna 1852 oli seuraava uutinen:

Lopen pitäjän uusi alttaritaulu, H:ra R. W. Ekman’in maalaa­ma, ja kuwailewa Kristuksen Ylösnousemista kuol­leista, wietiin menneellä wiikolla Lopelle. Täällä Turussa rahan edestä näytettynä tuotti se mainitun pitäjän köyhille 25 rupl. 50 kop. hop.

Lopen vuonna 1805 valmistunutta uutta kirkkoa sisustettiin ja kaunistettiin vähitellen. Lääninrovasti Anders Hippingin vuonna 1844 pitämässä tarkastuksessa todettiin kirkon olevan hyvässä kunnossa, ja pöytäkirjassa mainitaan, että olisi syytä varustaa tämä kaunis kirkko ukkosenjohdattimella ja harkita myös palovakuutuksen ottamista.

Paanukattoinen, lautavuorattu kirkko oli vuonna 1842 maalattu punamullalla. Kellotorni oli vihreä. Kahdesta kirkonkellosta suurempi oli hankittu Pietarista vuonna 1818 ja pienempi valettu Tukholmassa vuonna 1780. Kirkon sisäkatto ja -seinät oli laudoitettu ja lattia oli mäntylankkua. Vuonna 1844 ovet, ikkunanpielet ja saarnastuoli olivat helmenharmaita ja lehterikaiteet ja penkit sinisiä. Kirkon alttaritaulu, joka mainitaan jo vuoden 1826 kalustoluettelossa, kuvasi Kristuksen hautaamista.

Pitäjänkokouksessa 13.10.1850 kirkkoherra Elers otti esille muuta­mien seurakuntalaisten ehdotuksen, että vanhan alttaritaulun tilalle hankittaisiin uusi ja kauniimpi, saman kaltainen ja yhtä lailla koristeltu kuin oli Vihdin kirkossa. Maalaus tilattiin seuraavan vuoden helmikuussa hovimaalari Robert Wilhelm Ekmanilta. Taiteilijan luo Turkuun sopimusta tekemään lähtivät nimismies Otto Tamme­lander ja herastuomari Adam Mattila.

R. W. Ekman (1808–1873) maalasi kymmeniä alttaritauluja. Lopen taulun aiheena oli ”Kristuksen ylösnousemus”. Ekmanin luonnoksia samannimisistä maalauksista on nähtävissä Kansallisgallerian sivulla, muuan muassa tämä, jonka tekoaika ei ole tiedossa. Sama aihe on loppilaisten ihailemassa Vihdin kirkon alttaritaulussa, joka on  Berndt Godenhjelmin käsialaa ja valmistunut vuonna 1846.

Hovimaalari Ekmanin maalauksen saavuttua kesäkuussa 1852 vanha alttaritaulu siirrettiin sakastiin. Näihin aikoihin kirkkoa korjattiin ja sisustusta kohennettiin muutenkin. Sisäseinät ja -katto saivat maalipinnan. Kaikkiin penkkeihin lisättiin ovet, ja penkit ja lehteri­kaiteet maalattiin uudelleen. Peilikuvioin koristellusta saarnas­tuolista tuli valkoinen, sen kultauksia uusittiin ja siihen lisättiin kupolin­muotoinen katos. Katoksen päällä oli 1 1/4 kyynärän korkuinen risti, josta lähti kultaisia auringonsäteitä. Myös sisäpuolelle oli maalattu aurinkosymboleja.

Uusi alttaripöytä päällystettiin mustalla sametilla, jota koristivat risti ja kullanväriset reunusnauhat. Alttarilaite oli 11 kyynärää 18 tuumaa korkea ja seitsemän kyynärää 14 tuumaa leveä. Koristeveistokset olivat taitavaa työtä, valkoiseksi lakkamaalatut ja kultauksin koristellut. Rakennelman kolmionmuotoisessa yläosassa oli sinisellä pohjalla ”Kaikkinäkevä silmä” auringonsäteiden ympäröimänä. Itse alttaritaulua reunustivat viisi kyynärää kahdeksan tuumaa korkeat kaksoispylväät kapiteeleineen ja jalustoineen.

Marraskuussa 1852 pidetyssä pitäjänkokouksessa kirkkoherra ilmoitti, että Turusta on saatu maalauksen näytteilläolosta kertyneet rahat. Taiteilija oli toivonut, että summa käytettäisiin kirjojen ostoon rahvaan lapsille tai muuhun hyväksi katsottuun tarkoitukseen. Pitäjänkokous päätti käyttää rahat lainakirjaston perustamiseen.

Hyvin hoidettu kirkko tuhoutui salaman sytyttämässä tulipalossa heinäkuussa 1858. Uuden kirkon rakentaminen oli monivaiheinen, vuosia kestänyt ponnistus. Pitkään keskusteltiin siitä, tulisiko kirkko rakentaa tiilestä vai puusta tai ehkä harmaakivestä. Lopulta päätettiin, että uusikin kirkko olisi puukirkko. Se saatiin käyttöön joulukuussa 1869, ja kirkon alttaritauluksi tuli Ekmanin maalaus, joka oli pelastunut edellisen kirkon tulipalosta. Uudessa kirkossa sen alapuolelle ripustettiin toisen tuotteliaan alttaritaulumaalarin, Berndt Godenhjelmin, teos. Maalaus kuvasi ehtoollisen asettamista, ja seurakunta oli saanut sen lahjoituksena vuonna 1845.

Ekmanin ja Godenhjelmin maalausten kohtaloksi koitui seuraava kirkkopalo vuonna 1880, sekin salaman sytyttämä. Tulipalossa tuhoutuivat myös kirkonkellot ja vuonna 1876 valmistuneet urut sekä lainakirjasto, joka oli kellotornin alakerrassa. Molemmista paloista oli uutisia useissa lehdissä, muun muassa Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 5.6.1880.

Kuten edellisenkin kirkkopalon jälkeen, seurakunta otti väliaikaisesti käyttöön 1600-luvun lopulla rakennetun kirkon, jossa alttaritauluna oli vanha maalaus Kristuksen hautaamisesta.

Lopen vanhan kirkon alttaritaulu, kuvattu 4.8.2020.

Lähteitä:

DA (KA) Lopen kirkonarkisto. Pitäjänkokousten pöytäkirjat. Piispantarkastusten pöytäkirjat. Kalustoluettelot.

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Linkit tekstissä.

Kansallisgalleria. Linkit tekstissä.