Tapahtui Kangasniemen kirkossa

Erään pykälän liite Kangasniemen käräjiltä. Tekstin suomennos alla.

Kangasniemi 22. elokuuta 1808

Eilinen päivä oli sangen selkeä ja kaunis, mutta sitä seurasi seura­kunnalle mitä surulli­sin yö. Kahdek­san ja yhdek­sän välillä illalla kirkas taivas peit­tyi pil­viin. Pian nähtiin sala­moita, joita aluksi pidet­tiin ohra­sala­moina (korn­blixt), kunnes puoli kymme­neltä kuului vaimeaa ukkosen­jyrinää ja hetken aikaa myös satoi roimasti. 

Kun sade oli kymme­neltä laan­tunut, näkyi kauhis­tut­tava salama, joka kulki lännestä itään ja sytytti men­nes­sään kirkon länti­sen pääty­seinän ison oven ylä­puolelta. Tuli eteni katon­rajaa pitkin nopeasti sekä pohjois- että etelä­puolelle ja tun­keu­tui sisään leviten niin, että kirkko ja sakasti olivat kuuden minuu­tin sisällä täy­sissä lie­keissä ja ikku­noista purkautui hir­mui­nen tulimyrsky. Kymme­nisen minuuttia kirkon syttymisen jälkeen ukon­tuli sytytti kirkko­maan kaakkois­päässä olevan kello­tapulin ristikon, joka tapuli oli niin kaukana kirkosta, ettei tuli voinut levitä sieltä. Molem­mat raken­nukset tuhou­tuivat alle kahdessa tunnissa niin pahoin, ettei niistä ollut keski­yöllä jäljellä muuta kuin tuhkaa.

Tulipalon nopean leviämisen takia kirkossa, sakastissa ja kello­tapulissa olevaa omai­suutta ei voitu pelastaa, vaikka useampi sata kirkon­kylässä sattumalta olevaa ihmistä riensi ripeästi apuun. Tulen tuho­voimalta varjel­tuivat vain ehtoollis­välineet, joita säily­tettiin sakastin alla syvälle maan sisään muuratussa, holvatussa ja mullalla paksusti peite­tyssä kella­rissa. Vaikka kellarin ovet ja oven­pielet olivat palaneet ja liekit olivat kuumen­taneet ehtoollis­väli­neitä pahasti, olivat ne säilyneet niin hyvin, että ne voitiin tänään nostaa ylös. 

Liek­kien saaliiksi joutuivat sitä vastoin kello­tapulimme kauniit kellot, kirkon katosta riip­puva kaunis metal­li­nen kynttilä­kruunu, alttari­pöydän monet hope­oidut messin­kiset kynttilän­jalat sekä sakas­tista messu­kasukat ja paidat, pappien kapat, paari­vaatteet, raamatut, virsi- ynnä muut kirjat sama­ten kuin kor­kean mää­räyk­sen mukaisesti kirko­nkirstussa säily­tetyt väki­luku­taulukot vuo­desta 1749 vuo­teen 1801, peru­kirjat ja pesän­jako­kirjat, kirkon tinai­set ehtool­lis­viini­pullot ja paljon muuta. Sama koh­talo olisi ollut myöhem­mil­lä­kin väki­luku­taulu­koilla, ellei­vät ne olisi olleet herra kontrahti­rovastin hal­lussa; kirkon ehtool­lis­kalkilla, ellei se olisi ollut ehtoollis­viinin hoitajan säily­tyk­sessä; sekä kirkon- ja vaivais­kas­salla, ellei kirkko­väärti olisi antanut niitä lainaksi kuitit säilyt­täen.

Kaiken tämän onnettomuuden keskellä on tunnus­tet­tava ja kaitsel­muksen suureksi armoksi käsi­tet­tä­vä, ettei tämä hirvit­tävä tapaus sattu­nut sel­lai­seen aikaan päi­västä, jolloin kirkkoon on kokoon­tu­nut paljon kansaa jumalan­palveluk­seen.

Lähde: KA Mli Suur-Savon tuomiokunnan arkisto, Cag:10 Kangasniemen käräjäkunnan varsinaisasiain pöytäkirjat 1808–1809.