Leena Stiinan viimeinen vuosi

Aiemmassa kirjoituksessa kerroin Leena Stiina Skottin eli Lindbomin elämänvaiheista Benvikistä valmistumisen jälkeen. Hänet mainittiin Hämäläinen-lehden haudattujen luettelossa 5.3.1868. Samassa lehdessä oli kuulutus huutokaupasta, jossa myytäisiin muun muassa naisväen pitovaatteita ja pellavalankaa. Lanka herätti kiinnostuksen – sitä oli tosin runsaanlaisesti, mutta olisiko silti kyseessä Leena Stiina Lindbomin jäämistö?

Hämeenlinnan maistraatin huutokauppaluetteloissa oli kuin olikin tietoa Leena Stiinan jälkeenjääneestä omaisuudesta. Köyhäinhoito­johto­kunnan vahtimestari Hartman oli jättänyt julkisella huutokaupalla myytäväksi ”edesmenneen köyhäinavun saajan, leski Leena Stiina Lindbomin” jäämistön. Samana päivänä huutokaupattiin muidenkin omaisuutta, eivätkä pellavalangat sisältyneet Leena Stiinan tavaroihin. 

Leena Stiinalta jäi vain vähän myytävää: pöytä, tuoli ja sänky, erä sekalaista roinaa, erä vanhoja vaatteita, kolme vanhaa leninkiä ja kirstu, jossa oli sekalaista tavaraa. Tavaroista saatiin yhteensä kuusi markkaa 13 penniä. Huutokauppa­kulujen jälkeen köyhäinkassaan jäi neljä markkaa 32 penniä.

Leena Stiina Lindbom oli siis joutunut turvautumaan köyhäinapuun. Hänestä on merkintöjä sekä avunsaajien luettelossa että köyhäin­hoitojohtokunnan pöytäkirjoissa, joissa etunimi on muuttunut Eeva Stiinaksi. Ensimmäisen kerran Leena Stiina anoi avustusta joulukuussa 1866. Silloin se evättiin, koska anojan tilanne piti ensin tutkia. Saman vuoden lopulla Leena Stiina kuitenkin sai tilapäistä apua jouluksi.

Tammikuussa 1867 ”suoneniskijän leski Eva Stina Lindbomille” eli Leena Stiinalle myönnettiin avustusta kaksi markkaa ja leiviskä leipää kolmen kuukauden ajan. Huhtikuussa hän sai leipäavustusta ja heinäkuussa kaksi markkaa vuokran maksuun, mutta lokakuussa hänen anomuksensa vuokratuesta hylättiin. Vuoden 1868 tammi­kuussa hänelle myönnettiin kuukausittaista avustusta kaksi markkaa.

Köyhäinhoitojohtokunnan kokouksessa 3. helmikuuta 1868 timpurin­leski Ulrika Timgrén anoi köyhäinkassalta Leena Stiinan kolmen ja puolen kuukauden maksamatonta vuokraa. Asia jätettiin auki odottamaan lisäselvityksiä. Leena Stiina kuoli kahden viikon kuluttua tästä. Hän oli jo joutunut vaihtamaan asuntoa, sillä maaliskuussa johtokunta myönsi ajurinleski Maria Aleniukselle Leena Stiinan yhden kuukauden vuokran. Asuinpaikka muuttui viimeisinä aikoina usein. Vuoden 1866 lopussa tehdyssä henkikirjoituksessa Leena Stiina Lindbom on merkitty hattumaakarinleski Herlinin talon asukkaaksi Myllymäkeen.

Leena Stiina haudattiin ”2. luokan multaan”, joka ei ollut kallein mutta ei halvinkaan hautapaikka. Hautajaiset olivat jo kolmen päivän kuluttua kuolemasta. Olikohan tieto äidin poismenosta saavuttanut tyttäret, ja olivatko he läsnä hautajaisissa tai perunkirjoituksessa?

Tyttäret

Kansalliskirjaston lehtiarkiston avulla selvisi lisää tyttärien vaiheista. Vanhin tytär Agatha Eleonora, s. 1831, oli vuodesta 1856 palvelijat­tarena ylijohtaja, kenraalimajuri Julius von Minkwitzin taloudessa. Hänelle myönnettiin vuonna 1881 Talousseuran hopeinen kunnia­merkki 25 vuoden uskollisesta palveluksesta. Agatha kuoli vuonna 1897. Häntä jäi kaipaamaan vain nuorin sisar Karolina:

Uusi Suometar 18.3.1897. Agatha kuoli syöpään. Hän oli kuollessaan kirjoilla Helsingissä, mutta oleskeli Vesilahdella.

Myös Karolina Lindbom oli palveluksessa von Minkwitzillä ja sai Talousseuran kunniamerkin 25-vuotisesta palveluksesta vuonna 1887. Karolina kuoli 83-vuotiaana Hämeenlinnassa. Hämeen Sanomissa 2.4.1921 oli ystävien laittama kuolinilmoitus. Karolinalle oli kertynyt säästöjä ja muutakin omaisuutta, jonka kaiken hän testamenttinsa mukaan oli ”hankkinut omalla työllään ja säästäväisyydellään”. Karolina määräsi, että hänen ja Agathan Minkwitziltä saamat ”hopeiset muistoesineet” tuli antaa Julius v. Minkwitzin pojan, Alexanderin, perheelle. Alexander v. Minkwitzin tyttärille Karolina jätti kultaisen sormuksensa ja ristinsä. Kirjansa hän testamenttasi Suomen Merimieslähetykselle ja muun jälkeenjääneen omaisuuden Suomen Lähetysseuralle.

Karolina syntyi 2.12.1837, mutta rippikirjoissa syntymävuosi on 1838. Hänet haudattiin Hämeenlinnaan Ahveniston hautausmaalle. Kuvattu 5.9.2020.

Leena Stiinan toiseksi vanhin tytär, vuonna 1832 syntynyt Charlotta Sofia, otti Viipurista muuttokirjan Pietariin vuonna 1856. Se annettiin Pyhän Marian seurakuntaan vuonna 1875. 

Muuttokirjan mukaan Charlotta oli Viipurin kirjoissa ollessaan saanut synninpäästön salavuoteudesta. Selvisi, että Charlotta oli synnyttänyt Haminassa 8.2.1856 kaksospojat, Mikaelin ja Aleksanderin. Lapset jouduttiin hätäkastamaan, ja he menehtyivät 13. ja 14. helmikuuta. Haminassa Charlottan sanotaan olevan ”matkustavainen” (resande), ja hän asui Gustaf Skogmanin perheen luona. Muuttokirjaan Pietarissa 1875 tehdyn huomautuksen mukaan Charlottalla oli avioliiton ulkopuolella syntynyt 13-vuotias poika, joka ”tunnusti venäläistä uskoa”. Pojasta ei ole löytynyt tietoja.

Charlotta kuoli 28.7.1893. Hänen syntymävuotensa on Viipurista annetussa muuttokirjassa oikein, mutta P. Marian seurakunnan rippikirjassa se on 1842. Charlottaa sanomalehtiarkiston avulla etsittäessä löytyi Inkeri-lehden 6.8.1893 seurakunnallisista ilmoi­tuksista 50-vuotiaana kuollut Charlotta Lindbom Hämeenlinnasta. Ikä aiheutti epäilyksiä, mutta vihjettä kannatti seurata.

Lähteitä: 

KA Hml Hämeenlinnan RO, Hämeenlinnan kaupungin köyhäinhoito­johtokunnan pöytäkirjat 1862–1868. Köyhäinhoitolaisten tilikirja 1861–1875. Huutokauppa­pöytäkirjat 1868. Perukirjat 1921.

Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Morgonbladet 16.12.1881, nro 291; Helsingfors Dagblad 22.6.1887, nro 166; Uusi Suometar 18.3.1897, nro 72; Hämeen Sanomat 2.4.1921, nro 74; Inkeri 6.8.1893, nro 32.