Benvikistä Luvialle ja Lappeenrannan kehruuhuoneeseen

Samaan aikaan Benvikin kouluun saapuneet kolme euralaisneitoa valmistuivat opettajattariksi vuoden 1821 syksyllä. Loviisa Eerikintytär oli Benvikissä ottanut Nordström-sukunimen, joka oli perua hänen isoisältään, rakuuna Matts Nordströmiltä. Moukon torpparin tyttäret Agatha ja Sophia olivat ottaneet käyttöön Nordlund-nimen (joskus muodossa Norrlund).

Loviisa Nordström

Loviisa Nordströmin ja Nordlundin sisarukset oli Benvikiin järjestänyt Vaanin rusthollin omistaja, Johan Parmen Timm. Timmin tarkoituk­sena oli perustaa Vaaniin Benvikin tapainen pellavanjalostuskoulu, ja hanke saikin Talousseurassa kannatusta, mutta sen toteutumisesta ei ole tietoa. Loviisa, joka koulusta valmistuttuaan palasi Vaaniin, luultavasti oletti voivansa toimia siellä opettajana. Työ oli kuitenkin piikomista, ja Loviisa muutti Eurasta Luvialle jo vähän yli vuoden kuluttua.

Huhtikuussa 1823 annetussa muuttokirjassa sanotaan, että Loviisa on hyvämaineinen mutta ”kuuluu nyt olevan raskaana” (i situation). Luvialla Loviisa asettui asumaan suutari Johan Wigeliuksen luo Niemenkylään (Arnäs), ja siellä syntyi heinäkuussa tytär Emelia Sofia. Loviisa työskenteli palveluspiikana Niemenkylässä naimisiin­menoonsa saakka. Hänet vihittiin morsiusasussa 22. helmikuuta 1827 renki Jeremias Iisakinpojan kanssa. Jeremias oli Lampon talollisen Iisak Juhonpojan ja Leena Juhontyttären poika, syntynyt 2.7.1801. Syntymäaika on rippikirjoissa muuttunut Jeremiaan pari­vuotisen Porissa oleskelun jälkeen päivämääräksi 2.3. Myöhemmin Jeremias otti Finros-sukunimen, ja hänestä tuli Penttilän Suonpään torppari. Lapsia perheessä oli kuusi:

Emelia Sofia, s. 17.7.1823, k. 27.10.1867
Iisak Jeremias, s. 8.9.1827, k. 7.6.1871
Loviisa Fredrika, s. 19.11.1829
Vilhelm, s. 31.3.1832
Johan (Juho) Gustaf, s. 11.6.1836
Josefiina Juliana, s. 5.7.1840, k. 22.9.1874
Vilhelmiina, s. 11.8.1844, k. 22.4.1890.

Jeremias Finros kuoli keuhkotautiin tammikuussa 1856. Loviisa eli leskenä kuutisen vuotta. Hän kuoli kuumeeseen 26.11.1861, hieman alle 61-vuotiaana.

Perheen pojista tuli torppareita kotikylään. Iisak Jeremias oli Lato­luoman torppari. Hänen ja puoliso Loviisa Heikintyttären lapsista vain vuonna 1857 syntynyt Matilda Maria saavutti aikuisiän. Vilhelm piti ensin Suonpään torppaa vanhempiensa jälkeen ja myöhemmin Lampon Nummelan torppaa. Lapsia Johanna Fredrika Emanuelin­tyttären kanssa syntyi kahdeksan, joista kolme eli aikuiseksi. Johan Gustaf oli Lampon Mäkelän torppari. Hän sai puolisonsa Justiina Frimodigin kanssa pojat Aleksanderin, s. 1868, ja Juho Kustaan, s. 6.9.1870.

Loviisan esikoisella Emelia Sofialla oli puolisonsa Jakob Stenrosin kanssa neljä poikaa ja tytär. Stenrosista tuli Suonpään torppari Vilhelmin muutettua Nummelaan. Loviisa Fredrika muutti vuonna 1849 Poriin ja sieltä Turkuun palvelijattareksi. Hänen myöhemmät vaiheensa ovat selvittämättä. Poriin muutti myös Josefiina. Hän avioitui vaskenvalaja Henrik Johan Ekmanin kanssa, ja pariskunnalle syntyi poika Johan Fredrik vuonna 1869. Seuraavana vuonna perhe muutti Pietariin. Josefiina kuoli Pietarissa 22.9.1874. Nuorimman tyttären, Vilhelmiinan, puoliso oli Fredrik Fredrikinpoika Rosenqvist, ent. Myyr. Lapsia oli viisi, joista kaksi nuorinta kuolivat pieninä.

Agatha ja Sophia Nordlund

Sophia Nordlund matkusti Benvikistä Hämeeseen joulukuussa 1821. Hänen ensimmäinen palveluspaikkansa oli Hämeenlinnassa kruununmakasiinin mittaaja (krono mätare) Nygrenin luona. Vuonna 1824 Sophia muutti Lappeenrantaan saatuaan paikan kehruumesta­rina Lappeenrannan kehruuhuoneessa. Viipurin läänin maaherra nimitti hänet virkaan 30.12.1823, ja työt silloin vasta 21-vuotias Sophia aloitti seuraavan vuoden alussa.

Benvikin pellavanjalostusopiston käyneet olivat päteviä opettamaan kehruuta ja kudontaa myös julkisissa laitoksissa. Tämä mainitaan erikseen Benvikin ohjesäännössä, jonka mukaan koulusta valmistuneet olivat etusijalla valittaessa opetustaitoisia henkilöitä näihin työpaikkoihin.

Sisar Agatha jäi Benvikiin vielä vuodeksi valmistu­misensa jälkeen. Muuttaessaan vuonna 1822 Kalantiin hän sai erinomaiset suositukset Benvikin johtajalta, J. W. Bladhilta. Kalannissa odotti opettajattaren paikka kapteeni Willebrandtin perustamassa Tuorlaksin kehruu­koulussa. Koulu oli kuitenkin lyhytikäinen, ja kun Willebrandt myi kiinteistönsä, koulun oppilaat siirrettiin Turkuun. Agatha muutti ensin Vehmaalle leskirouva Elisabeth Willebrandtin luo ja otti sieltä muuttokirjan Viipuriin. Vuonna 1825 hän saapui sisarensa luo Lappeenrantaan. Muuttomerkinnässä häntä kutsutaan kehruu­mestariksi, mutta kun hän ensimmäisen kerran esiintyy kehruu­huoneen palkkaluettelossa vuoden 1826 kolmannella neljänneksellä, hän on kudontamestari. Hänen edeltäjänsä kudontamestarina oli Brigitta (Brita) Savander, s. 1763.

Lappeenrannan kehruuhuoneen viranhaltijoiden palkkoja kolmannelta vuosineljännekseltä 1826. Kehruu- ja kudontamestariden vuosipalkka oli 300 seteliruplaa. Lähde: KA Hki Vankila-asiakirjojen arkisto.

Agathan ja Sophian sisar Maria tuli samaan aikaan Sophian kanssa Lappeenrantaan ja asui vuoden verran sisarensa luona. Hän otti Lappeenrannasta muuttokirjan 31.12.1824 ja jätti sen Pietariin huhtikuussa 1826. Pietarissa Maria avioitui puuseppä Petter Antinpoika Kiisken kanssa vuonna 1830. Pariskunnan esikoinen, poikalapsi, syntyi kuolleena 1834, ja tammikuun ensimmäisenä päivänä 1836 syntyi tytär Agatha. Yksi tyttären kummeista oli ”Agatha Johannstochter” eli ilmeisesti Marian sisar Agatha Nordlund.

Kehruu- ja kudontamestareiden työtä selostettiin kehruuhuoneeseen tuomitusta Elisabeth Forsellista kertovassa jutussa. Nordlundin sisarusten vaiheisiin Lappeen­rannassa palataan piakkoin.

Lähteitä:

ÅAB FHS, B I 9.
KA Hki VSV 66 O.D. 1824. Talousseuran kertomus 1822.

KA Hki Vankila-asiakirjojen arkisto, 894 Turun ja Lappeenrannan kehruuhuoneiden tilit tositteineen sekä kehruuhuonemaksujen tilitykset 1826.

Laine, Katri 1943: Suomen Talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä 1797–1861. Helsinki: Suomen Maataloustieteellinen Seura.

SSHY:n digitaaliset aineistot. Jäsensivut (Luvia).