Helsingin Valas-korttelista kauppias Lilljeforsin navettarakennuksen alta löytyi maaliskuun 4. päivänä 1838 korpilahtelaisen Joonas Reivilän ruumis. Helsingin kämnerinoikeus aloitti murhatutkinnan 22. toukokuuta. Istuntoon saapuivat Korpilahdelta Joonas Reivilän äiti Maria Matintytär Reivilä, torpparit Juho Erkinpoika Peltola, Joonas Joonaanpoika Ahola, Aleksanteri Aaprahaminpoika Ristvehmas ja Matti Joonaanpoika Salila, talollisen poika Matti Yrjönpoika Reivilä, talollinen Niklas Kallenpoika Finni ja torppari Matti Vilpunpoika Sompajärvi. Paikalla olivat myös lautamies, talollinen Elias Erkinpoika Ryytilä ja talollinen Matti Juhonpoika Keskinen Sysmän pitäjän Soiniemen kylästä, Suomen tarkk’ampujapataljoonan alokas Elis Vilhelm Holmgren, kauppias Lilljeforsin rengit Carl Gustaf Björk ja Fredrik Thusberg, puukhollarit Carl Gustaf Ekroos ja Gustaf Christoffer Gottfried Holmgren sekä puotiapulainen Viktor Tulander, työmies Henrik Häggblom, poliisikivalteri Gabriel Dahlberg, poliisipäällysmies Herman Lagerstam, konstaapeli David Henell samoin kuin Lilljeforsin piiat Ulrica Vilhelmina Cajander, Carolina Ekholm ja Margaretha Wester.
Asianomistaja Maria Reivilä esitti oikeudelle apupappi Alexander Aspin kirjoittaman papintodistuksen, joka luettiin ääneen:
Talollisen poika Joonas Aleksanterinpoika Reivilän talosta tämän seurakunnan Korpilahden kylästä on syntynyt 29. toukokuuta 1818. Hän on viettänyt kaikin puolin tasaista ja kiitettävää elämää. Kirkonkirjamerkinnän mukaan hän lukee kirjaa puhtaasti ja osaa ulkoa erinomaisesti sekä on käyttänyt kalliita armon välikappaleita viimeksi 4. toukokuuta viime vuonna. Todistetaan Jämsän pitäjän Korpilahden kappelissa 2. toukokuuta 1838.
Ruumiinavauspöytäkirjan lukemisen jälkeen kauppias Lilljefors ilmoitti maksaneensa Joonas Reivilälle tämän tuomista tavaroista yhteensä 40 riikintaalaria 8 killinkiä. Lilljeforsilta ostamistaan suolasta ja lautasista Reivilä oli puolestaan maksanut yhteensä 9 riikintaalaria 24 killinkiä. Rahaa korpilahtelaismiehellä siis piti olla, mutta johonkin suuri osa rahoista oli hävinnyt.
Maria Reivilä kertoi, että Joonas Reivilän kanssa samaan matkaseurueeseen kuuluneet Matti Reivilä ja Matti Sompajärvi toivat 7.3.1838 Korpilahdelle Joonas Reivilän hevosen ja reen sekä puolitoista tynnyriä suolaa, rautaa, puoli tusinaa matalaa posliinilautasta, kolme naulaa terästä ja Joonaan 1¼ kyynärää pitkän ja ¾ leveän matka-arkun. Arkussa oli ruokatavaraa ja muutama kuparilantti. Ruumiin läheltä löytyneistä tavaroista Maria Reivilä tunnisti puukon ja sen tupen, silkkisen kaulahuivin ja nenäliinan pojalleen kuuluneiksi. Rahoja ja piiskaa hän sen sijaan ei tunnistanut.
Maria Reivilä ei uskonut, että hänen pojallaan olisi ollut vihamiehiä, eikä hän osannut kuvitellakaan, kuka murhamies voisi olla. Pojan kuolema oli perheelle järkytys, sillä Maria Reivilä oli jo kuuden vuoden ajan sairastanut vesitautia ja joutunut hoitamaan heikkomielistä miestään.
Juho Erkinpoika Peltola Korpilahdelta kertoi, että seurueen kortteerituvassa oli muitakin matkustajia, esimerkiksi kaksi tuntematonta pohjalaista. Kun korpilahtelaisseurue oli mennyt 1.3. kauppias Lilljeforsin konttoriin maksamaan ostamastaan raudasta, Joonas Reivilä ei ollut muiden mukana. Matti Reivilä oli lähtenyt hakemaan Joonasta pihalta ja sanonut palattuaan, että Joonas oli luvannut tulla viipymättä. Peltola ei ollut nähnyt Joonasta sen koommin. Kun Joonasta ei ollut etsinnöistä huolimatta löydetty, Peltola, Ahola, Salila ja Ristvehmas olivat lähteneet illansuussa kotimatkalle. Peltola totesi huomanneensa, että Joonas Reivilällä oli matkan aikana piiska, mutta hän ei ollut katsonut tarkemmin, millainen piiska oli. Lopuksi Peltola ilmoitti, että matkaseurueen kesken samoin kuin seurueen ja muiden Lilljeforsin talossa oleskelleiden välillä vallitsi hyvä sopu.
Joonas Ahola Korpilahdelta kertoi, että Joonas Reivilä laski maaliskuun 1. päivän aamuna rahansa tuvassa, jossa oli tuolloin läsnä osa hänen matkatovereistaan ja tuntemattomia, tiettävästi Sysmän pitäjästä tulleita matkaajia. Ahola ei muistanut, olivatko pohjalaiset paikalla, eikä tiennyt, paljonko ja millaista rahaa Reivilällä oli ja mihin hän pani rahat ne laskettuaan.
Matti Reivilä sanoi lähteneensä 1.3. Lilljeforsin konttorista pihalle ja huhuilleensa Joonas Reivilää. Joonas oli seissyt hevosten luona pihalla ja vastannut Matin huutoon: ”Kyllä minä tulen.” Matti tiesi, että Joonas oli saanut Lilljeforsilta rahaa, muttei tiennyt määrää eikä ollut nähnyt miehen käsittelevän rahoja. Matti ei myöskään tiennyt, kuuluivatko ruumiin läheltä löydetyt piiska, puukko ja huivi Joonaalle, eikä osannut sanoa, oliko Joonas käyttänyt piiskaa matkalla Helsinkiin.
Matti Sompajärvi kertoi nukkuneensa kaupungissa Joonas Reivilän vieressä. Torstaiaamuna 1.3. hän oli nähnyt Joonaan istumassa lavitsalla laskien rahoja, joita hän piti liivinsä sisätaskussa. Huoneessa oli myös joukko tuntemattomia. Sompajärvikään ei tiennyt, oliko Joonas Reivilä käyttänyt piiskaa. Silkkihuivin ja puukon hän tiesi olleen Joonaan omaisuutta.
 |
|
Apupappi Alexander Aspin 10. toukokuuta 1838 allekirjoittama todistus Helsingin kämnerinoikeuteen haastetuista korpilahtelaisista: Maria Matintytär Reivilä s. 1796, talollinen Niklas Finni s. 1804, talollisen poika Matti Reivilä s. 1815 sekä torpparit Matti Sompajärvi s. 1787, Juho Peltola s. 1794, Joonas Ahola s. 1807, Matti Salila s. 1800 ja Aleksanteri Ristvehmas s. 1787. |
Sysmäläiset Ryytilä ja Keskinen totesivat saapuneensa Helsinkiin 26. helmikuuta. Samaan kortteeriin oli tullut seuraavana päivänä useita sysmäläisille outoja korpilahtelaisia, ja samassa tuvassa oli myös kaksi tuntematonta pohjalaista työmiestä. Ryytilä ja Keskinen eivät olleet nähneet korpilahtelaisten käsittelevän rahoja eivätkä tienneet, oliko pohjalaisilla ollut varoja. Miehet tekivät vielä tiettäväksi, että myös Erkki Joentaipale oli ollut tulossa istuntoon mutta oli noin neljän peninkulman matkan jälkeen palannut kotiin, koska hänelle oli tullut jalkasärkyä.
Lilljeforsin renki Fredrik Thusberg kertoi, että Lilljeforsin luona majoittuneet pohjalaismiehet olivat talollisen poika Antti Efraiminpoika Koivusaari ja hänen renkinsä Fredrik Ropsfelt Lapin kylästä Siikajoen pitäjästä. Fredrik Ropsfelt oli perjantaina 2.3. lähetetty viemään poroja Heikinlaakson kestikievariin, mutta hän olikin kertomansa mukaan mennyt aina Sipoon pitäjään. Ropsfelt oli palannut matkaltaan sunnuntaina 4.3., ja Antti Koivusaari oli seuraavana päivänä vaatinut rengiltään kolmea kappaletta kahdeksan killingin pankkoseteliä, jotka porojen kuljetuksesta oli määrä saada. Ropsfelt oli väittänyt, että rahat olivat menneet hänen ja hevosen ylöspitoon matkan aikana. Thusberg oli kuitenkin pannut merkille, että Ropsfeltillä oli ainakin yksi kolmen riikintaalarin seteli ja tukku arvoltaan pienempiä ruotsalaisia pankkoseteleitä ja valtionvelkaseteleitä. Koivusaari oli nuhdellut renkiään huikentelevaisuudesta ja röyhkeydestä.
Todistajien lausuntojen jälkeen syyttäjä Berndt Gabriel Sahlberg ilmoitti, että kauppias Lilljeforsin talossa oleskeli murhan aikoihin myös tarkk’ampujapataljoonan entinen sotilas Fogelberg, jota olisi syytä kuulla asiassa. Lisäksi pöytäkirjaan merkittiin, ettei kuvernööriltä ollut vielä tullut tietoa siitä, olivatko Fredrik Ropsfelt ja Antti Koivusaari saaneet haasteen oikeuteen. Lopuksi virallinen syyttäjä esitti, että niitä nyt paikalla olevia, jotka eivät olleet Joonas Reivilälle sukua, tuli kuulla valan velvoittamina ja että Korpilahdella ja Sysmässä asuvat saisivat pysyä kotipaikallaan, kunnes heidän läsnäolonsa olisi mahdollisesti taas tarpeen.
Kämnerinoikeus päätti lykätä tapauksen käsittelyn heinäkuun 13. päivään. Tällöin seuraavien henkilöiden piti viiden ruplan sakon uhalla tulla itse saapuville: kauppias Lilljefors, Elis Vilhelm Holmgren, kivalteri Dahlberg, poliisipäällysmies Lagerstam, rengit Carl Gustaf Björk ja Fredrik Thusberg, Hans Henrik Häggblom, puodin puukhollarit Ekroos ja Holmgren, puotipalvelija Tulander, konstaapeli Henell, piiat Ulrica Vilhelmina Cajander, Margaretha Wester ja Carolina Ekholm. Lisäksi kämnerinoikeus pyysi kuvernööriä käskemään paikalle Erkki Joentaipaleen, Antti Koivusaaren ja Fredrik Ropsfeltin. Syyttäjän piti haastaa istuntoon entinen kaartilainen Fogelberg samoin kuin muut, jotka oleskelivat kauppias Lilljeforsin talossa ja sen lähistöllä ja joilla voi syyttäjän selvitysten perusteella olla tietoja murhasta. Maria Reivilää, Juho Peltolaa, Joonas Aholaa, Niklas Finniä, Matti Reivilää, Matti Sompajärveä, Matti Salilaa, Aleksanteri Ristvehmasta, Elias Ryytilää ja Matti Keskistä kämnerinoikeus ei katsonut voivansa velvoittaa olemaan läsnä seuraavassa istunnossa, koska heidän kotipaikkansa oli kaukana.
Tarina jatkuu.
Lähteitä:
KA Tku Turun HO, Ebd:224 Alistusakteja 1840.
