Kesäkuussa 1857 Lopen pitäjänkokouksen kuultavaksi oli kutsuttu kolmisenkymmentä seurakuntalaista, joita syytettiin pyhäpäivän tanssikiellon rikkomisesta. Oli tullut tietoon, että Joentakana asuva tukkukauppias Henrik August Lång oli edellisenä uudenvuodenpäivänä antanut tilat iltapäivätanssien järjestämiseen: säätyläisille Konkkalan yläpytingissä ja rahvaalle väentuvassa.
Tanssikielto oli annettu rovastintarkastuksessa vuonna 1817 ja vahvistettu uudelleen vuosina 1825 ja 1836. Sen rikkomisesta oli määrätty viiden ruplan sakko jokaiselle, joka sallii kotonaan tanssien järjestämisen sunnuntaisin ja pyhäpäivinä, ja yhden ruplan sakko kaikille tilaisuuteen osallistuville.
Tukkukauppias Långia ja kaikkia tansseihin osallistuneita vaadittiin nyt kiellon rikkomisesta edesvastuuseen. Långin lisäksi syytettyinä olivat hänen tyttärensä Hilda Augusta ja poikansa Axel Edvard, neiti Anna Kristina Ladau pappilasta, leskirouva Matilda Tammelander sekä tytärpuolet Olivia ja Nina Tammelander kirkonkylän Uotilasta, renkivouti Juho August Eerikinpoika, muonatorppari Juho Mikonpoika ja vaimo Serafia Heikintytär, piiat Maria Kustaava Nystedt, Fredrika Iisakintytär, Helena Matintytär ja Vilhelmiina Aadolfintytär Konkkalasta, lampuodin poika Juho Vihtori Juhonpoika ja piika Amanda Maria Kollin Peltolasta, Pirttilän muonatorppari Juho Eerikinpoika Forsström vaimonsa Eeva Stiina Mikontyttären ja äitinsä Hedvig Petterintyttären kanssa, talollisen pojat Otto August ja Juho Nikolai Lindfors Kierasta, renki Aaron Matinpoika Kittilästä, pyykkäri Amanda Maria Manassentytär Heikkilästä, leski Maria Sirén Mäkelästä, suutarinoppilas Kustaa Manassenpoika Ek Hirvijärveltä, talollisen leski Kaisa Manassentytär Solti Läyliäisiltä, renki Juho Taavetinpoika kirkonkylän Uotilasta, suutarinoppilas Juho Sundell Kalevasta ja talollisen poika Juho Vilhelm Kustaanpoika Nummenranta Läyliäisiltä.
Leskirouva Tammelanderia syytettiin lisäksi siitä, että hän oli antanut järjestää tanssit myös tammikuun neljäntenä, vieläpä samana päivänä, jolloin saarnastuolista oli varoituksena luettu uudelleen vuoden 1817 päätös. Tilaisuuteen olivat Tammelanderin neitien lisäksi osallistuneet Långin sisarukset, neiti Ladau ja muutama ulkopaikkakuntalainen.
Kaikki kutsutut eivät saapuneet pitäjänkokoukseen. Tukkukauppias Lång ja muonatorppari Juho Mikonpoika olivat sairaana, ja syytä ilmoittamatta olivat pois jääneet Långin nuoret, neiti Ladau, leskirouva ja neidit Tammelander, lampuodinpoika Juho Peltola ja renki Juho Taavetinpoika. Kuulustelussa osa väentuvassa paikalla olleista kielsi ollenkaan tanssineensa, ja Hedvig Petterintytär sanoi ottaneensa pojaltaan viulun pois, joten tanssimisesta ei olisi mitään tullutkaan. Jotkut myönsivät kyllä hieman hypelleensä piirissä, toiset olivat istuneet viereisissä huoneissa tai olleet palvelemassa herrasväkeä. Päätettiin, että asiaa käsitellään uudelleen elokuun 9. päivänä jumalanpalveluksen jälkeen. Kirkkoherra lähetti maaherralle pyynnön, että nimismies määrättäisiin kutsumaan seuraavaan kokoukseen kaikki nyt pois jääneet.
Elokuun kokoukseen tulivat kaikki kutsutut lukuun ottamatta tukkukauppias Långin väkeä, edelleen sairaana makaavaa Juho Mikonpoikaa ja suutarinoppilas Ekiä. Edellisessä kokouksessa kuulluilla ei ollut mitään uutta kerrottavaa. Tammelanderit sanoivat, että he kyllä olivat olleet Långin juhlissa ja järjestäneet Uotilassa joululeikkejä, mutta eivät kummassakaan juhlassa tanssineet. Kysymykseen, sisältyikö joululeikkeihin valssia tai polkkaa, he vastasivat, etteivät muista. Juho Juhonpoika sanoi menneensä uudenvuodenpäivänä asioille Konkkalaan, istuneensa renkituvassa ja nähneensä ihmisten tanssivan viereisestä huoneesta kuuluneen musiikin tahdissa. Juho Taavetinpoika taas oli pikaisesti käynyt sisällä eikä ollut nähnyt mitään. Asia lykättiin lokakuun 11. päivälle, jolloin kaikkien nyt pois jääneiden tuli olla paikalla.
Seuraavana sunnuntaina kuulutettiin, että edellä mainitun kokouksen pöytäkirja olisi allekirjoitettavana sakaristossa jumalanpalveluksen jälkeen. Kirkkoherra joutui kuitenkin merkitsemään pöytäkirjaan, ettei kukaan kirkkoraadin jäsenistä saapunut paikalle.
Tukkukauppias Lång kävi lokakuun 9. päivänä vierailulla pappilassa. Seuraavana päivänä pidettiiin kokous, jossa olivat kirkkoherra von Qvantenin lisäksi lukkari Lindberg, kirkkoväärti Harri sekä kuudennusmiehet Uksela, Tirra, Mäkelä, Naski ja Talola. Kirkkoherra kertoi Långin käynnin yhteydessä selvinneen, että Konkkalassa oli uudenvuodenpäivänä vierailulla vain Långin veli perheineen Helsingistä, rouva Tammelander tyttärineen, neiti Ladau ja armonvuoden saarnaaja Grönholm rouvineen Somerniemeltä. Myöskään väentuvassa ei Långin luvalla mitään yleisiä tansseja järjestetty, vaan oman väen lisäksi sisään oli poikennut muutamia jonkin aikaa paikalla viipyneitä henkilöitä. Rouva Tammelanderin juhlissakaan ei vieraita ollut sen enempää kuin Långilla. Asiasta keskusteltuaan kokous tuli siihen tulokseen, ettei vuoden 1817 määräys koskenut Långin ja Tammelanderin kutsujen kaltaisia kokoontumisia. Renkituvassa tanssia nähnyt Juho Juhonpoikakaan ei ollut nimennyt tanssijoita. Näin ollen ei ollut enää syytä kutsua useampia henkilöitä kuultavaksi.
Kirkkoherra lähetti 24.12.1857 maaherralle kirjeen, jossa hän selosti vuoden 1817 kieltoa. Maaherra totesi vastauksessaan, että koska määräys oli jo vanha, olisi syytä kuulla seurakunnan jäseniä siitä, oliko se edelleen pidettävä voimassa. Asiaa oli määrä käsitellä 24.1.1858 jumalanpalveluksen jälkeen pidettävässä pitäjänkokouksessa. Juuri ennen saarnaa ”joku naishenkilö” ojensi kirkkoherralle sinetöidyn kirjeen, joka sisälsi nimismies Lindbergin edellisenä päivänä allekirjoittaman esityksen pitäjänkokouksen pöytäkirjaan. Siinä todettiin, että vuoden 1817 tanssikielto oli tehty estämään senaikaisia palvelus- ja irtolaisväen juopottelutilaisuuksia eikä tarkoitus ollut, etteivät seurakuntalaiset voisi kutsua luokseen ystäviä ja naapureita viettämään sunnuntai-iltapäiviä ja nauttimaan viattomista tanssihuveista. Lindberg ehdotti määräyksestä luopumista varsinkin, kun olot ja ajan henki olivat nyt kokonaan toiset.
Kirkkoherra tulkitsi kokouksessa suomeksi vuoden 1817 rovastintarkastuksen määräyksen ja kysyi, haluttiinko se edelleen pitää voimassa. Salon kartanon ja Rautakosken ruukin omistaja Adolf Fredrik Sohlman ehdotti määräyksen kumoamista, ja häntä kannattivat tukkukauppias Lång, entinen pataljoonankirjuri Gustaf Alftan, ”vaikkei esittänyt valtakirjaa äidiltään, leskirouva Ulrika Alftanilta, jolla vielä on tilan hallinta”, sekä talolliset Josef Uusitalo, Josef Heikkilä ja Josef Pälsi Sajaniemestä samoin kuin Karl Fredrik Skyttälä Räyskälästä. Muut ”vaikenivat kuin muuri”. Lopulta Juho Ahllund Kalevan kulmalta rohkeni lausua mielipiteensä ja ilmoitti kannattavansa määräyksen pitämistä voimassa.
Mitä maaherra päätti, siitä ehkä myöhemmin. Pitäjänkokouksissa asiaa ei näy enää käsitellyn.
Lähteitä:
KA (DA) Lopen srk, Pitäjän- ja kirkonkokousten pöytäkirjat 14.6.1857, 9.8.1857, 10.10.1857 ja 24.1.1858.
KA HMA Lopen srk, II Ck: 1. Sisältää muun muassa kirjekonsepteja.
