Lopen miehiä Suomen sodassa

Aiemmin on blogissa kerrottu Suomen sodassa 1808–1809 taistelleista Juho Färmistä ja Henrik Holstista, jotka sodan jälkeen elelivät torppareina. Kaikki eivät  kotiin palanneet. Lopen kirkonarkistossa on säilynyt muutama rykmentin ilmoitus sodassa menehtyneiden miesten kohtaloista, ja soti­laiden perukirjoja tuolta ajalta on sekä Sääksmäen alisen tuomiokunnan arkistossa että kirkonarkistossa.

Michael Leijon

Luutnantti Amnorin todistaa, että entisen Uudenmaan jalkaväkirykmentin 1. Majurin komppanian sotilas nro 32, Michael Lejon, kuoli Oulun kenttäsairaalassa 5.7.1808.

Michael ”Mikko” Leijon syntyi Sajaniemen Jalkusella 23.4.1766 Juho Jaakon­pojan ja Maria Iisakintyttären poikana. Isä-Juho oli myöhemmin Uudentalon isäntä. Kun Mikosta vuoden 1790 tietämillä tuli sotilas numero 32 Läyliäisille, hän sai sotilasnimen Leijon. Puolisonsa Juliaana Aleksan­terin­tyttären kanssa Mikko sai seitsemän lasta. Kuollessaan hän oli 42-vuotias ja oli palvellut sotilaana noin 18 vuotta.

Perunkirjoitus pidettiin 31.12.1811. Silloin elossa oli viisi alaikäistä lasta: pojat Abraham ja Heikki sekä tyttäret Maria, Leena (Helena) ja Ulrika.

Perukirjassa mainitaan perheen omaisuudeksi vain Kirjakka-niminen lehmä, hieho Punakorva ja kaksi lammasta. Eläinten arvo oli yhteensä 13 pankko­ruplaa. Velkaa oli enemmän kuin omaisuutta, yhteensä 30 ruplaa 70 kopeekkaa. Perinnönjaossa leski sai etuosana 65 kopeekkaa ja naima­osana neljä ruplaa 11 2/3 kopeekkaa. Molemmat pojat saivat isänperintönä kaksi ruplaa 34 1/2 kopeekkaa ja tyttäret kumpikin yhden ruplan 17 1/4 kopeekkaa. Velat jäivät vastattaviksi perintöosuuksien mukaan.

Juliaana avioitui helmikuussa 1812 itsellisen leskimiehen Mikko Arvidin­pojan kanssa. Lapsia syntyi yksi: Susanna vuonna 1812. Kuollessaan vuonna 1831 Juliaana oli toistamiseen leski.

Anders Hast

Vuonna 1812 annetun todistuksen mukaan Anders Hast lähetettiin maaliskuussa heikossa kunnossa Luulajan (Luleå) kenttäsairaalaan. Myöhemmän todistuksen mukaan hän kuoli Piitimessä (Piteå) huhtikuussa 1809.

Kalvolassa vuonna 1774 syntynyt Anders ”Antti” Hast oli muuttanut Lopelta Kytäjärvelle vuonna 1800, mutta muuttokirja on vasta vuodelta 1807. Hast oli reservin sotilas Läyliäisten ja Kytäjärven ruoduissa, ja hänet otettiin varsinaiseksi sotilaaksi Kytäjärvelle samalla numerolla palvelleen Emanuel Grenin kuoltua.  Muuttokirjasta käy ilmi, että Hast oli Lopella saanut lapsen piika Kaisa Mikontyttären kanssa. Heille oli 13.1.1800 syntynyt tytär Maria Leena.

Antti Hast löysi Kytäjärveltä uuden morsiamen, Stiina Juhontyttären, mutta joutui lähtemään sotaan ennen kuin pariskunta ehti vihille. Hast oli rykmenttinsä mukana perääntynyt Västerbotteniin ja oli jo menehtynyt, kun pariskunnan tytär Maija Liisa (Nurmijärven kastettujen luettelossa Anna Liisa) syntyi 21.5.1808. Stiina Juhontytär muutti tyttärensä kanssa lokakuun lopussa 1811 Läyliäisiin Hirskallion torppaan, ja marraskuun 1. päivänä pidettiin perunkirjoitus Antti Hastin jälkeen. Stiinaa ja tytärtä edusti holhoojana Kustaa Kustaanpoika Kytäjänmäki.

Omaisuusluettelossa ensimmäisenä olivat hopeaesineet eli kaksi kullattua hopeasormusta. ”Rautatavaraa”-otsikon alla lueteltiin kolmen kannun vetoinen pata, näveri, saha, kaksi kirvestä ja sirppi. ”Puutavaraa” oli kaksi tuoppia, kaksi lukollista kirstua, lukollinen matkavakka, kaksi karmistuolia, vesisaavi, kolme pyttyä, viisi vatia (puulautasta) sekä vesiämpäri.

Stiinalla oli kolme hametta: musta vatrattu kamlottihame ja punakirjava puuvillahame sekä pellavahame. Esiliinoja oli kaksi, toinen punakirjava, toinen sininen. Mustan silkkihuivin ja kahden puuvillahuivin lisäksi Stiina omisti punaisen ja valkoisen taftipäähineen sekä mustan atlassilkistä valmistetun. Vaatteiden joukossa oli myös neljä sinisenkirjavaa kaulaliinaa ja sininen puolivillainen kaprokki. Sänky- ja liinavaatteita oli valkoinen ryijy, mustapohjainen täkki, pöytäliina, kolme höyhentyynyä, kolme pellavapaitaa, kaksi palttinaista ja kaksi rohtimista lakanaa, yksi valkoinen tyynyliina ja viisi markkaa eli runsas kilo erivärisiä pellava- ja villalankoja.

Pesän omaisuus oli 31 ruplaa 77 kopeekkaa pankkoassignaatteina, eikä velkoja ollut.  Kun köyhäinosa ja perukirjan laatijan palkkio oli vähennetty, sai Stiina Juhontytär perinnönjaossa etuosana yhden ruplan 50 kopeekkaa ja naimaosana yhdeksän ruplaa 50 kopeekkaa. Tytär Maija Liisan osuus oli 19 ruplaa.

Vuonna 1813 Stiina solmi avioliiton Hirskallion torpparin Jakob Drygin kanssa. Helsingin pitäjässä 1762 syntynyt Dryg oli leskimies ja entinen sotilas, joka oli saanut huonokuuloisuutensa vuoksi eron Uudenmaan jalkaväkirykmentistä vuonna 1804. Lapsia ensimmäisestä avioliitosta oli elossa viisi, ja Stiinan kanssa syntyi neljä: Immanuel vuonna 1813, Ulrika 1815, Fredrik 1819 ja Adolf 1824. Kolmivuotiaana kuollutta Ulrikaa lukuun ottamatta kaikki elivät aikuisiksi.

Lähteitä:

KA Hml Lopen seurakunnan arkisto, II Ea: 6 Saapuneet kirjeet.

KA (DA) Lopen kirkonarkisto. Perukirjat 1738-1849.

SSHY Jäsensivut. Sotilasasiakirjoja. Uudenmaan jalkaväkirykmentti.